Monthly Archives: heinäkuu 2014

Lofooteilla

Pohjois-Norjaa on tullut kahlattua aika laajasti, Lofooteille ei kuitenkaan tie ollut toistaiseksi vienyt. Tuo puute oli syytä korjata, niinpä suuntasimme viime viikonvaihteessa sinne.

Siinä missä useimmat Pohjois-Norjan kohteet aina Varankia ja Nordkappia myöten ovat kohtuudella tavoitettavissa Suomen puoleltakin, on Kilpisjärveltä matkaa Lofooteille vielä siksi paljon, että matkaan on syytä varata koko päivä. Mutkaisen tien ohella matkan varrella on runsaasti taajama-alueita ja nopeusrajoituksia. Varsinkin ilmojen sattuessa kohdilleen nähtävääkin maisemissa toki on, minkä vuoksi pysähtyä.

Kilpisjärveltä ei kauas ehditty, kun Didnujoen sillan kupeessa nouseva sumu kiinnitti huomion. Koski pauhasi valtoimenaan, ilmeisesti helteet ovat saaneet tuntureilta sulamisvedet kunnolla liikkeelle. Muistuu mieleen, kun viime syksynä yritin kuvailla jokiuomassa pahaista puron lirua. Kovin eri maailmasta oli joen ärjyntä nyt.

 

_K2C0015

Kilpisjärveltä Lofooteille päin mennessä alkupään maisemat olivat aikaisemmilta reissuilta tuttuja: Lyngenin ohi Nordkjosbotniin, josta Bardufossin ja Setermoenin kautta aina Harstadin kupeeseen, josta tie erkanee sillan jälkeen kohti Lofootteja. Tuosta eteenpäin mennessä maisemat vaihtelivat vähemmän jännittävistä seuduista erityisen komeisiin paikkoihin – Matkan varrella on aika paljon metsäisiä alueita, mutta paljon myös avoimia maisemia ja jyrkkiä vuorenrinteitä, toisaalta leveitä peltotasankoja, sekä ennen kaikkea siltoja, tunneleita ja monenmuotoisia vuonoja. Tämä vuorensolasta tippuva putous kirvoitti pysähtymään.

Lofootit_Exp-blend_001

Majapaikkana oli Kræmmervika Rorbuer Ballstadissa. Vanhat kalastajamajat, rorbuat, ovat elävä osa kulttuuriperintöä. Niitä tuntuu olevan erityisesti täällä Lofooteilla paljon entisöitynä ja matkailukäytössä, ilmeisen suosittujakin. Pitkistä etäisyyksistä ja ylipäätään ennen käymättömästä seudusta johtuen päätimme pitää Kræmmervikaa tukikohtana pari päivää.

Lofootit_Exp-blend_003

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Lofoottien lounaisinta ja kauimmaisinta kärkeä, josta tien päästä löytyy kylä nimeltä Å. Matkalla oli paljon pysähdeltävää ja nähtävää, lähtien heti Viktenin lasipuhaltamosta ja komeista maisemista ei juuri kivenheittoa kauempana Ballstadista. Viktenin Glasshyttassa kannattaakin ehdottomasti piipahtaa, Lofooteista ja merestä inspiroidut lasiesineet ovat uniikkeja.

_K2C0151

Reine on varmasti Lofoottien kuvauksellisempia ja idyllisimpiä paikkoja. Niemeen sijoittuva kylä, ympärillä siniset vedet ja taustalla ryppäinä erityisen jyrkkäpiirteiset vuorenrinteet.

Lofootit_Panorama_006

Å vaikutti olevan melkoinen turistirysä, tie kapeni loppua kohden ja aina vain enemmän kulkijoita ja haahuilijoita. Perillä täpötäysi parkkipaikka, porukkaa käveli ristiin rastiin joko kylän keskustaan tai läheiselle näköalapaikalle. Löytyi kalliolta sentään rauhallinenkin paikka istuskella. Näköalapaikkaa vastapäiseltä kalliolta kantoi aikamoinen meteli, kiikareita ei vain sattunut mukaan ja pitkän telen ollessa edelleen huollossa, jäivät kallion sopukoissa metakoivat linnut tarkemmin määrittämättä. Ån keskusta olisi houkutelut kävelemään, mutta helteistä johtuen koiraa ei uskaltanut jättää autoon muutamaa minuuttia pitemmäksi aikaa. Niinpä päätimme ajella jonkun matkaa takaisin päin.

