Monthly Archives: maaliskuu 2013

Pallasjärven kuukkelit II

Edelliseltä reissulta Pallasjärvelle jäi hieman kaihertamaan kuukkelit, joita kuvatessa olisi tosiaan vierähtänyt varmasti koko päiväkin. Maaliskuun lopun rutkasti potentiaalisia kuvaustunteja lupaava kevättalvinen päivä ja aurinkoisesta säästä kertova ennuste tekivät lähtöpäätöksestä helpon.

Kuukkeli jos jokin on lintu, joka näyttää aivan erilaiselta eri valoissa. Harmaana päivänä kuukkelitkin vaikuttavat ruskean-harmailta, liki värittömiltä. Sen sijaan auringossa ja eritoten vastavalossa lintujen höyhenpeite välkkyy värikkäänä. Etenkin pyrstön ja siipien kellertävään ja oranssin-ruskeaan vivahtavat välähdykset ovat huikeita.
Retkeilijöiden eväille persot, toisinaan jopa niihin erikoistuneet linnut ovat tunnetusti varsin suopeita kuvattavia.

 

Revontulet Pallasjärven päällä

Keväällä taivas alkaa olla liian valoisa revontulten kuvaamiseen, pimeä aika lyhenee koko ajan molemmista päistä. Toki kevättalvisten iltojen loimut ovat silminkin katsottuna usein vaatimattomampia keskitalven syvänpimeään ja tähtien rei’ittämään taivaankanteen verrattuna. Niinpä yön yli reissu Pallasjärvelle ei ollut mitenkään erityisesti toivoa täynnä reposten suhteen, semminkin kun ennusteet eivät erityisen lupaavia olleet, ja toisaalta täydenkuun aikaan taivas kuultaa muutoinkin valoisampana. Ja edelleen, olivathan kuukkelit reissun pääasiallinen kuvausmotiivi.

No pohjoistaivas kuitenkin yllätti iltasella kämpälle kävellessä, nimittäin taivaalla liikkui himmeitä mutta silti varsin selkeitä kaaria. Täysikuu oli vasta nousemassa, eikä siten kilpaillut vielä kirkkaudella. Ilman erityisiä suorituspaineita kamerankäytön suhteen rauhallisia leimuja oli mukava katsella.
Iltaa myöten reposet edelleen kirkaistuivat ja kaaret aktivoituivat sykkiviksi Pallastuntureiden yllä. Selän takaa kuusikon lomitse siivilöityvä kuun valo heitti pitkät varjot jäälle ja sai tuntureiden kerot hohtamaan kellertävissä sävyissä. Hieman ennen puoltayötä taivas roihahti täyteen erittäin voimakkaita revontulia. Kliimaksi oli verrattain lyhyt, mutta sitäkin vaikuttavampi. Revontulten kirkkaus heitti kevyesti varjoja hangelle valaisten koko maiseman vihertävän loistavaksi.

 

Valkoturkki vastavalossa

Keväisen aurinkoiset, jopa lämpimät päivät houkuttelevat hangille. Sitä mieltä on myös Unto, joskaan sille nyt tietysti pakkasen määrällä ei hirveästi ole merkitystä, yhtä tohkeissaan koira hangessa säntää oli sitä sitten 5 tai 25 astetta.
Kuitenkin erityisesti aurinkoisen päivän hohtava hanki, pöllyävä lumi ja siinä innoissaan mesoava koira on vastavalossa aika vaikuttavan näköistä. Koiran ilmeet ja loikat ovat tallentamisen arvoisia, paljain silminhän kaikkia nyansseja ei näekään.
Mustavalkoiseksi käännettynä valon ja varjon kontrasti tulee vielä paremmin esiin. Värillisiä vedoksia, sekä muita tuoreimpia kuvia samojedista löytyy Galleriasta.

 

_IMG_Unto_13-03-17-0009

_IMG_Unto_13-03-17-0011

_IMG_Unto_13-03-17-0013

_IMG_Unto_13-03-17-0019

_IMG_Unto_13-03-17-0021

_IMG_Unto_13-03-17-0023

_IMG_Unto_13-03-17-0025

_IMG_Unto_13-03-17-0027

Talven parhaat leimut

Kuten ennusteet antoivat odottaa, koronan massapurkaus (CME) iski maahan 17.3. klo 0600 UT, eli aamukahdeksalta kotomaista aikaa. Varsin voimakas (Kp=6) myrsky sai iltatuimaan taivaan liekehtimään aivan eteläisintä Suomea myöten. Leimut lienevätkin olleet voimakkaampia ja värikkäämpiä etelässä verrattuna pohjoisen Suomen taivaankanteen, mikä on tyypillistä erityisen voimakkaiden myrskyjen aikaan. Tyystin ilman ei silti Rovaniemen korkeudella jääty, talven parhaat reposet joka tapauksessa. Sääli niitä, joiden illan pilviharso pilasi, sillä kuuleman mukaan ainakin Länsi-Lapissa oli pilvistä.
Hyvästä valmistautumisajasta (=koko päivän suunnittelu, missä kuvata ja mistä kuvakulmista) huolimatta ilta pääsi vähän yllättämään, ja niinpä ensimmäiset ruudut piti hakea juoksujalkaa läheiseltä vaaran rinnesuolta. Ehkä olisi ollut viisainta pysyä niillä sijoilla, sillä muka sopivan tauon aikana yritin ehtiä Olkkajärvelle hieman kauemmaksi kaupungin valosaasteesta. Noh, siinä meni ainakin yksi osanäytelmä sivu suun, ja perillä taivas himmeni verrattain vaatimattomaksi muutamaksi tunniksi. Lähempänä puoltayötä uudempi yritys alkuperäisellä paikalla, rinnesuolla, jossa ilotulitusta sitten riittikin pitkälle yöhön.
Lisää tuoreimpia kuvia Galleriassa.

 

Taivaantulia Santavaarassa

Revontuliennusteet vaikuttivat 1.3. vaihteeksi lupaavilta. Sodankylän magnetometri kertoi edellisenä yönä olleen aikamoinen myrsky, mutta jälleen ihme ajankohtana: Alkuillasta muistan vielä käyneeni ennusteet katsomassa, eikä silloin ollut mitään juuri tavanomaisesta poikkeavaa havaittavissa. Sitten kuitenkin yöllä noin yhden neljän välillä Sodankylän keogrammissa oli hurjaa tavaraa.
No siitä viisastuneena, ja kerran tänään nyt virallisestikin kp-indeksi (http://www.swpc.noaa.gov/wingkp/) huiteli yli vitosessa, päätin hankkiutua illalla jonnekin hieman taajaman ulkopuolelle.
Näistä aikeista huolimatta ensimmäiset suhteellisen kirkkaat lieskat pääsivät yllättämään hieman ennen kahdeksaa ja toinen setti yhdeksän pintaan. Näistä jäi auttamattomasti jälkeen. Perillä Santavaaran laavulla sai kärvistellä pakkasessa yhteentoista ennen kuin reposet seuraavan kerran kirkastuivat kylliksi. Tulipa siihen safarikin moottorikelkoilla revontulia ihmettelemään, selkeästi hyvän ajankohdan olivat valinneet. Ylimääräinen salamavalojen ja otsalamppujen välke ei liiemmin häirinnyt, varsinkin kun jokilaaksosta kuitenkin kajastaa katuvalot. Erämaisempaa tunnelmaa revontulten kulissiksi pitäisi hakea etäämpää.