Monthly Archives: syyskuu 2014

Ruskamaisemia Utsjoelta

Lapissa ruostetaudit ovat jäytäneet lehtiruskaa monin paikoin, eikä lämmin ja kuiva loppukesä liene muutenkaan ollut olosuhteiltaan paras mahdollinen ruskan virittäjä. Maaruska toki hehkuu monin paikoin hienosti sielläkin, missä lehdet ovat ruskeita tai jo varisseet.

Ruosteen leviäminen näkyi viikonloppuna Utsjoellakin, joskin alueellista vaihtelua maiseman yleisilmeessä oli paljon: Esimerkiksi ylänkö Kaamasen-Karigasniemen välillä oli tyystin lehdetöntä, mutta Utsjokilaaksossa ja Tenolaaksossa oli paikoin oikeinkin värikästä. Eittämättä, syksyn komeimmat ruskamaisemat ovat löytyneet tänä vuonna Utsjoen seudulta.

 

_K2C0115

_K2C0158

_K2C0145

_K2C0225

_K2C0269

_K2C0345

_K2C0363

_K2C0388

_K2C0442

_K2C0507

Saanan rinteillä

Edellisellä reissulla ruska oli alempana Käsivarressa ihan hienoa, mutta Kilpisjärvellä ei vielä kunnolla terässä. Niinpä piipahdin viime viikolla pikaisen reissun tarkistamassa tilanne uudelleen.

Kuten Metsäntutkimuslaitoskin on todennut ruskanäkymistä, sienitaudit ovat jäytäneet ruskan laatua monin paikoin. Enontekiöllä kunnan itäinen osa oli jo kuun alkupuolella liki täysin paljas, ja nyttemmin suuri osa Käsivarttakin oli kovaa vauhtia varistamassa lehtiä. Ruska ei näillä main ole tänä syksynä ollut laadultaan missään vaiheessa järin helakkaa, esimerkiksi koivut parhaimmillaankin ennemmin ruskean-keltaisia, pitkälti juuri ruosteesta johtuen. Maaruska sen sijaan on Länsi-Lapissa ja Käsivarressa paikoin todella näyttävää.

Kilpisjärvelläkin ruosteen leviäminen näkyi selvästi, mutta etenkin ylempänä oli vielä puissa kirkkaampiakin värejä näkyvillä. Aamupäivällä Käsivartta ylöspäin ajaessa oli kuulas, tyven ja varsin lämmin ilma. Pian puolenpäivän jälkeen Kilpisjärvellä virisi kolea tuuli ja taivaalle alkoi kerääntyä pilvilauttoja. Väliin kuitenkin aurinko pilkisti pilvenraosta luoden Saanan rinteille draamaattisiakin valoja. Saanan rinteiltä ja Saanajoen kupeilta löytyikin muutama hieno jalustanpaikka.

 

_K2C0664

_K2C0943

_K2C0889

_K2C1037

_K2C1174

_K2C1238

Pallasjärven revontulet II

Matkalla Äkäslompolon ja Pallaksen kautta Kilpisjärvelle, päätin viime tiistaina piipahtaa Punaisella hiekalla. Edellisenä perjantaina näillä paikkeilla taivaalla leimusi värikkäästi ja voimakkaasti. Jotain saattoi olla luvassa tiistai-keskiviikko-yönäkin, joskaan ei varmasti edellisen myrskyn veroista.

Tuttuun tapaan, syksyllä näillä leveysasteilla taivaan kunnollinen pimeneminen vie myöhään selkeän kajastuksen viipyessä pohjoistaivaalla vielä pitkään yhdentoista jälkeen. Revontulet ilmaantuivat ehkä vähän poikkeuksellisesti itäiseltä taivaalta kohti pohjoista kurkottavina himmeinä kaarina pian kymmenen jälkeen. Puoli yhdentoista aikoihin kaarissa alkoi olla sen verran kirkkautta, että valotin ensimmäiset ruudut. Järven pinta oli jälleen lähes täysin tyven tarjoten hyvän heijastuspinnan leimuille.

Revontulikaaret voimistuivat ja kirkastuivat yhdentoista maissa. Revontulivyö venytti itäiseltä taivaalta metsän reunasta järvenselän halki aina Pallaksen kerojen toiselle puolen. Karkeasti arvioiden leveydeltään yli 150 astetta taivaanrantaa täyttänyt kaari ei mahtunut kokonaan 16mm:n laajakulman ruutuun. Staattisena paikoillaan pysynyt, mutta aktiivisesti elehtivä revontulivyö tallentui kuitenkin koko komeudessaan panoraamana.

Panoraamaksi koostettavien rinnakkaisruutujen yhdistäminen kuvankäsittelyohjelmalla on sitä vaivattomampaa, mitä tarkempaa on ollut työskentely kuvatessa; Jalusta ja kamera tarkasti vaaterissa ja kameran kiertäminen nodaalipisteen ympäri. Pimeässä ja kiireessä homma ei tietysti mene aina ihan kirjan mukaan, jolloin parasta onkin vain kuvata paljon ja koostaa sitten panoraamat parhaista paloista.

Kuten ennalta oli odotettavissa, mitään edellisen perjantain kaltaista revontulimyrskyä ei tullut, mutta omalla tavallaan kiehtovia hetkiä ja tunnelmia, joissa osansa oli punertavan-kellertävänä nouseella puolikuulla.

