Monthly Archives: kesäkuu 2013

Päivityksiä sivustolle

Järjestelin hieman uudelleen lintu- ja kasvigallerioita, ja lisäsin samalla joihinkin gallerioihin kuvia.
Lintujen osalta järjestely perustuu osittain löyhään taksonomiaan heimoittain, ja osin muutoin toimivia kokonaisuuksia muodostaen. Esimerkiksi kuukkeleita on niin paljon, että ne on järkevää erottaa omaksi galleriakseen. Toisaalta esimerkiksi tilhet ja taviokuurnat yhdistin marjalintuina, vaikka ne eivät sukua olekaan.

Kasvit jaottelin kolmeen osioon niinikään löyhästi kasvuympäristön mukaan: tunturikasvit; metsistä, soilta ja kosteikoilta kuvatut, sekä pihoilla, pientareilla ja niityillä viihtyvät lajit. Ymmärrettävästi kasvien elinympäristöt todellisuudessa usein limittyvät, eikä tällainen jaottelu muutenkaan ole mitenkään tieteellinen, mutta mielestäni tässä ihan toimiva ja tarkoituksenmukainen. Toistaiseksi kasvit ovat näiden ryhmien puitteissa aakkosittain suomenkielisen nimen perusteella. Tarkoitus on soveltaa tännekin jonkinlaista löyhää taksonomiaa.

Lisäksi Revontuligalleriaan lisäsin aikaisemmin talvella blogissa jo näkyneitäkin kuvia. Muutoinhan maisemien ja yksityiskohtien gallerioiden logiikka menee siten, että Galleria I sisältää kesäkuvia Lapista, II:sta löytyy syksyisiä maisemia, III:sta talvi ja IV:sta kevät. Viidennessä galleriassa tosiaan on revontulet, kuudennessa maisemia Pohjois-Pohjanmaalta (lähinnä Haapajärveltä), seitsemännessä kuvia Norjan reissuilta ja viimein VIII:ssa sommittelu ja yksityiskohdat.

Gallerioissa taitaa olla kaikkiaan reilut 1300 kuvaa tällä hetkellä. On siis tärkeää, että kuvat olisivat suhteellisen helposti hahmotettavina kokonaisuuksina, jotta niitä olisi mukava selata. Tästä otan mielelläni myös palautetta vastaan. Muutoin toivotan luontoelämysten iloa, joita kuvillani toivottavasti pystyn välittämään. :)

Juhannusyön tunnelmaa ja rantakoira Unto

Juhannus vierähti Siikajoella Tauvossa. Sää vaihteli kovasti, välilllä aurinko paahtoi hiekkasärkille erittäin kuumasti ja väliin taas oli viilempää voimakkaan tuulen ja sadekuurojen kera.
Auringonlasku näiltä rantamilta on usein erittäin kuvauksellinen. Parhaat pilvien asennot ja valot vain ovat ohi niin nopeasti, että kuvakulmia olisi hyvä vähän ennakoida. Toisaalta alati muuttuvat rantaviivan muodot tekevät hommasta vaikeasti ennakoitavaa.
Samojedinkoira Unto viihtyi rannalla hyvin pyörien ja pomppien vesirajan tuntumassa antaumuksella. Valkoinen turkkinsa sen sijaan näytti välillä vähemmän mukavalta, siihen tarrautuva veden ja hiekan yhdistelmä on aikamoisen näköistä. Enimmät hiekat onneksi varisevat itsestään turkin kuivuttua.
Untosta lisää tuoreita kuvia löytyy Galleriasta.

 

Rantasipi lehtopöheikössä

Koiraa ulkoiluttaessa ja eritoten mikäli kameraa ei mukana, niin melkeinpä sen tietää, että sattuu ja tapahtuu. Niin nytkin, kun rantasipit pyörivät polun vieressä aivan lähioksilla lehtopöheikön läpi siivilöityvässä ilta-auringon valossa. Pesä tai poikaset niillä tietysti jossain lähellä, ja meteli sen mukaista. Lähdin heittämään koiran kotia ja kameran tilalle, mutta sillä aikaa tietysti parhaat valot ehtivät mennä. Yhdessä sarjassa tavoitin hivenen sitä, mitä edellisellä lenkillä koiran kanssa olin paljan silmin nähnyt. Tuosta sarjasta viimeinen kuva. Noh näihin tyydytään, sinnepähän jäivät linnut pesälleen, kuin myös pöheikön mieletön sääskimäärä.

 

Tunturikukkia ja meriharakoita

Parin päivän täsmäisku pohjoiseen Muonion, Kilpisjärven kautta Jäämerelle, jolla reissulla oli pääasiallisesti tavoitteena katsastaa muutamien tunturikukkien tilanne.

