Monthly Archives: kesäkuu 2014

Blåvatnet

Lyngenin niemimaan luoteisosasta, Sør-Lenangen-vuonon pohjukasta on komea näkymä kaakkoon kohti Jaegervasstindane- ja Lenangstindane-vuoria. Botnelvan paikkeilla hieman huonosti merkityltä pysäköintialueelta löytyy taulut, joissa kerrotaan Stormyran ja Sørlenangsbotnin luonnonsuojelualueista. Perinorjalaiseen tyyliin taulujen infot ovat vain norjaksi, englanniksi löytyy sentään osio ’rules and regulations’. Ja vaikka norjaa nyt kohtuudella ymmärtäisikin, niin kovin mielellään ei lähtisi tavaamaan esimerkiksi kasvien ja eläinten nimiä sanakirjan kanssa. Jos jossain, niin Suomessa monikieliset opasteet sentään osataan paremmin.

Samaiselta pysäköintialueelta lähtee niinikään perinorjalaiseen tyyliin merkitsemätön n. 4-5 kilometrin mittainen polku kohti Blåvatnetia, nimensä mukaisesti sinistä järveä. Blåvatnet saa värinsä sitä ympäröivien vuorten jäätiköiltä, ja vaikka turkoosina hohtavia ja virtaavia jäätikkövesiä löytyy Lyngeniltä paljonkin, niin Blåvatnet on eittämättä komea ilmestys vuorten sylissä.

Matkan varrella biotoopit, eliöstö ja geologia vaihtelee. Alempana metsiköstä kantautuu alituinen käen kukunta, kosteikoilla hälyttävät pikkukuovit, lirot ja meriharakat. Ylängöllä lapinvuokot ovat paikoin jo parhaan kukintansa ohittaneet. Tunturikohokin patjamaiset kasvustot koristavat harmaata kivikkoa, jota virtavedet ovat paikoin pyöristäneet. Suurimmalta osin ja etenkin lähempänä järveä seutu on armotonta lohkareikkoa. Blåvatnetille kannattaakin varata jokunen tunti, ettei kivikossa taita nilkkojaan.

 

Blavatnet_2014_06_26_Exp-blend_3

_K2C1424

Blavatnet_2014_06_26_Exp-blend_9

Jaegervatnet_2014_06_26_Exp-blend_10

Kåfjorden – Vuonolta tunturiylängölle

Skibotnista, Storfjordin kunnasta seuraava ylöspäin on Kåfjordenin kunta, eli Gáivuotna (saam.) tai Kaivuono (suom./kveeni). Moni ajaa paikasta ohitse matkalla Norjan E6-tietä etelään tai pohjoiseen. Kåfjorden-vuonon pohjukassa sijaitsevasta Birtavarrista lähtee kuitenkin poikkeamisen arvoinen tie sisämaahan päin. Tie on varmasti tuttu ainakin niille, jotka ovat tavoitelleet kaikista lyhintä reittiä Suomen huipulle, Haltille: Tie mutkittelee serpentiininä vuonolta tunturiylängölle ja aina Guolásjavrille saakka. Norjan Ráisduottarháldille ja Suomen puolen Haltille ei ole siitä enää kuin kivenheitto.

Vuonon ja tunturiylängön väliin mahtuu varsin leveästi ja pitkästi vehreää laaksoa ja peltoalueita. Lampaita tuntuu laiduntavan joka paikassa alhaalta laaksosta aina ylös tunturiin saakka. Holmenin merisaamelaistila on vierailemisen arvoinen, entisöidyn kulttuurimiljöön taustalla jyrkät vuorenrinteet ja Okselvan putoukset. Viime viikolla tie päättyi lumihankeen Sabetjohkan kohdilla, vajaan 600 metrin korkeudessa. Tähän oli moni muukin autonsa jättänyt. Tunturiylängöllä oli reilusti lunta ja poutasäästä huolimatta huomattavan koleaa, ilmankosteus sateli harvakseltaan räntänä alas.

Hieman alempaa lähtee vajaan 2 kilometrin mittainen polku Gorsa-kanjonille. Kyseisen kanjonin sanotaan olevan Pohjois-Euroopan syvin rotko, ja sen yli on valmistunut vuonna 2011 omintakeinen riippusilta. Sillalle ensimmäistä kertaa astuminen nostatti kylmiä väreitä, alla 150 metriä tyhjää, silta huojui kevyesti tuulessa ja rotkoon putoavasta Sabetjohkasta nousi sumua – Hetken sitä mietti, luottaako norjalaiseen rakentamiseen. Sabetjohkan putous on kuitenkin komea, tulva-aikaan vielä näyttävämpi, mutta nytkin ehdottomasti nähtävyys.

 

Holmenes_2014_06_25_Exp-blend_3

_K2C0669

_K2C0725

_K2C0769

Gorsa_2014_06_25_Exp-blend_5

_K2C0957

Gorsa_2014_06_25_Exp-blend_4

Birtavarre_2014_06_25_001_BW

Kesäyö Lyngenillä

Pohjois-Norjassa, kuten Suomenkin Lapissa, kesäyöt ovat valaistusoloiltaan usein erittäin hienoja. Valon yltäkylläisyys ei ole tasapaksua, vaan vuoria ja vuonoja myötäillen alati muuttuvaa, sekä keskiyön tunteina muutenkin pehmeää. Päivärytmin voisikin aika huoletta kääntää, valvoa yöt ja nukkua päivät.

Tein viime viikon alkupuolella öisen kierroksen Signaldalenissa ja Lyngenillä yrittäen poimia maisemasta parhaita valoja ja yksityiskohtia.

——

Signaldalen; Mannfjellet, Signalneselvan putous, Vassdalstinden ja Kilpisjärven maisemastakin tuttu Paras eli Bárrás pohjoisen suunnalta nähtynä.

