Monthly Archives: syyskuu 2013

Rovvejohka

Rovvejohka, eli Rovijoki. Ja sen putous, joskus jossain Morsiushuntu-putouksenakin tunnettu. Monien chartereiden ja muiden matkailijoiden turistinen pakkopysähdyspaikka. Joki alittaa Kilpisjärven-Skibotnin välisen tien, ja putous on aivan siinä vieressä. Paikalla on hyvä levennyspaikka, parkkitilaa vähän reilummallekin automäärälle, mutta mutkasta siihen pitää osata kuitenkin jarruttaa. Hyvä muistisääntö myös on, että ensimmäinen suurempi tien alittava joki on Didnujoki ja toinen Rovijoki.
Normaalin veden aikaan, saati tulva-aikoina ryöppy putouksessa on melkoinen, ja näin kuivanankin syksynä ihan näkemisen arvoinen. Syksyn kuivuus koettelee Kilpisjärvi-Skibotn-tien vieressä mutkittelevaa Skibotnelvaa, johon siis edellä mainitut Didnu- ja Rovijoetkin laskevat. Monessa kohtaa normaalisti kohtalaisen vuolaasta joesta näytti pääsevän kiviä pitkin yli. Didnujoen kanjonissakin virtasi vain mitätön puropahanen, josta ei edes kuvaa juuri ollut ottaa.

 

_K2C0349_BW

_K2C0364

_K2C0385

Hallayön revontulet

Avaruussään iltalehdeksikin luonnehdittu Spaceweather.com on päivätolkulla toistellut auringon matalaa aktiivisuutta, vaikka saman sivuston alalaidan ennusteissa povattiin eiliselle päivälle ja itse asiassa vielä tällekin päivälle ihan mukavia todennäköisyyksiä geomagneettisille myrskyille, ja siten samalla revontulille. Yleensä sivustolla kyllä ollaan kärppänä mehustelemassa revontulilla, useimmiten ”lukijan kuvalla” edellisenä yönä nähdystä. Sikäli totta toki, että auringon aktiivisuus on ollutkin matalaa, auringonpilkkuja eikä purkauksia ole juuri näkynyt.
Eilen kuitenkin – aivan kuten kovat prosentit antoivat odottaa – oli kohtalaisen muikeat leimut. Jotenkin tyypillisesti paras osio näytelmästä jäi jälleen näkemättä, kun painuin pehkuihin kahden maissa. Sodankylän geofysiikan observatorion sivuilta on näppärä aina käydä tarkistamassa edellisen yön keogrammi ja magnetogrammin käyrät. Eipä olisi tarvinnut kuin puolisen tuntia pitempään olla liikkeellä, huippu kun on ollut kahden-kolmen välissä kotimaista aikaa.

Aurinkoisen päivän ja selkeän illan jäljiltä lämpötila tippui yötä myöten rajusti ollen alavilla alueilla aivan nollan tuntumassa. Kaukaa katsoen vähemmän viisaasti kuvauskalusto ei ollut aivan hollilla, kamera repussa, väärä objektiivi paikallaan ja jalustakin notkui nurkassa. Niinpä läheiselle rinnesuolle tuli kiire, kun rauhallisesti ja himmeinä alkaneet revontulikaaret kirkastuivat yhtäkkiä.
Suo kumpusi usvaa. Jos usva matelee maanpinnan tuntumassa, se voi toimia ihan tunnelmallisenakin elementtinä peilaten revontulten värejä. Nyt usva kuitenkin leijui kauttaaltaan ilmassa pehmenteän kuvissa kontrastia erototen tähtien kuvantumisen suhteen. Vähemmän miellyttävää oli myös se, että vaikka läheiseltä omakotitaloalueelta ei yleensä paljoa valosaastetta tihkukaan, niin sumuun heijastuen se värjäsi muutamista ruuduista liki puolet oranssin punertaviksi.

Loimotuksen hetkeksi tauottua tein pienen riskisijoituksen ja päätin siirtyä toisaalle. Norvajärvellä oletettavasti olisi myös sumua, mutta piti kuitenkin mennä tarkistamaan tilanne. Siellä ei ainakaan valosaaste muuten haittaisi. No kuten arvata saattaa, riski realisoitui ja kirkas, koko taivaan halkaiseva revontulikaari ilmaantui juuri samaan aikaan kun kaupungin valot pahimmoilleen häiritsemässä mahdollista kuvan ottamista. Perillä kaari himmeni hieman, mutta tarttui silti kuviin ihan mukavasti. Norvajärvellä sumu liikkui ailahtelevasti luoden välillä kuviin ihan oman tunnelmansa ja sumentaen välillä maisemaa liikaakin.
Näytelmän taas tauottua päätin kokeilla vielä Olkkajärveä, jolta ohessa viimeiset kaksi kuvaa. Järven päällä liikkunut sumu ja kosteus yhdessä kolean viiman kanssa tekivät olosta siinä määrin epämukavan, että puoli kahdelta päätin lähteä kotiin leimujenkin himmennyttyä diffuusiksi harsoksi.
Kuten sanottua, kahden ja kolmen välillä on ollut paras näytelmä, ilmeistä ilotulitusta suoraan päällä. Vaikka reposten ennakoitavuus onkin toisinaan vaikeaa, niin pitänee ensi kerralla valvoa sinne kolmeen saakka.

