Monthly Archives: helmikuu 2014

Jaegervatnet & Sør-Lenangen

Pikavisiitti Kilpisjärvellä ja Jäämeren rannoilla, hyvän sääennusteen (pilvetöntä!) houkuttelemana ja pääasiassa revontulten perässä – Mutta joista ei sitten oikeastaan kummoisia ruutuja irronnut, ei vaikka piti olla hyvä koronan massapurkaus tulossa. No, avaruussää on yhtä lailla oikukasta kuten tämä maanpäällinenkin sää. Osansa toki silläkin, että viivyttelin vaihteeksi mökillä koneen äärellä ennusteita seuraten, piikkiä odotellen. No kunnollista piikkiä ei tullut, mutta reposet yllättäen syttyivät juuri kun olin pakkaamassa kamppeita. Niinpä parhaista leimuista tuli roiskaistua puolipaniikissa muutama ruutu Ala-Kilpisjärven rantamilta, liki mökin portailta. Tavoitteena ennalta oli reposet Jäämeren rannoilta käsin kuvattuna, mutta ehtiessäni Skibotniin ei taivaalla ollut enää kummoista nähtävää. Noh, se revontulista, reissulla näkyi onneksi muutakin kuvaamisen arvoista.

Jaegervatnet, tai oikeammin Jægervatnet sijaitsee Lyngenin niemimaan länsireunalla, kuin myös piskuinen Sør-Lenangen-vuonokin. Kartalta etukäteen katseltuna alue vaikutti kiehtovalta, eikä tuolla ole aikaisemmin kunnolla tullut käytyä – Ainoastaan Tromssasta tullessa on tultu lautalla Breivikeidetistä Svensbyhyn, ja tuolloin pari kesää sitten oli niin pilvistä, ettei maisemien jylhyydestä saanut parasta mahdollista kuvaa; Lyngenin alpit kun nousevat 1400-1800 metriä ympäristöään korkeammalle. Vapaalaskijoiden suosima Lyngen on juuri vuorten, jäätiköiden ja kontrastien vuoksi kiehtova valokuvaajallekin.

Jægervatnetin komeus on siinä, että järven takana nousee vuoriryhmä, Stortinden, Trolltinden ja Jægervasstindan äkkijyrkkänä koko komeudessaan. Ajoitus olla paikalla oli juuri oikea laskevan auringon kulottaessa vuortenhuippuja. Vaikka en yleensä ylisanoja hirveästi viljele, niin tuossa hetkessä oli kyllä taikaa – Ja nopeasti se olikin ohitse.

Vaikka helmikuun lopulla päivällä on jo mittaa näin pohjoisessakin yli kahdeksan tuntia, niin hämärä lähestyi vääjäämättä. Matkanteko kapeita ja liukkaita vuononreunusteitä ei ole sama asia, kuin ajaa Suomessa pitkiä selkosia. Niinpä päätimme syödä eväät Sør-Lenangen-vuonon varrella ja kääntyä takaisin, vaikka alkuaan tarkoitus olikin käydä Nord-Lenangenissa asti katsomassa miltä näyttää aivan niemimaan pohjoispäässä. Pysähtyminen Sør-Lenangenilla kuitenkin kannatti, siksi kaunis maisema pienen vuonon varressa oli – Iltarusko ja lähestyvä sininen hetki, hiljalleen virtaava vuorovesi ja muutoin hiljaisella vuonolla jostain kauempaa kantava troolarin kurina. Tänne on tultava myöhemmin uudelleen!

 

_K2C0010

_K2C0032

_K2C0043

_K2C0053

_K2C0061

_K2C0074

_K2C0136

Sor-Lenangen_2014-02-20_0001

Keski-Luoston tykkymetsiä

Koko helmikuu on ollut Pohjois-Suomessa paitsi poikkeuksellisen lauhaa, myös harvinaisen pilvistä. Harvassa ovat olleet edes pienet auringonpilkahdukset tai tähtitaivaat, useimmilla paikkakunnilla varmaan kevyesti yhden käden sormilla laskettavissa.

