Monthly Archives: huhtikuu 2014

Kesänkijärven maisemia

Äkäslompolon Kesänkijärveltä tavoittaa epäilemättä yhden Ylläksen alueen tunnetuimmista maisemista. Aivan Äkäslompolon kupeessa, luontokeskus Kellokkaan, sekä kesä- ja talvireittien välittömässä läheisyydessä olevaa Kesänkijärveä ympäröi tunturit kahta puolta: Etelässä järvenpintaa kohti pudottautuu äkkijyrkkänä Kellostapuli ja pohjoisen puolella nousee yhtä lailla jyrkkänä Kesänkitunturi jylhine Pirunkuruineen.

Talvella latupohja menee järven eteläpuolitse Äkäslompolosta kohti latukahvila Kesängin Keidasta, joskin etenkin kevättalven hankikeleillä järven jäällä hiihdellään yleisesti. Keskemmäs järveä poikkeaminen kannattaakin, sillä järven jäältä ympäröivä maiseman panoraama avautuu paljon tehokkaammin kuin sulan maan aikaan järven rantamilta koskaan.

Tavoittelin Kesänkijärveltä maisemakuvaa kohti Kellostapulia aamun tai illan loivassa valossa, mikä vaati sopivien olosuhteiden ennakointia. Tallustin ensin päivällä Kesänkijärven laavulla mutkan katsastaen samalla kuvakulmia. Lumikenkiä nyt ei auringon paikoin peilipintaiseksi sulattamalla järvenjäällä olisi tarvinnut, mutta rantametsiköstä löytyneitä pyitä kuvatessa ne olivat ihan tarpeen.  Päivä pehmensi yli puolimetristä hankea täyttä päätä ja ilman lisäkantavuutta olisi kyllä menty pohjia myöten.

Illalla tein toisen visiitin järvelle. Aurinko paisteli kahdeksan-yhdeksän välillä kauniisti luoteen suunnalta värjäten Kellostapulin rinnettä kellertävillä sävyillä. Hieno iltavalo ja tunnelma, järven rantamilla tuli juuri viimeiset pilkkijät vastaan – Muutoin järvi oli tyystin tyhjentynyt hiihtäjistä ja kulkijoista. Tokihan se aurinko lämmittää keskellä päivää, mutta kameran kanssa kannattaa kyllä yhä ja edelleen olla kärppänä auringon nousu- ja laskuhetkinä.

 

 

_K2C0047

_K2C0096

_MG_0015

_MG_0087

_MG_0161

_K2C0225

_K2C0234

_K2C0286

Utsjoelta ja Varangilta

Pikainen parin päivän kierros Suomen päälaella ja Norjan puolella Varanginvuonolla. Sopivassa raossa, kun vaimollakin sattui vapaata olemaan, on toisinaan parempi lähteä reissuun suuremmin suunnittelematta. Pääsiäisenä piti kuitenkin ehtiä myös Rovaniemi-Haapajärvi -akselille, joten aikaa ei ollut hukattavana. Torstaina aamulla siis nokka kohti pohjoista ja paluu seuraavana iltana.

Lähtiessä ei ollut esimerkiksi sellaisista olennaisista jutuista, kuten majapaikasta tietoakaan, mutta soittorumba matkan varrelta tuotti lopulta tulosta. Aika moni paikka tuntui olevan joko täynnä tai sitten ei auki ollenkaan, muutamasta numerosta ei tavoitettu ketään ja olipa eräällä majoituspalveluja tarjoavalla yrittäjällä puhelin kokonaan pois päältä – Erikoinen ratkaisu kun näin pääsiäisen aikaan tulijoita varmasti riittäisi. Seuraava sesonki taitaakin olla täällä vasta lohiaikaan.

Kuvien kannalta reissulla ei ollut kummoisia tavoitteita, lähinnä jos jotain osuisi eteen, ja toisaalta kartoittaa vähän tulevia reissuja kesemmällä. Iltapäivällä Varangilla käydessä ei maisemien ja valojen puolesta ollut mitään ihmeellistä. Kevät tuntui olevan vielä nurkan takana maiseman ollessa lumilaikkuineen aika mustavalkoinen. Nessebyssä rannoilla sentään näkyi meriharakoita ja isohko parvi pulmusia pörräsi kirkon tuntumassa.

