Monthly Archives: toukokuu 2013

Liroja ja valkovikloja

Keväällä 2012 suurien tulvien aikaan vedet nousivat monille pelloille, jotka muuttuivat kahlaajakeitaiksi vetäen puoleensa jos jonkinlaista pitkänokkaa. Tänä keväänä huomattavasti pienemmän tulvan vuoksi vastaavaa ilmiötä ei ole ollut, mutta jokivarren suiston rantaniityillä ja muilla alavilla mailla on tulvanrippeiden myötä paikoin vielä varsin reilusti kosteikkoa.
Eilisaamun kuvausreissun kohokohtana oli ehdottomasti lirot ja valkoviklot. Harvemmin pääsee yhtä hyvistä saumoista näitä lintuja kuvaamaan, etenkin niin sanotusti luomuna, eli ilman minkäänlaista piilokojua tai vastaavaa maastoutumista. Epätyypillisesti linnut eivät perustaneet kuvaajasta lainkaan, lirot pyörivät edessä lähimmillään vain muutamien metrien päässä. Toisaalta tämä toki edellytti ryömimistä ja muutoinkin varovasta etenemistä, aivan suorin jaloin ja takki auki lähikuvista on turha haaveilla. Taivaanvuohet (tai oikeammin niiden pyrstöjouhet) mäkättivät yläpuolella varsin matalallakin, mutta etsimeen en lintuja saanut.

Alkukesän tunnelmia

Rovaniemelle viime viikolla saapunut ja edelleen jatkuva lämpöaalto sai lehtipuut hirenkorvalle hetkessä. Toukuun loppupuoli onkin ollut tähän saakka erittäin kesäistä, pessimisti sanoisi jopa liian kesäistä, sillä mitenkähän lämpöä vielä kesä-heinäkuulle riittää.

Viime päivinä aikaisista aamuherätyksistä on tarttunut muutamia ihan mukavia ruutuja muiden muassa lirosta ja rantasipistä. Tuttavalliset västäräkki ja keltavästäräkkikin ovat jo tovin aikaa näillä korkeuksilla olleet. Muuttolinnuista silti ehkä mieleenpainuvin kohtaaminen oli suonrämeen laidassa täyttä päätä laulanut sinirinta. Tämä satakielensukuinen kun on muuttomatkalla usein aika vaitonainen ja näkymätön hihkaisten taidokkaat säkeensä ilmoille vasta pesimäseuduillaan Pohjois-Lapissa. Törmäsin sinirintaan vielä toistamiseen tulvivassa Koivusaaressa, sekä sittemmin Muoniossa. Selkeästi näitä oli liikkeellä, mitä tiira.fi -sivuston havainnotkin todistivat.

_MG_0142

_K2C0018

_MG_0005

_MG_0029

_MG_0043

Tulvavesien varsilta

Kevät ei ole ollut kuvallisesti hääviä, vaikka muutoin metsässä, kosteikoilla ja tulvavesien äärellä onkin aikaa tullut vietettyä. Niinpä edellisestä tänne kirjoittelustakin on tovi vierähtänyt, joten tässä kootusti muutama kohokohta.

Ounasjoen tulvahuippu on käsillä aivan näinä päivinä, mutta monet pienemmät lähivedet ovat tulvahuippunsa jo jonkin aikaa sitten ohittaneet. Toukokuun alkupäivinä tuli muutamana aamuvarhaana käytyä Vaattunkikönkäällä ihmettelemässä järripeippojen, punarintojen, laulurastaiden ja monien muiden paluumuuttajien konserttia. Itse linnut toki pysyttelivät puiden latvuksissa ja oksiston suojissa, joten kuvallinen anti jäi muutamiin koskivalotuksiin.
Toukokuisen Auttikönkään pauhu oli myös melkoista; patoluukusta kanjonin pohjalle ryöppyävää vettä kallion reunalta katsellessa sitä ajatteli, että vetäähän tämä hyvästikin vertoja monille Norjan putouksille. Auttiköngäs toki rauhoittuu kesää myöten paljon vaatimattomampiin mittoihin, kuten tyypillisesti useimmat kotomaan kosket.

Viimeisinä kuvina alkukesän tunnusomaisia, leskenlehti ja peippo.