Monthly Archives: elokuu 2013

Revontulikauden avajaiset

Elokuun pimenevinä iltoina, kesän valoisuuden ja yöttömän yön yltäkylläisyyden jälkeen se aina iskee, revontulikuumotus. Omalla kohdalla oireet ovat ainakin seuraavanlaisia: 1.) Kartan tutkiminen läheisistä ja kauemmistakin kohteista, potentiaalisia jalustanpaikkoja; pohjoiseen avautuvat rannat, suot tai vastaavat avomaat, ”millaiseltahan revontulikaari näyttäisi tuolla”. 2.) Pakonomainen ja toistuva revontuliennusteiden ja erilaisten ”käppyröiden” seuranta. 3.) Hämärän tullen (usein turhaan) toiveikas tähyäminen taivaalle, ”jos niitä vaikka sittenkin näkyisi”. Tuttuja tuntomerkkejä?

Noh, hömppä sikseen. Menneelle viikonlopulle oli kovat odotukset, komeita revontulia piti olla luvassa suurella todennäköisyydellä. Silti vain tyhjyyttä taivaalla sekä lauantaina että sunnuntaina.
Eipä siinä mitään, asia ehti jo vähän jäädä taka-alalle, kun nyt sitten eilen ennustettiin olevan pieniä mahdollisuuksia jonkinlaiselle aktiivisuudelle… No se ei sinällään paljoa hetkauttanut, viikonlopun tyhjä saldo mielessä. Mutta niinpä vain, yllättäen ja pyytämättä illalla havahduin, kun facebookiin alkoi tihkua kommentteja revontulista, ensimmäiset kuvatkin joku oli pikapikaa Suomen Luonnonvalokuvaajien ryhmään ladannut. Nopea tarkistus ”käppyröistä”, ja tosiaan kyllä siellä melkoinen mylläkkä piti olla meneillään: Kp-indeksi huiteli yli viidessä ja aktiivisuuspiikki oli itse asiassa sen verran kova, että parhaimmat loimut ovat olleet etelämpänä.
Kyllä napapiirilläkin silti jotain, ihan mukavat kuvat & tunnelmat näin kauden alkuun. Oma mausteensa oli suonreunassa kuvatessa, kun joutsenet kailottivat äänekkäästi jossain läheisellä jängällä tai lammella, pilkkopimeässä.

 

_K2C0017

_K2C0030

_K2C0035

_K2C0049

_K2C0066

Alta, Ailigas & Inari

Aamulla Altassa paistoi jälleen aurinko, itse asiassa oikein kesäisesti. Niinpä oli helppo päätös vielä lähtiessä piipahtaa hetki jäämeren rannalla ennen suuntaamista kohti etelää, Karasjokea, Karigasniemeä ja Inaria.
Sisämaassa näkyi jonkin verran ruskan merkkejä, enemmän tai vähemmän keltaisia tunturikoivuja pilkotti siellä täällä skaidissa. Karigasniemessä pysähdyttiin tullissa tervehtimässä tuttuja, ja noustiin Ailigaksen alarinteille eväitä syömään. Jälleen auringonpaisteessa.
Monta päivää vuoria ja vuonoja katsottua, kotimaan kamara, tunturi ja jänkä, ei tuntunut ollenkaan hullummalta sekään.

Inarissa majapaikkana oli norjalaisten hotellikokemusten jälkeen taas vähän tavanomaisempi leirintäalueen mökki. Leirintäalue Inarijärven rannassa kannatti ratkaisuna vähintään sikäli, että seuraavana aamuna auringon noustessa usvaisella järvellä, oli tunnelmassa taas taikaa. Hotellin ikkunasta vastaavaa ei välttämättä olisi nähnyt, saati pehmeästä sängystä itseään neljältä aamulla ylös saanut.