Nessebyn rantamilta löytyi myös parinkymmenen talvipukuisen merisirrin parvi. Sympaattiset ja luottavaiset linnut olivat suopeita kuvattavia, keskipäivän valo vain ei tietysti mikään tunnelmallisin, joten asiaan ei kannattanut perehtyä siltä erää enempää. Merisirri on täällä varsin yleinen, mutta Suomessa hyvin harvalukuinen pesijä, suurin osa havainnoista tulee muuttomatkoilla ulkosaaristossa.

 

_MG_0107

_MG_0332

_MG_0350

_MG_0354

_MG_0437

Illalla valoisaa tuntui riittävän liki loputtomiin, yötön yökin on täällä enää vain kuukauden päässä. Taivas värjääntyi Tenon takana kauniin sini-punaiseksi, mikä kirvoitti tavoitella näkymää kameran kanssa Tenon rantamilta – Suoraan saunasta ja paljain jaloin. Jääpintainen ja upottava hanki raapi ilkeästi, mutta muutama tunnelmapala siitä talteen kuitenkin.

 

_K2C0032

_K2C0061

Perjantaina oli rauhallista, pyhäpäivä ja taajamassa joka paikka tuntui olevan kiinni eikä kulkijoita juuri liikkeellä. Kenesjärvellä pysähdyttiin käymään Kenespahdan jääputouksella. Aurinkoisessa säässä turkoosina ja topaasina kimmeltävä jää ei ollut helpoin tallennettava, sininen näytti paljain silmin paljon syvemmältä, kun kuviin se tallentui aika latteana. Niinpä päädyin veistelemään aiheesta muutaman mustavalkoversionkin.

 

_K2C0136_BW

_K2C0134

_K2C0172

_K2C0140_BW

Pulmusia

Rovaniemen Aronperällä on majaillut viime päivinä vähän toistasataa pulmusta. Muuttomatkallaan pysähtyneet linnut pörräävät vilkkaana parvena kentällä lintuharrastajien ja kuvaajien ilona. Parvi pysyy useimmiten vain lyhyitä aikoja paikoillaan, pelmahtaen lentoon milloin koiranulkoiluttajien tai petolintujen hätyyttämänä, tai toisinaan pakoreaktio laukeaa ilman mitään näkyvää häiriötekijää. Linnut tuntuvat kuitenkin pysyvän tuossa niemennokassa sitkeästi satunnaisista häiriötekijöistä huolimatta. Ainoastaan jatkuvamman häiriön seurauksena (jos vaikka vapaana juokseva koira sattuisi parvea ajattamaan) linnut karkaavat jonnekin toisaalle.

Kuvauksellisesti aktiivinen parvi on aika työläs, sillä usean tunnin päivystämisestä kuvaushetkiä jää vain kourallinen. Toisaalta kuvaajat ovat tuoneet erään lumipenkan päälle kauroja ja muuta evästä lintuja siihen hollille houkutellakseen. Alkuviikon lämpiminä ja aurinkoisina päivinä linnut tuntuivat saavan syötävää muualtakin kenturalta, mutta tämänaamuisen lumisateen jäljiltä lisäruokinta voi tulla tarpeeseen. Semminkin kun takatalvista säätä tuntuu olevan luvassa lisääkin.

Innostuin minäkin noita lintuja käydä katsomassa ja kuvaamassa, vaikka yleensä kartankin näitä ”massailmiöitä”, joiden perässä juoksee enempi vähempi väkeä – Mitä sinne tarvitsee minun mennä pällistelemään samoja asioita tai kuvaamaan samoja kohteita samoista kuvakulmista kaikkien muiden kanssa, olen usein ajatellut. No kipinä tarttui oikeastaan siitä, kun Muonion Kutunivalla koskikaroja ja laulujoutsenia kuvatessa siinä pyöri muutama pulmunenkin tien penkalla, luottavaisesti aivan vieressä. Äkkinäisessä tilanteessa ei ollut onnistunein objektiivivalinta ja kuva jäi tavan tilannetaltioksi. Olisipa noita enemmänkin kuvannut, muistan tuon hetken tunnelman. Tilaisuus siihen tuli melkein kuin tarjottimella tämän sadan linnun pulmusparven ja alkuviikon aurinkoisten ilmojen kera.