 

_K2C0046

_K2C0064

_K2C0094

_K2C0114

_K2C0123

_K2C0135

_K2C0144

_K2C0152

_K2C0158

Ruskan äärellä

Ruskan ajankohta puhututtaa joka syksy kaikenkarvaisia luonnossa liikkujia, sen kuvaajia, ja myös monia muita, joita asia tavalla tai toisella koskettaa. Totuus on joka vuosi yhtä ailahtelevaa ja paikallista: Yleisesti puhutaan, että ruska on parhaimmillaan syyskuun puolivälissä, tai haarukassa 10.-15.9. Legendaarisimmat väitteet menevät päivämäärä- ja kellonaikatasolle, ”ruska alkaa 9.9. klo 12″.  Perimätietoon perustuessa saattaa se osoittaa suunnilleen jopa oikeaan suuntaan, mutta tällaisissa ennusteissa lienee kuitenkin usein ripaus ironiaa mukana.

Joka tapauksessa, idyllisillä postikorttikuvilla mielensä kyllästäneet ruskan perässä lomiaan varailevat matkailijat joutuvat vuosittain vähän arpomaan – Etenkin kun todellisuus pohjoisen syksyssä usemmiten on jotain muuta kuin kyltymätöntä väriloistoa ja auringonpaistetta. Yleisesti ottaen syyskuun alkupuoliskolle kun ruskaretkensä tahi -matkansa osuttaa, niin ei se kovin paljoa metsään mene.
Ajankohdan ohella paikallinen vaihtelu on myös merkittävää ainakin kahdesta eri näkökulmasta: Ruska alkaa ensin Pohjois-Lapissa ja Käsivarressa valuen sieltä pikku hiljaa alemmas. Toisaalta makrotasolla lähekkäisten tuntureiden välillä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä; yhtäällä liki harmaata ja samaan aikaan toisaalla täyttä värien hehkua.

Ruskan värien täydelliseen hehkuun pitääkin sitten monen jutun osua kohdalleen: Ei saa olla liian kuivaa, mutta ei liian sateistakaan. Eikä liian lämmintä tai kylmää. Itse asiassa subliimien ruskakuvien idylli ei toistu sellaisenaan likikään joka syksy – Ja silti joka syksy vaikka vähän vaatimattomammassakin ruskassa on jotain omalaatuista, näkemisen ja kokemisen arvoista.

Kaiken kukkuraksi eritoten Lapin ruskamatkailussa on monenlaisia muitakin piirteitä kuin itse luonnon värikirjo; ruskalla myydään jos jonkinlaista tapahtumaa, säpinää, maratonia ja kulttuuririentoa. Säpinän suosiosta päätellen kysyntä ja tarjonta kyllä kohtaavat.

Ohessa on kuvakertomus Muoniosta ja Kilpisjärveltä 5.-10.9.

——

Pallasjärven Punaisella hiekalla tähtikirkkaan taivaan alla kuvaan tarttui pätkä linnunrataa kämpän yläpuolella. Revontulista ei ollut tietoakaan, itse asiassa koko reissulla.

_IMG_Blogi_13-09-06-0001

Ruska oli paikoin vielä parasta teräänsä vailla. Kohtalaisen kuvauksellista silti.

_IMG_Blogi_13-09-06-0004

Sään ollessa kehno (tuntureiden huiput pilvessä) tyydyttiin piipahtamaan Olostunturin rinteillä alunperin suunnitellun Särkitunturin sijaan.

_IMG_Blogi_13-09-06-0007

Matkalla Kilpisjärvelle aurinko paistoi jälleen kuulaasti, joskin pysähdys Iiton palsasoilla osoitti tuulen olevan koleanpuoleinen.

_IMG_Blogi_13-09-07-0001

Siilaskoskea iltavalossa.

_IMG_Blogi_13-09-07-0003

Auringon laskiessa parhaita valoja metsästämässä Jehkaksen alarinteillä.

_IMG_Blogi_13-09-07-0005

_IMG_Blogi_13-09-07-0006

Aamuidylliä Siilasjärvellä.