 

_IMG_Blogi_13-08-16_0001

_IMG_Blogi_13-08-16_0003

_IMG_Blogi_13-08-16_0004

_IMG_Blogi_13-08-16_0005

_IMG_Blogi_13-08-16_0009

_IMG_Blogi_13-08-17_0010

_IMG_Blogi_13-08-17_0013

_IMG_Blogi_13-08-17_0016

_IMG_Blogi_13-08-17_0017

_IMG_Blogi_13-08-17_0019

_IMG_Blogi_13-08-17_0020

_IMG_Blogi_13-08-17_0021

Tromssasta Altaan

Seuraavana aamuna Tromssasta lähtiessä oli jälleen hieman pilvisempää. Ei kuitenkaan satanut muutamaa pisaraa enempää, ja pilvetkin makasivat hajanaisina vuorten lomassa itse asiassa varsin kuvauksellisesti.
Pilvisellä, kostealla, mutta liki tyvenellä ilmalla Skibotnin ennestään tutuilla rantakivikoilla piti pysähtyä talsimaan ja kuvaamaan. Vuoret taustalla eivät tosin oikein oikeuksiinsa päässeet.
Sumuisten vuorten lomasta pilkottavia jäätiköitä kuvissa myös Olderdalenista ja Djupvikista.
Myöhemmin piipahdettiin reitiltä sivuun ihmettelemään Øksfjordjøkelenin massiivista jäätikköä, jonka mittasuhteita ei alhaalta käsin kunnolla pysty hahmottamaan saati kuvaan tallentamaan.
Illalla Altaan saavuttaessa piti odottaa punaisissa valoissa liki kaksi tuntia massiivisten tietöiden vuoksi; Valtatietä E6 oikaistaan kaiketi kymmenisen kilometriä uudella sillalla ja tunnelilla, valmista pitäisi olla tälle syksylle ja kovin keskeneräiseltä vielä näytti. Majoitus, tunnelmallinen Thon Hotel Vica oli onneksi varattu ennakkoon, muuten olisi voinut vähän hermostuttaa.

 

_K2C0001

_K2C0002

_K2C0009

_K2C0050

_K2C0052

_K2C0075

_K2C0115

_K2C0118

_K2C0156

_K2C0166

_K2C0182

_K2C0209

Grøtfjorden, Troms

Tromssassa aurinko alkoi paistaa iltaa myöten. Edellisen yön hieman vaatimattomammasta leirintäalueen mökistä hotelliin siirryttäessä sängyn pehmeys, televisio ja muut mukavuudet tuntuivat houkuttelevilta jäädä vain hotellihuoneeseen. Käytiin kuitenkin kaupungilla kävelemässä ja ostoksilla. Tromssassa on yli 70 000 asukasta, kaupunki palveluineen on käytännössä pakkautunut tiiviisti saarelle, jolla esimerkiksi parkkitilat ja osin teiden pääväylätkin on vedetty maan alle. Niinpä kaupungilla näkeekin paljon enemmän porukkaa kävellen kuin autolla.

Illalla sain vaimonkin vielä nipin napin houkuteltua katselemaan maisemia kaupungin ja saaren ulkopuolelle. Karttaa tutkiessa lähellä näytti olevan potentiaalisesti varsin komeitakin paikkoja, etenkin näin kauniina iltana. Oheiset maisemat löytyivät Grøtfjorden-vuonolta, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Iltavalo oli taianomaista.

_K2C0507

_K2C0508

_K2C0523

_K2C0539

_K2C0543

_K2C0545

_K2C0571

_K2C0599

_K2C0612

_K2C0626

_K2C0639

_K2C0642

Hurtigruten

Seuraavan päivän etappina oli laivamatka vuonoja pitkin Harstadista Tromssaan. Maineikas ja niin sanotusti tv:stäkin tuttu Hurtigruten seilaa Norjan rannikkoa ja vuonoja myöten aivan etelästä pohjoiseen ja takaisin. Toiseen suuntaan matka taitaa viedä kuusi ja toiseen suuntaan seitsemän päivää. Tyyristä huvia sikäli, että nuo pitemmät matkat kustantavat helposti tuhansia euroja.