 

_MG_0272

_MG_0340

_MG_0360

_MG_0001

_MG_0082

_MG_0199

_MG_0282

Kutunivan joutsenet lähikuvissa

Muonion Kutunivalla talvehti tänäkin vuonna kymmenkunta laulujoutsenta. Talvinen sulapaikka on aivan Raattaman tien varressa, kosken ylittävän sillan molemmilla puolin. Sydäntalven hyytävillä pakkasilla sula kuroutuu aina pieneksi ja pakkasessa höyryävän kosken äärellä tuntuu jotenkin epätodelliselta, että linnut selviävät kovimmillakin pakkasilla näin pohjoisessa ja näin pienessä sulassa. Karaistuneilla linnuilla ei kuitenkaan ole hätää niin kauan kun ravintoa on saatavilla. Tänä vuonna kovempia pakkasia ei tammikuun jälkeen juuri ole ollut, sikäli varmasti helpompi talvi joutsenillekin.

Pallakselle vievä tie on etenkin kevään lomaviikkoina todella vilkkaasti liikennöity. Pakkasten piinan ohella joutsenet joutuvatkin tottumaan paikalle yhtäkkiä pölähtäviin turistiparviin, onhan joutsentokka epäilemättä eksoottinen näky täällä hankien ja tuntureiden keskellä. Joutsenille ilmeisesti viedään säännöllisesti ruokaa, sillä ripaus pullasorsamaista käyttäytymistä lintuihin on tarttunut. Toki tarjoiltu eväs edesauttaa lintujen kuvaamista, tai voihan kyseessä olla puhtaasti myötätunto niitä kohtaan – Ruokitaanhan pikkulintujakin lintulaudoilla talvisin. Periaatteessa olisi tietysti parempi, että villit luontokappaleet eivät tottuisi ihmiseen liikaa, mutta ainakaan minulla ei ole tarvetta moralisoida, kunhan tuossa sulan reunalla muuten käyttäydytään ihmisiksi.

Nyttemmin kevättalvella laajentuvaa sulaa näyttää asuttavan enää kolme joutsenta, kaksi aikuista ja yksi nuori. Linnut lipuivat niin lähellä, että 70-200mm objektiivi riitti mainiosti lähikuviin useimmissa tilanteissa. Pitemmällä telellä oli siirryttävä selkeästi sivummalle, jotta kohteen sai ruutuun sopivasti.

 

_K2C0029

_K2C0023          _K2C0138

_K2C0326          _K2C0262

_K2C0335

_K2C0364

_K2C0392

Kutunivan karat

Edellisille koskikarakuvauksille jatkoa. Mustavalkoinen koskipastori on auringonpaisteessa haastava valotettava; jyrkässä valossa kaulapuoli palaa helposti puhki samaan aikaan kun selkäpuoli voi jäädä tukkoiseksi. Kaiken kukkuraksi näissä oloissa huippuvalon ja varjon rajat ovat jyrkkiä muuallakin kosken kivikoissa, ja linnun valottamisen ohella taustakin pitäisi saada jollain lailla kiinnostavaksi – Tai että siellä ei ainakaan olisi liikaa häiriötekijöitä.

Kolmisen tuntia kosken kupeessa täytti muistikortin ja asetti oikeastaan muutenkin rajan, mitä siltä erää irtosi. Joutsenperhe killui kosken niskassa toisella puolen siltaa ja sulan reunamilla pörräsi pulmusia.

 

_MG_0066

_MG_0413

_MG_0437

_MG_0445

_MG_0460

_MG_0500