_K2C0289

_K2C0290

Kauas Åsta ei ehditty, kivenheiton päässä pian Moskenesin jälkeen on P-paikka, joka on merkitty näköalapaikaksi avomeren suuntaan. Samoilla sijoilla jokseenkin kuvaksellisempi oli kuitenkin näkymä iltapäivän kuulaassa auringossa värjöttelevälle Djupfjordenille ja takanaan oleville vuorille.

Lofootit_Exp-blend_004

_K2C0428

Seuraava idyllinen maisema pakotti pysähtymään ja kuvaamaan Hamnøyan kupeessa, punaiset rorbuat, sininen vuono, takana vuoret ja taustanaan kuulaan sininen taivas.

_K2C0495

Iltaa kohden pohjoisen suunnalta levisi navakan tuulen mukana pilvilauttoja. Helteisen päivän jälkeen vaihtunut säätila tuntui jopa mukavan viileältä.

Lofootit_Exp-blend_006

Yöllä lähdimme vielä katsomaan, jos keskiyön aurinko näkyisi, vaikka vuorten kupeilla matelevat pilvilautat eivät kummoisia lupailleet. Aurinko ei juuri pilkahdusta enempää pilvien takaa näyttäytynyt, mutta kesäyön valoilmiöt ja tunnelma olivat muuten komeita. Kuvia Leknesin kupeesta ja Flakstadin Skagsandenilta.

_K2C0523

Lofootit_Exp-blend_009

_K2C0693

_K2C0698

Tuulisen koleasta yöstä huolimatta seuraavana aamuna herätessä taivas oli jälleen pilvetön ja lämpötila lähenteli jo aamupäivällä 25 astetta. Tänään oli tarkoitus ajella takaisin Kilpisjärvelle viimeiseksi yöksi. Päivä osoittautui vielä edellistäkin helteisemmäksi, Svolværissa pysähdyttiin tankille ja käymään kaupassa lämpötilan ollessa tiiviisti 30 asteen tuntumassa. Ulkoilemaan ei juuri tehnyt mieli, kun hiki virtasi paikallaan ollessakin. Kaupasta mukaan tarttuneita norjalaisia mansikoita mentiin kuitenkin mutustamaan komealle rantakalliolle Austnesfjordenin kupeeseen.

Lofootit_Panorama_007

Sevetin kautta Varangille

Viime viikot ovat menneet paljolti reissun päällä, kotona ei ole juuri ehtinyt kuin piipahtaa tyhjentämässä kuvat pääkoneelle talteen. Niinpä blogin päivityskin on odotellut reissukuvien läpikäyntiä ja sorvaamista julkaisukuntoon. Varangilla olimme jo heinäkuun alussa ja tämä päivitys siis tuolta reissulta.

Matkareitiksi valikoitui mennä Sevettijärven kautta Kirkkoniemeen ja sieltä toiselle puolen Varangin vuonoa aina tien päähän Hamningbergiin saakka. Säätila oli reissuun lähtiessä vielä viileän kesäkuun jäljiltä koleahko, mutta lämpimämpää ja aurinkoisempaa oli luvassa. Saariselällä kuitenkin pilvet makasivat matalalla ja samanlainen maahan asti ulottuva harmaus jatkui Sevettijärventielle saakka, mikä söi hieman muutoin komean ja omalaatuisen Sevetin seudun maisemia. Majapaikka Nitsijärvellä oli kuitenkin viihtyisä, mitä osasi arvostaa pitkän päivän päätteeksi.

Seuraava päivä valkeni edelleen varsin pilvisenä, mutta aavistuksen lämpimämpänä. Sevettijärvellä ehdoton pysäkki on Siidan ylläpitämä Kolttien perinnetalo, sekä viereinen ortodoksinen kirkko. Toisella puolen tietä Sevetin baarin pihalla oli enemmän vähemmän väkeä. Hulinaa tuntui Sevetin tiellä kokonaisuudessaan riittävän, Näätämössäkin kaupan piha täynnä kuin myös Norjan puolella Neidenissä Kolttakönkään kupeet – Kolttaköngäs onkin tämän tien varren parhaita nähtävyyksiä.