Harstadissa aamu oli kuulas. Hyvästä valmistelusta ja muka ajoissa heräämisestä huolimatta laivalle meinasi tulla vähän kiire. Hurtigruten laivat eivät muuten ole mitään ruotsinlaivoja sikäli, että autopaikkoja meidän laivalla oli 15, ja ilmeisesti enimmillään uusimmissa laivoissakin vain pari-kolmekymmentä. Laivoilla ei myöskään ole massivisia ostos- ja ravintolapalveluja, ainoastaan pienehkö matkamuistotyylinen puoti, yksi suurempi ruokaravintola ja yksi illanviettotyylisempi pieni ravintola. Eipä silti, asiakkaatkin näyttävät olevan suurelta osin viisissä-kuusissa kymmenissä, niinpä laivamatka olikin varsin seesteistä maisemien katselua. Keulan ylimmässä kerroksessa olleessa panoraamatyylisessä oleskelutilassakin vallitsi lehtisalimainen tunnelma, jossa jostain syystä itsekin tuli ennemmin kuiskattua kuin puhuttua normaalisti ääneen. Aamupala kuitenkin oli hyvä ja runsas, nälkä siirtyi pitkälle iltaan.

Maisemien puolesta parhaat palat olivat oikeastaan alkumatkasta ilman ollessa parhain, aamuauringon loiva valo ja kohtalaisen tyven ilma; myöhemmin pilvistyi, aallokko kasvoi ja valokin latisti vuonomaisemia. Iltapäivällä Tromssaan saavuttaessa sen sijaan oli jälleen oikein nätin näköistä, iltaa kohti selkenevää.

_K2C0299

_K2C0307

_K2C0329

_K2C0337

_K2C0357

_K2C0404

_K2C0360

_K2C0467

_K2C0484

_K2C0482

_K2C0485

_K2C0499

Sadepilviä Kilpisjärvellä & luontoihmeitä Norjassa

Blogia on jäänyt päivittämättä erinäisistä syistä, eikä vähiten kohtalaisen suuresta käsittelyjonossa olleesta kuvamäärästä. Tässä vihdoin viiteen osaan jaettu matka- & kuvakertomus, vaikka itse reissusta on jo parisen viikkoa.

——

Häämatka suuntautui, minnekäs muualle kuin pohjoiseen, Lappiin ja Pohjois-Norjaan; Aikaa varattu viikko, vaihtelevasti erilaisia majapaikkoja, luontokohteita ja kulttuuria. Reittinä suurpiirteissään Kilpisjärvi-Harstad-Tromssa-Alta-Inari.

Kilpisjärvellä syksyinen ilma liikutti sadepilviä luoteen suunnalta. Jäämereisestä kosteudesta huolimatta ilma ei kuitenkaan ollut niin kolea kuin voisi kuvitella. Matalalla roikkuvien pilvien lomitse siivilöityvä ilta-aurinko hohkasi kirkkaana kolmen valtakunnan rajapyykin suunnalla, sekä Siilasvankassa. Vastavalossa ja vienossa sateessa uutta kevättään elävät tunturikoivut hohtivat vihreyttä: aiemmin kesällä tunturimittarin syötyä koivikot monin paikoin paljaaksi, ovat puut tehneet loppukesästä uudet lehdet. Kaikin puolin kiehtovat olosuhteet ja tunnelma heti ensimmäiselle päivälle.

Seuraava aamu valkeni viileänä ja pilvisenä, eipä harmittanut jatkaa matkaa Kilpisjärveltä kohti Harstadia. Matkan varrelle osui osin sattumaltakin jänniä juttuja: Målselvfossen-koskelle opastanut kyltti vilahti silmäkulmassa. Nimi muistutti jostain, jossain siihen oli aiemmin törmännyt, joten intuitiivinen käännös sinne suuntaan. Pieni poikkeama reitiltä selvästi kannatti, köngäs oli eittämättä näkemisen arvoinen.

Harstadiin ajeltiin sitten hieman mutkaisempaa reittiä pääväylän sijaan. Pienillä, mutkaisilla ja röykkyisillä vuononreunamateillä ei mitä ilmeisimmin koskaan tiedä mitä tulee vastaan.
Hirvi. Nuori sellainen. Aivan tien vieressä, parin metrin päässä. No, jarrut pohjaan, vähän peruutusta ja hiippaillen ovesta ulos. Eipä elukka liiemmin perustanut, jatkoi pajupuskan mutustamista entiseen malliin. Paikalle pysähtyi myös natiiveja, mitä ilmeisimmin ei-turisteja, ottamaan kuvia kännykällä. Ilmeisesti paikallisen silminkin kohtalaisen epätavallinen juttu, eikä siis pelkästään turistinen toimintamalli.