Pallastunturilla yleiset kurjenkanerva ja sielikkö olivat näyttävästi kukassa, mutta uuvana oli monin paikoin jo kukintansa ohittanut. Vuosi taaksepäin kuvasin Palkaskerolla uuvanoita täyttä päätä vielä heinäkuun alussa.
Aamuvarhaisella hieman yllättäenkin suon notkelmassa oli käväissyt halla, siitä merkkinä vieno huurre hillan kukassa. Kauniilta näyttivät vastavalossa, vaikka pakkanen kukille tai oikeammin marjoille onkin turmiollinen.

Kilpisjärvellä kesän aikaisuus ei näkynyt samalla tavoin kuin etelämpänä. Kesää jouduttaneet parhaimmat helteet eivät tainneet täydessä mitassa Käsivarteen ehtiä. Alhaalla tunturikoivikkolehdot ja puronvarret olivat vielä aivan alkutekijöissä. Ylhäällä tunturissa liekovarpio oli massiivisesti kukassa, samoin lumileinikkiä näkyi paljon. Ilahduttavasti sinirikkojakin löytyi ja muutama lapinalppiruusukin, joskaan eivät vielä olleet täydessä terässä.
Keskiyöllä tunturiin könyäminen jälleen kannatti, sillä vietävän kylmästä ja ärsyttävästi kukkia heiluttavasta tuulesta (varmaan 9 ruutua 10:stä heilahtaneita) huolimatta valo kyllä oli varsin komea.

Tunturimittarin toukkia on Kilpisjärven seudulla nyt runsaasti, ensimmäiset paljaaksi syödyt koivikot tulivat vastaan Muotkatakan tuntumassa. Onpahan toukissa ainakin linnuille ruokaa, mutta saa nähdä miten paljaaksi seudun syövät, ja esimerkiksi miten vaatimaton ruska sitä myötä uhkaa näille seuduille tulla.

Piipahdus Jäämeren rannalla, jossa tarkoitus oli kuvata tyrskyjä navakassa tuulessa. Maisemakuvat jäivät puolitiehen kun kyseisellä rantatilkulla varoitteli meriharakkapariskunta äänekkäästi ja pyöri aivan jaloissa. Muutama kuva talteen ja etäämmäksi tarkkailemaan. Kauempaa kiikaroituna rannalla vipelsi vain yksi poikanen, lieneeköhän lokit vieneet vai muuten pesimäonni koetellut.

 

Tikankontti, suokukka ja muutama muu

Alkukesän kukkia; nopeasti kukkiva kullero, hieman kärsivällisempi metsäkurjenpolvi, harvinainen tikankontti, sekä hyvin yleiset mutta yhtä lailla kauniit suokukka ja metsätähti.

Keräkurmitsoja ja Pallasjärven yötön yö

Lapin ennätyshelteet ovat saaneet kesän harppomaan eteenpäin hurjaa vauhtia. Tuntureiltakin lumet ovat kaikonneet kuin taikaiskusta. Toki kylmää hohkaavia lumenviipymiä vielä ainakin Pallastunturilla riittää, säilyväthän tietyissä soppeloissa usein läpi kesän.

Hyvien säiden olisi luullut houkuttelevan ihmisiä ulkoilemaan, mutta Pallas-hotellin ja luontokeskuksen pihamaa oli liki täysin autio. Kulkijoita ei siten tunturissakaan näkynyt, mutta mukavia luontohavaintoja sitäkin paremmin:
Sinirintojen säkeitä tiukuineen ja taitavine matkintoineen kuului useammastakin suunnasta. Niittykirvisten soidinlentonäytöksiä näkyi taivaalla ja käen kukkuminen kantoi lännen ja etelän suunnilta. Ylempää tunturista yhytin pariskunnan keräkurmitsoja, sekä sittemmin vielä toisenkin pariskunnan. Mukava tapaaminen tämän harvalukuisen tunturilinnun kanssa, edellinen taitaa olla neljä vuotta sitten viereisellä kerolla. Pulmusiakin näkyi rakkakivikossa, kertaallen aivan kamerankin hollilla, mutta karkasi juuri ratkaisevalla hetkellä.

Yli neljän tunnin tunturissa kiikkumisen jälkeen kelpasi mennä Pallasjärvelle katselemaan yöttömän yön aurinkoa. Harvinaista herkkua näin alkukesästä tällaiset lämpötilat, joskin tunturissa 27 astetta alkaa olla reppuselkäiselle vähän liikaa. Pallasjärvellä sen sijaan oli oikein mukava istuskella, sääskikään ei ollut liikaa vielä lennossa. Harmillisesti autiotuvan lattia oli vasta maalattu ja tupa siten ei käytettävissä. Onnistuneen ja elämyksellisen reissun jälkeen yötä myöten takaisin Rovaniemelle ajaminen ei kuitenkaan liikaa harmittanut.