 

_K2C0068

Kirkkoniemeä lähestyttäessä taivas vaikutti selkenevän idästä päin ja perillä kaupungin rantakallioilla oli sopiva syödä eväitä auringon paistaessa liki täydeltä. Varangin vartta länteen päin mennessä oli kuitenkin sukellettava uudelleen pilvien alle.

Seuraava pysäkki oli Bugøynes eli Pykeija, Pikku-Suomi Norjassa. Pykeija on viimeisiä paikkoja, jossa suomen kieli ollut elinvoimainen aivan viime vuosiin saakka. Idyllinen ja tunnelmallinen kylä huokui historiaa, mutta myös aivan tämänpäivän elämää, onhan kylä tunnettu muiden muassa kuningasravuistaan.

_K2C0131

_K2C0148

_K2C0168

Illaksi ajoimme majapaikkaan Vestre Jakobselvaan, josta löytyy aivan Vadsøn kupeessa ehkä hinta-laatusuhteeltaan Varangin parasta majoitusta. Seuraavana päivänä piipahdimme Vadsøyan saarella luontopolulla ja suuntasimme sitten aurinkoisessa ja lämpimässä säässä kohti Vardøta ja Hamningbergia.

Idän suunnalta puhaltava Jäämeren tuuli on kuitenkin oikukas, Varangin varrella oli suurelta osin reilut parikymmentä astetta lämmintä, mutta Vardøta lähestyttäessä tuulisemmilla paikoilla vain rapiat kymmenen astetta. Hamningbergissa tuulessa oli tuttua pohjoista purevuutta ja aallot löivät vaahtopäinä rantaan. Sen sijaan läheiseltä Sandfjord-vuonolta löytyi muutama tyyni ja helteinenkin paikka, siinä istuessa ei juuri olisi voinut kuvitella olevansa Ruijan äärimmäisillä rannoilla. Piipahdus Vardøssa ja ruokaa laitettiin Kibergin rantakivillä ilta-auringossa.

_K2C0177

_K2C0243

Sandfjord_Exp-blend_02

_K2C0478

Seuraavaksi yöksi siirryttiin Varangilta Utsjoelle. Kellon lähestyessä puolta yötä vedettiin telttaa pystyyn Utsjoen Ailigaksen ylärinteille. Tuulinen sää oli liki täysin sääskistä ja mäkäristä vapaa, mikä antoi odottaa levollisia yöunia teltan eteisessä nukkuvalle koirallekin. Keskiyön aurinko paistoi kauniisti Ailigaksen huipulle, näkymät Tenolaaksoon ja kohti Norjan Rastigaissaa olivat tallentamisen arvoisia.

Yöllä tuuli paukutti melko lailla teltan seiniä, mutta aamulla herättiin paahtavaan kuumuteen ja liki täysin tyveneen ilmaan. Teltan ympärillä ja osin sisällä eteisessä pyöri varmaan muutama miljoona mäkärää. Hiki hatussa kamppeet kasaan ja rivakka poistuminen paikalta. Alhaalla Tenon varressa oli huomattavasti siedettävämpää, aamukahvit käytiin kuitenkin hörppimässä kylätalolla.

_K2C0498

Ailigas_Exp-blend_001

Seuraavana päivänä käväistiin vielä Karigasniemellä, tullilla tuttuja tervehtimässä ja Karigasniemen Ailigaksen rinteillä eväiden rippeitä mutustamassa. Mantojärveltä löytyi tutusti tunturikatkero, ehkä normaalia komeammin kukassa.

_K2C0691

_K2C0679

 

Jehkas ja Kilpisjärven yötön yö

Pallaksen kupeesta siirryin aamupäivällä Kilpisjärvelle. Sääennusteet lupailivat edelleen mainiota ulkoilu- ja valokuvaussäätä. Vajaaksi jääneitä yöunia piti kuitenkin ensin paikkailla ja suunnistaa taas yötä myöten tunturiin.

Tarkoituksena oli pistäytyä Jehkaksella, josko sieltä irtoaisi jotain kuvattavaa keskiyön auringon valossa. Tunturikukista lapinalppiruusut ovat tietysti heinäkuun alussa jo ohitse, mutta sinirikko oli tutussa paikassa hienosti kukassa. Samoin hieman alempana puronvarret olivat lumileinikkiä keltaisenaan. Kiirunat löytyivät tutusti purolaaksosta, lintuja ei kuitenkaan ollut tarkoitus kummemmin kuvata, kun pitempi tele meni erään suokeikan seurauksena huoltoon. Yöllinen valo ja auringon kajo Siilasvankkaan, Kilpisjärvelle ja Ruotsin ja Norjan suurtuntureille on täällä silti ehdottomasti parasta antia.

