Monthly Archives: elokuu 2014

Kivalonaapa syksyn kynnyksellä

Napapiirin retkeilyalueelle sijoittuvat Vianaavan ja Kivalonaavan aapasuoalueet ovat hyviä ja kohtuullisen helposti tavoitettavia retkikohteita. Vianaavalla kiertää suoluontopolku ja Kivalonaavalla niittykulttuuripolku, molemmat Vika-Vaattunkikönkäiden väliseltä retkeilyreitiltä lähteviä rengasreittejä.

Itse asiassa Vika-Vaattunkikönkäiden välinen könkäiden polku on nyttemmin ilmeisesti vedetty kiertämään Kivalonaavan vieritse, jolloin suon reunassa oleva ja päivätupana toimiva Niittypirtti jää reitin varrelle. Tämä lisännee jonkin verran muutoin aika rauhallisena kolkkana pysyneen Kivalonaavan liikennettä – Ei sillä, että kyllähän retkeilyalueen lukuisille taukopaikoille ja laavuille mahtuu.

Syksyn lähestyessä suon värimaailma alkoi olla paikoin vähän kellertävää. Lämmin päivä jäähtyi seesteiseksi, mutta viileäksi illaksi. Hallaöitä ei ole vielä juuri ollut, niinpä jokunen sääski, mäkärä ja polttiainenkin vielä lenteli, ei kuitenkaan häiriöksi asti.

 

Kivalonaapa_Exp-blend_0003

Kivalonaapa_Exp-blend_0002

_K2C0092

Kivalonaapa_Exp-blend_0005

Ijahis idja 2014

Elokuiseksi perinteeksi alkaa muodostua käyminen Ijahis idjassa – Taisi olla neljäs kerta nyt. Yötön yö ei silti pettänyt tänäkään vuonna, vaan tarjosi roppakaupalla uniikkia musiikkia ja tunnelmaa.

Vuosi vuodelta kasvanut alkuperäiskansojen musiikkifestivaali sai tänä vuonna jo ennalta mediahuomiota aina Norjaa myöten. Ei vähiten siksi, että tapahtuman pääesiintyjänä oli ehkä maailman tunnetuin saamelainen, Mari Boine. Paikan päällä vaikutti olevan aikaisempia vuosia enemmän median edustajia ja valokuvaajia. Lapin Kansakin, joka ei aina ole pukahtanut koko festivaalista riviäkään, raportoi kulttuurisivuillaan tapahtumasta ja Mari Boinesta aukeaman verran. Ei huonosti.

Ijahis idja rikkoi tänä vuonna kävijäennätyksensä lähes 2900 kävijällä. Se on aika hurja määrä väkeä Inarin kirkonkylän väkimäärään ja majoituskapasiteettiinkin nähden.

Ohessa pieni kuvakooste Ijahis idjasta – Myöhemmin lisää kuvia gallerian verran.

 

Veronika Usholik

_K2C0063

_K2C0148_BW

Tapahtumaa juontanut Mikko ”Peltsi” Peltola.

_K2C0227

Mari Boine

_K2C0390

_K2C0410_BW

_K2C0960

Tuupa Houseband feat. SomBy

_K2C1036_BW

_K2C1045

Tuupa Houseband feat. Ailu Valle & Amoc

_K2C1208

Niillas Holmberg

_K2C1301_BW

Tunturi-Lapin helmet

Pallastunturin luontokeskuksessa  on elokuun alussa auennut valokuvanäyttelyni, Tunturi-Lapin helmet – Valokuvia Pallas-Yllästuntureilta. Näyttely on koottu useiden vuosien aikana Pallas-Yllästuntureille suuntautuneilta retkiltä ja kuvausmatkoilta. Näyttelyssä on 12 kappaletta suurehkoja tauluja, alumiinikehyksineen kooltaan 50X70cm. Luontokeskuksen auditorion seinät täyttyvät niillä aika hyvin – Itse asiassa enemmänkin olisin kuvia tehnyt, mutta taulut eivät olisi edukseen liian tiiviisti aseteltuina. Loppumetreillä oli aika lailla valinnan vaikeutta, mitkä kuvat sisällyttää näyttelyyn ja mitkä jättää pois.

Tunturi-Lapin helmet on Pallaksen luontokeskuksessa lokakuun loppuun saakka. Ensi vuonna näyttely kiertänee Luontokeskus Kellokkaassa ja Tunturi-Lapin luontokeskuksessa, aikataulut ovat toistaiseksi vahvistumatta.

 

_K2C0143

_K2C0188

_K2C0126

_K2C0230

Nattasilla

Blogin päivitys on taas vähän viivästynyt, tämä Nattasten reissukin oli melkein kuukausi takaperin heinäkuussa, jolloin aurinko painui vain muutamaksi tunniksi horisontin taakse. Tällä hetkellähän mennään pimenevien iltojen myötä kovaa vauhtia kohti syksyä.

Sompion luonnonpuisto oli heinäkuun loppupuolen reissulla tarkoitus olla itse asiassa vain välietappi. Matka olisi seuraavana päivänä jatkunut kohti Utsjokea. Toisin kuitenkin kävi, Pyhä-Nattasen epävakaassa kivikossa yöllinen varomattomuus oli siinä määrin kohtalokasta, että kyynärpää meni kaatuessa reippaasti pois sijoiltaan. Aamuyöllä tuskaisen tunturista alas kävelyn jälkeen oli mentävä ambulanssikyydillä Ivalon terveyskeskukseen.  Siitä eteenpäin käsi olikin pari viikkoa paketissa, ja nyttemminkin vaatii vielä paljon kuntouttamista. Hirveästi ei siis ole pystynyt uutta kuvamateriaalia tuottamaan.

Nattasilla oli kuitenkin komeaa. Illalla Rovaniemeltä lähdettyä ehdittiin luonnonpuiston kupeeseen yhdentoista maissa. Pyhä-Nattasen huipulla oltiin puolen yön kieppeillä punaisena hohtavan auringon juuri laskiessa. Tunturin huipulla oleva vanha palovartijan tupa on nykyisin päivätupana, ja on keskellä kivikkoa sympaattinen ilmestys.

Yöllä oli aika tyven ilma ja hyttysiä oli jonkin verran aivan huipulla asti, alempana metsässä ihan reilustikin. Tuvan ovet ja ikkunat olivat kuitenkin siksi tiiviitä, ettei sääskiä päässyt sisälle tupaan – Tästä kun on toisenlaisiakin kokemuksia, ainakin Punaisen hiekan tupaan Pallasjärvellä nuo inisijät osasivat eräällä reissulla laumoittain ja tekivät levollisista yöunista turhan toivon.

Auringon noustessa yöllä kahden maissa yhytin toorikivikon toiselta reunalta kiirunapoikueen. Emo päivysti kivipaaden reunalla huhuillen välillä jännällä kurkkuäänellä lähimaastossa viipottavan jälkikasvunsa perään. Poikaset olivat lähes täysin lentokykyisiä, joskin lentonsa vielä maata viistäviä räpellyksiä.

 

Nattaset_Exp-blend_001

Nattaset_Exp-blend_002

Nattaset_Exp-blend_003

_K2C0043

_K2C0148

_K2C0153

_K2C0294

_K2C0333

_K2C0405