Signaldalen_2014_06_24_Exp-blend_1

_K2C0141

_K2C0159

_K2C0166

Oteren ja Signaldalen nähtynä vuononpohjukan toiselta puolen, lähimpänä omintakeinen Hatten, eli Hattu.

Lyngen_2014_06_24_Exp-blend_1

Luoteis-Lyngenillä; Stortinden, Jaegervasstindane & Lenangstindane.

Jaegervatnet_2014_06_25_Exp-blend_2

Jaegervatnet_2014_06_25_Exp-blend_1

Nord-Lenangen; Straumen ja taustalla Kvasstinden.

_K2C0365

Isskardtindane sumussa.

Lyngen_2014_06_25_Exp-blend_1

Sekä seuraavalta illalta Signaldalenista tunnusomainen Otertinden.

Signaldalen_2014_06_26_Exp-blend_1

Lapin kesä

Lapin kesä on tunnetusti lyhyt, mutta vähäluminen. Siitä huolimatta juhannusviikko on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen kylmä. Luoteis-Lapissa on pakastanut napakasti, Itä-Lapissa ja Kuusamossa lunta satoi jopa kymmenisen senttiä, muuallakin monin paikoin mutta vähemmän. Maakuntalehti uutisoi osuvasti säätilasta, että loputtomiin näin kylmä sää ei voi kesällä jatkua. Toivottavasti kesäisempää olisi pian luvassa. Tällä hetkellä esimerkiksi hillasato on kovasti vaarassa. Monilla linnuilla sen sijaan on vielä hautominen käynnissä, joten poikasilla ei pitäisi olla hätää.

Siinä, missä toisaalla on poikkeuksellisesti satanut maan valkeaksi, Kilpisjärvellä lumi on tähän aikaan siksi tavallista, että siellä perinteisesti hiihdetään juhannuksena. Jäät lähtevät Kilpisjärvestä keskimäärin 18.6., mutta viime vuosina jäänlähtö on ollut usein jo kuun alkupuolella. Alkuviikosta olikin piristävää nähdä vielä puoliksi jäässä oleva järvi; Kilpisjärven eteläpäätyä peitti selkeä, joskin osin sohjoinen ja puikkoontunut jääkansi. Järven pohjoisosa sitävastoin oli sula, sieltä suunnastahan suurin osa sulamisvesistä virtaa, ja toisaalta pohjoisenpuoleiset tuulet ovat varmasti sahanneet jääkantta kohti etelää.

Hieman ennen puoltayötä aurinko kimmelsi viistosti Saanan pohjoisrinteen takaa. Saanan kyömy varjostaa kylän pinnassa suuren osan yötä, niinpä rannan jääkasoillekin parhaat valot osuivat vain rajallisen ajan. Mallan luonnonpuiston pysäköintialueella sinirinnat lauloivat kilpaa ja Siilaskoski mellasti vielä runsaine sulamisvesineen.

Keskellä yötä Käsivarresta etelään päin ajaessa yöttömän yön aurinko paistoi komeasti. Pakkasta oli muutamisen astetta, mutta päivällä terävästi puhaltanut tuuli oli tyyntynyt. Tunnelma oli kovin erilainen kuin aiemmin iltapäivällä, jolloin oli tuulista ja pilvistä, taivaaltakin tuli vuoroin vettä, räntää ja lunta.

Kilpisjärven yöttömän yön ohella aamuyön tunteina oli tarkoitus ehtiä Pallastunturin kupeeseen, jossa oli muutama ennalta suunniteltu jalustanpaikka. Muoniossa vielä tuulahteli sen verran voimakkaasti, että tyveniä järvenpintoja oli turha hakea. Ylisenpäänojalta ja sitä reunustavilta aapasoilta sen sijaan löytyi muutama tallentamisen arvoinen hetki aamuvaloissa.

 

_K2C0062

Iitto 2014_06_16_Exp-blend_004

_K2C0120

_K2C0183

_K2C0353

Kilpisjärvi 2014_06_16_Exp-blend_009

_MG_0005

_K2C0398

_K2C0433

_K2C0467

Pallastunturi 2014_06_16_Exp-blend_001

Pallastunturi 2014_06_16_Exp-blend_009

Pallastunturi 2014_06_16_Exp-blend_015

_MG_0066

Jängän laidasta ja niityn reunasta

Kesäkuu alkoi helteisissä merkeissä, mutta heti kuun toisella viikolla Lapin kesä alkoi osoittaa viileämpää puoltaan. Siitä eteenpäin onkin ollut varsin koleaa, eikä juuri alkanut juhannusviikko taida muutosta tuoda. Rovaniemellä muutamina päivinä sateinen +5 asteen sää on tuntunut miltei syksyiseltä. Aurinkoisempinakin päivinä pohjoistuuli on pitänyt huolen, ettei lämpötila pääse liikaa nousemaan. Kontrasti parin viikon takaiseen on suuri.

Niityillä ja ojanpientareilla kullero kuitenkin kukkii täyttä päätä. Karaistunut kasvi ei koleudesta piittaa. Sama on tilanne jängänlaidassakin, jossa suokukkien vaaleanpunaisina hohtavat mättäiköt ovat kohta parhaan kukintansa jo ohittaneet. Limittäistä ja osin seuraavaa aaltoa edustava metsätähti vielä vähän odottelee, suopursukaan ei ole vielä aivan täydessä terässä. Hilla sen sijaan kukkii runsaana, osin myöskin jo terälehtensä tipauttaneena.

 

_K2C0009_BW

_K2C0180

_K2C0317

_K2C0455

_K2C0204

_K2C0121

_K2C0038

_K2C0283

_K2C0357_BW

_K2C0342_BW

_K2C0435