_IMG_Blogi_13-09-08-0001

Jehkaksen alarinteillä jälleen.

_IMG_Blogi_13-09-08-0005

_IMG_Blogi_13-09-08-0007

Saana nähtynä Salmivaaralta päin, parhaita iltavaloja metsästämässä.

_IMG_Blogi_13-09-08-0015

_IMG_Blogi_13-09-08-0014

Ennalta jokunen pakkasyö oli toiveissa, niitä ei sitten mahtunut reissuun kuin yksi. Syksy onkin tähän saakka ollut Lapissa poikkeuksellisen lämmin. Sumua Siilaskosken päällä.

_IMG_Blogi_13-09-09-0009

_IMG_Blogi_13-09-09-0010

Saana nähtynä Tsahkaljärveltä päin. Aamun valo ehti jo aavistuksen koventua, kun varhaisimmat tunnit vierähtivät Siilasjärvellä.

_IMG_Blogi_13-09-09-0012

Mallan luonnonpuistossa.

_IMG_Blogi_13-09-09-0016

_IMG_Blogi_13-09-09-0019

Unto on tunturissa kuin kotonaan. Leutsuvaara.

_IMG_Blogi_13-09-10-0003

Ijahis idja 2013

Lisäsin Galleriaan kuvia tämän vuoden Ijahis idja -alkuperäiskansojen musiikkifestivaalista.
Tänä vuonna 10-vuotisjuhlaansa viettänyt ”Yötön yö” järjestettiin Inarin saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa 16.-17.8. Tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta alkuaan pienestä paikallistapahtumasta nykyiseen muotoonsa, yhdeksi Pohjois-Lapin merkittävimmistä kesätapahtumista. Viime vuonna tapahtumaan osallistui parin päivän aikana noin 2200 kävijää.
Omakohtaisesti kolmatta kertaa koettuna vuosi vuodelta on tullut jotain uutta: Viime vuonna Sofia Jannokin mykistävä ääni ja voimakas esiintyminen oli ehkä mieleenpainuvinta. Vastaavasti tänä vuonna repertuaari oli entistäkin laajempi perinteisestä saamelaismusiikista ja joiusta evenkilaulaja Vladimir Khomenkoon, kansainvälisesti menestyneestä Niko Valkeapäästä ranskalais-saamelaiseen Lovisa Neggaan, ja Angeleista hevijoikubändi Intrigueen.

 

_IMG_Ijahis idja 2013_0073

_IMG_Ijahis idja 2013_0110

_IMG_Ijahis idja 2013_0183

_IMG_Ijahis idja 2013_0187

_IMG_Ijahis idja 2013_0356

_IMG_Ijahis idja 2013_0393_BW

Lisää alkusyksyn leimuja

Kauden avajaisille tuli mukavaa jatkoa, kun syyskuun vaihteen tuntumassa oli muutamakin hyvä revontuliyö:
Ensin viime perjantaina puolen yön paikkeilla oli komeat ja värikkäät leimut, kauden parhaat tähän saakka. Näytelmä alkoi himmeillä, hitaasti liikkuvilla säteittäisillä kaarilla. Vaivihkaa kaaret kirkastuivat ja alkoivat sykkiä kääntyen kerälle. Samaan aikaan kaaren säteiden yläosassa alkoi loimottaa silmin havaittavaa violettia. Ilotulitus oli lyhyt – kokonaisuus kesti vain puolisen tuntia – mutta mieleenpainuvan näyttävä. Seuraavana päivänä käppyröistä paljastui, että samana yönä kahden-kolmen välillä oli ollut vielä massiivisemmat ja mitä ilmeisemmin pitkäkestoisemmat reposet.
Paria päivää myöhemmin, eli 1.9. koronan massapurkaus (CME) piti ennusteiden mukaan iskeä ilmakehään sytyttäen pienestä keskisuureen magneettimyrskyn. Suurempaa mylläkkää ei kuulunut eikä näkynyt, ilmeisesti purkaus joko ohitti maan, on myöhässä tai muutoin vaikutuksiltaan ennustettua paljon heikompi. Päivystys päättyi kahden aikoihin viime yönä, kun himmeät ja diffuusit kaaret pohjoistaivaalla alkoivat vahvistua ja saada muotoja. Samanlaista värien ja kirkkauden ilotulitusta ei näytelmä ollut, mutta omalla tavallaan ihan tunnelmallista silti. Oma mausteensa toki paikka, Norvajärven rantamännyt, tyyni vedenpinta ja vieno sumu järvenselällä.

 

_K2C0100

_K2C0116

_K2C0139

_K2C0024

_K2C0145

_K2C0156