Kovin kuvauksellista ei siis ole ollut, vaikka keskitalvinen hieman harmaampikin päivä voi olla olla ihan nätti. Helmikuinen valonlaatu, siis etenkin selkeillä ilmoilla, on erilaista kuin kaamoksen jälkeen tammikuussa, tai toisaalta kevättä kohti nojaavassa maaliskuussa – Siinä missä tammikuussa aurinko paistaa matalalta ja valoa on niukasti, niin maaliskuussa sitä on jo vähän liikaa ollen myös laadultaan aika kovaa. Helmikuussa voisi sanoa, että valoa sopivasti ja siinä on vielä tiettyä pehmeyttä keskipäivälläkin. No aurinkoa ei helmikuisten lumimaisemien värittäjäksi ole tänä vuonna näkynyt, mutta jos jotain positiivista, niin lauhoista säistä huolimatta talvi on kuitenkin pysynyt talvena.

Jos sääolot ovatkin olleet lauhoja ja pilvisiä, niin vaaranlakien ja tunturinrinteiden tykkykertymät ovat silti saaneet olla aika rauhassa. Sellainen valokuvauksellinen tykkykausi näyttäisikin jatkuvan maaliskuun puolelle. Monesti on ollut toisinkin, kun helmikuu on jo ravistanut lunta yltään, tuuliset ja lauhat säät vieneet ainakin sellaisen neitseellisimmän lumimaiseman mennessään.

Keski-Luosto on helposti lähestyttävä ja huiputettava tunturi, ja tähän aikaan usein oivallinen spotti tykkymaisemien kuvaamiseen. Luostonlomassa on P-paikka tuntureiden välissä, ja tien viertä juovattaa moottorikelkkareitti joka nousee suoraan tunturiin; ei siis tarvitse edes umpihankea äheltää, jollei erikseen halua. Itse asiassa Pyhä-Luoston alue vetää tykkymaisemissa hyvin vertoja Riisitunturille, Konttaiselle ja monille muille. Vaikka etenkin Riisitunturin kosteiden rinnesoiden mikroilmasto onkin edullinen tykkykertymille, niin muutoin paikka on kyllä armotta puhkikuvattu; sieltä ei hevillä mitään uutta kuvakulmaa löydä. Muuten toki reitteineen ja autiotupineen mainio kohde.

 

_K2C0018

_K2C0092

_K2C0119

_K2C0185

_K2C0279

_K2C0318

_K2C0350

_K2C0377

_K2C0381

_K2C0424

Pakkasten päätös

Tammikuun lopulla oli vielä komeita aurinkoisia päiviä ja pakkastakin napakat parikymmentä astetta. Pakkashuuruiset talvimaisemat oli syytä ottaa talteen, sillä luvassa oli lauhtuvaa ja pilvistyvää. Tammikuun viimeisenä päivänä oli muutama muukin Vikakönkäällä kuvailemassa. Kukin omalla tontillaan sopivia kuvakulmia etsien, mutta selvästi hajuraon päässä toisista pysyen. Liian sosiaalista ei touhu tuntunut olevan, toki itsekin keskityin kuvaamiseen.

Tuon kuulaan pakkaspäivän jälkeen on nyt ollut viikon verran pilvistä ja lauhaa. Pakkasta useimpina päivinä vain muutaman asteen verran, taivas tiukasti alapilvessä, ja sama meno näyttää jatkuvan ensi viikollekin. No tänään sateli lunta, sentään jotain muutosta seesteiseen ja pysähtyneeseen harmauteen. Olkkajärveltä tarttui mukaan muutama ruutu, valo oli ainakin tasaista ja lumisessa metsässä muutenkin nättiä.

Matalapaineet ovat pyörittäneet pilviä jotenkin sopivasti Lapin ja koko Suomen päälle. Viime yönäkin saattoi vain katsella Abiskon revontulikameraa, pieni mutta ilmeisen pippurinen koronan massapurkaus tuotti ihan mukavia revontulia. Selkeää on ollut myös Tromssan tienoolla, sen sijaan Suomen puoli kokonaisuudessaan pilvessä. Laskujeni mukaan se oli ainakin kolmas hieman suurempi revontulipurkaus tälle vuodelle, joka meni sivu suun pilvisyyden vuoksi. No ehkäpä se vielä aurinko paistaa risukasaankin. Tai sitten pitää joskus vain repäistä ja ajaa tuonne Ruotsin tai Norjan apajille.

 

Vikakongas_20140131_0004

Vikakongas_20140131_0003

_K2C0035

_K2C0044

_K2C0070

_K2C0095

_K2C0108