Jehkaksella vierähti aamuyön puolelle, ja autolle takaisin saavuttua oli sopiva käydä vielä katsomassa näkymiä Kilpisjärven pinnasta. Pikku-Malla peilaili punertavissa sävyissä järven pintaan, ja jos tällä reissulla on jollakin lailla ollut teemana vedenpintaan heijastuvat tunturit, niin tässä sille hyvää jatkoa. Aamun tunneiksi taas unta kuulaan ja aamupalalle retkeilykeskukseen.

 

Kilpisjarvi_2014_06_25_Exp-blend_1

Kilpisjarvi_2014_07_01_Exp-blend_005

Kilpisjarvi_2014_07_01_Exp-blend_001

_MG_0044

Kilpisjarvi_2014_07_02_Exp-blend_001

Kilpisjarvi_2014_07_02_Exp-blend_002

Tuntureiden kuvajaisia ja yöttömän yön tunnelmaa

Pallasjärven etelärannoilta, Punaiselta hiekalta pohjoiseen päin avautuva järvenselkä on harvoin aivan tyyni. Aika usein olen näillä rantamilla samoillut ja aika hienoja hetkiä ja tunnelmia kokenut, mutta vain muutaman kerran sellaisen seesteisen pysähtyneisyyden ja Pallastuntureiden täydellisen kuvajaisen tyvenessä järvenpinnassa.  Nuo hetket ovat usein lyhytkestoisia, ei se vaadi kuin aavistuksen tuulenhenkäystä sopivalta suunnalta rikkomaan järven peilin.

Toisinaan kesäiltoina auringon paistaessa lämpimästi Punainen hiekka on mitä miellyttävin paikka. Hiljaisuutta rikkoo vain sääskien ininä, sekä etäämpää rantametsiköstä vielä kantavat laulurastaan tavut, käki ja leppälintu. Lintujen laulukausi alkaa olla ohi, vaikka ahkerimmat toki veisaavatkin läpi kesän. Tuossa seesteisyydessä muistuu mieleen eräskin talvinen reissu näillä sijoilla, kun öinen myrskytuuli vavisutti autiotuvan nurkkia. Silloin mitattiin Pallastuntureilla liki hirmumyrskylukemia. Toista on nyt, kun ilma on lempeä ja järvenpintakin liki täysin tyyni.

Likkeelle lähdettyä piipahdan Pyhäjoen luontopolulla, Pallasjärven toisella puolen. Pyhäjoen kotkansiipilehto on vasta varttumassa näyttävimpiin mittoihinsa, kullerotkin vielä nupulla puhumattakaan talvikeista ja monista muista. Sääskiä ja mäkäriä täällä sen sijaan riittää yllin kyllin.

Selkeän ja tyvenen ilman innoittamana päätän yöllä lähteä tavoittelemaan Sarvijärveä, joka on tunnettu niinikään komeista maisemistaan, sekä enemmän talvisaikaan (jo parhaat päivänsä nähneestä) laavustaan, joka sijoittuu Pallaksen itäpuolitse juovattavan ladun varteen. Järvelle päästyä ensimmäinen ajatus on turhautuminen, järvellä aallokkoa ja aurinkokin peittyi pilvien taakse – Ei juuri kuvauksellista, olisi ennemmin vain pitänyt mennä nukkumaan ja herätä aamulla aikaisin. Sarvijärvi kuitenkin kapenee pohjoispäätä kohden ja sieltä löytyy suojaisempia paikkoja. Eväiden ja kahvikupin jälkeen aurinkokin alkaa pilkottaa ja näkymät ovat loppujen lopuksi juuri sitä mitä lähdin hakemaan.

Aamuyöstä muutama tunti unta ja takaisin Pallasjärvelle aamukahveja keittelemään. Aamulla on edellistä iltaakin seesteisempää, järven pinta aivan täydellinen peili. Taivaalla olevat pilvenhattarat ennakoivat kehittyvää ukkoskuuroa. Kittilässä päin jyrähtelikin pian.

 

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_004

_K2C0673

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_005

_K2C0485

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_006

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_002

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_004

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_006