Illalla vihdoin Harstadissa, Hurtigrutenin terminaalin ja leirintäalueen löytäminen tuotti hieman päänvaivaa, yllättävänkin suuri kaupunki. Myöhemmin kelpasi istuskella leirintäalueen rannassa seesteistä iltaa.

 

_K2C0026

_K2C0106

_K2C0113

_K2C0117

_K2C0123

_K2C0127

_K2C0158

_K2C0180

_K2C0191

_K2C0194

_K2C0196

_K2C0204

_K2C0209

_K2C0227

_K2C0233

_K2C0254

_K2C0279

Pitkiä keskipäivän valotuksia

Hankin toissa kesänä Hitechin 10 aukkoa pimentävän harmaasuotimen. Tuolloin lukuisten nettiarvioiden ja -arvostelujen perusteella hankinta tuntui järkevältä; Leen ehkä jonkinasteisena referenssinäkin pidetty Big Stopper kärsi suurista valmistusongelmista, suotimia ei ollut saatavilla riittävästi kysyntään nähden. Hitechin Pro Stop -suodin piti myös olla liki yhtä hyvä terävyydeltään ja värintoistoltaan. Toisaalta kierteisiin kiinni tulevat suotimet tuntuivat hankalalta, suodinkierteeltään erikokoisia objektiiveja oli sillä hetkellä ja oletettavasti jatkossakin kameralaukussa, joten harmaasuotimia joutuisi hankkimaan ainakin tuplat kutakin tarvittavaa vahvuutta kohden.  Suodinkierteisiin tulevien suodinten vinjetoinnillakin pelottelivat etenkin laajakulmapäässä, tiedä siitä sitten. Joka tapauksessa 4×6 tuumaisia Leen puoliharmaasuotimia ja niinikään Leen suodinpidike löytyi jo ennestään, joten tuollaisen ”pimeäsuotimenkin” oli hyvä olla tuohon settiin sopiva.

Ensimmäisten koeruutujen aiheuttama pettymys oli suuri, neutraalista värintoistosta ei ollut tietoakaan, vaan kuvat olivat valloittavan sinisävyisiä. Raw-konvertterissa nuo tietysti oli hieman tapauksesta riippuen helppo korjata, mutta suodin jäi kuitenkin vähän joutokäytölle. Kunnes sitten tälle kesälle innostuin uudelleen suotimesta virtaavan veden kuvauksissa, joka lienee kyseisen tyypin suotimille tyypillisimpiä käyttökohteita. Näyttää siltä, että suotimen käyttäytyminen suhteessa kameran valkotasapainon prosessointiin on vallitsevien valaistusolojen mukaan oikukasta tuottaen toisinaan jo valmiiksi hyvin liki neutraalia ja oikeaa värintoistoa ja toisinaan valkotasapaino on taas pitkällä pöpelikössä, jolloin valkotasapainon säätöön pitää paneutua jälkeenpäin.

Pienimuotoisen projektin merkeissä olen metsästänyt idyllisiä jokivarsimaisema & poutapilvi -kokoonpanoja. Pilvet, niin tavanomaisia ja käytännössä jokapäiväisiä kuin ovatkin, niin maisemakuvaajalle toisinaan aiheuttavat harmaita hiuksia.  Pilvet harvemmin asettuvat sommitellulle kuva-alalle optimaalisesti ollen liian keskellä tai liian reunassa, ollen malliltaan ”tylsiä”, tai esimerkiksi liikkuen liian nopeasti.

Jotta pilvien kuvajaista saisi virtaavaan veteen heijastumaan, olisi valotusaika hyvä olla vähintään kymmenisen sekuntia. Toisaalta jotta pilvet piirtyisivät edelleen teräväreunaisina selkeinä hahmoina (jota siis tässä tapauksessa on tavoiteltu), ei valotusaika voi olla liian pitkäkään. Tummien, sanotaan 8-10 aukkoa pimentävien harmaasuodinten  myötä valotusajan pidentyminen on niin radikaalia, että kuvatessa pitää ajatella oikeastaan koko paletti uudelleen. Pitkien valotusten suola onkin juuri siinä, mitä haluaa kuvassa piirtyvän terävänä ja mitä liike-epäterävänä.

Ohessa muutama kuva Rovaniemen ympäristöstä, Vikajoelta ja Ounasjokisuusta.

_K2C0042

_K2C0052

_K2C0018_BW