 

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_001

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_002

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_012

Isokurun syksyä Pyhätunturilla

Menneen viikonlopun sunnuntaina oli sopivasti löysää, joten päätimme tehdä päiväreissun Pyhätunturille. Viime viikolla Pyhä-Luostolla piipahtaneena tiesin ruskan olevan pian parhaimmillaan, joskin alueellista vaihtelua on paljon. Esimerkiksi Pyhätunturilla maaruska oli selvästi pitemmällä tunturin pohjoispuolella kuin eteläpuolella.

Yleisesti leudon syksyn vuoksi ruska on jonkin verran normaalista jäljessä. Ensimmäiset yöpakkaset ilmeisesti koko Lapissa ovat olleet vasta aivan viimepäivinä, ja tuntuma muuttunut ihan vastikään loppukesäisestä syksyisemmäksi.

Isokurun-Karhunjuomalammen reitti oli tarkoitus kiertää leppoisaan tahtiin, ja kuvien suhteenkin ennemmin vapaa-ajan reissuna kuin tavoitteellisena kuvamateriaalin hankkimisena. Jotain silti tarttui kennollekin, mistä kooste alla.

 

_K2C0019

_K2C0061

Pyhätunturi_Exp-blend_003

Pyhätunturi_Exp-blend_004

_K2C0285

_K2C0309

Pyhätunturi_Exp-blend_011

_K2C0497

_K2C0504

_K2C0528

Pallasjärven pakkasaamu

Revontulten täyteisen yön jälkeen aamu valkeni kuulaana, pakkasta oli jokunen aste ja rantavarvikko kauniisti kuurassa. Järvenselällä oli usvaa, juuri sopivasti tunnelmaa luomaan, muttei kuitenkaan liikaa maisemaa peittämään.

 

_K2C0649

_K2C0650

_K2C0669

_K2C0673

_K2C0687

_K2C0737

Revontulikauden avaus Pallasjärvellä

Viime perjantaille oli luvassa revontulia mahdollisesti Etelä-Suomea myöten, mistä uutisoitiinkin taajasti torstain-perjantain aikana. Kyse oli muutamia päiviä aikaisemmin, 9.9. ja 10.9. auringosta lähteneistä kahdesta voimakkaasta koronan massapurkauksesta, joista ensimmäisen ennustettiin osuvan myöhään 12.9. Sääennusteet näyttivät kauttaaltaan lupaavilta, niinpä suunnitelmat oli helppo pistää toteutukseen ja suunnata iltapäivästä kohti pohjoista.

Syksyn alku on ollut todella hyvä revontulten havaitsemiselle, leimuja on nähty ja kuvattu elokuun lopussa ja syyskuun alussa paikoin liki joka ilta. Omalla kohdalla kummoista ei kuitenkaan ollut kohdalle sattunut, lähinnä säät olleet epäsuotuisia, eivätkä muut kiireet mahdollistaneet liikkumista kauemmas. Ei siis ihme, että ennalta tämä ilta kuumotti kohtalaisesti.

Pallasjärven rannalle oli kerääntynyt muitakin saman asian äärelle. Oli kuvaajia ja muuten vain kiinnostuneita katselijoita, kaikkiaan illan mittaan kai toistakymmentä. Eipä ole aiemmin osunut vastaavaa laumaa kohdalle, vaikka autiotuvan vieraskirja toki revontulten metsästäjistä kertookin. Nuotiolle kuitenkin mahduttiin ja kyllähän rantaviivaa riittää jalustan aluseksi vaikka kuinka monelle.

Aivan kuten sääennusteet lupasivat, viimeisetkin pilvilautat vetäytyivät taivaalta illalla yhdeksän-kymmenen välillä. Ensimmäiset himmeät leimut ilmaantuivat pohjoistaivaalle puoli yhdentoista aikoihin. Pohjoisella taivaanrannalla on tähän aikaan vuodesta vielä aika pitkälle yöhön valonkajastus, mikä on alkusyksyn revontulikuvissa aina oma tunnelmatekijänsä, mutta syö toisaalta revontulten itsensä valovoimaa.

Revontulet olivat pitkään aika himmeitä ja rauhallisia, joskin kamera näki paljain silmin kohtalaisen vaatimattomissa leimuissa mukavasti värikkyyttäkin;  tavanomaisen vihreän ohella mukana voimakkaan sinivioletteja ja punertavia sävyjä. Ilmatieteenlaitoksen revontulipalvelu kertoi aurinkotuulessa oleva runsaasti nopeutta ja hiukkastiheyttä, ennemmin tai myöhemmin pitäisi siis leimahtaa kunnolla.

Vartominen tuntui pitkältä ja puheensorinan perusteella monille turhauttavaltakin. Hieman ennen kahtatoista revontulet venyttivät ensimmäisen kerran kunnolla taivaankannen yli. Hienon ja värikkään koronan viuhkat kallistuivat etelätaivaan puolelle. Värikästä näytelmää kesti viitisen minuuttia revontulten himmetessä sitten diffuusiksi verhoksi. Pohjoistaivaalla, Pallastunturin kerojen päällä juoksi kuitenkin pian jo uusia sykkivän-säteittäisiä revontulivöitä.

Kaikkiaan näytelmää riitti pitkälle yöhön, joskin kirkkaimmat ja näyttävimmät hetket olivat ohitse pian puolen yön jälkeen. Viimeisetkin kuvaajat poistuivat yhden maissa, itse päätin jäädä autiotupaan yöksi revontulten edelleen roihutessa puoli kolmelta.

 

_K2C0374

_K2C0410

_K2C0411

_K2C0418

_K2C0421  _K2C0437

_K2C0441

_K2C0459

_K2C0589

Ruskan alkua Kilpisjärvellä ja Guolasjavrilla

Olen ollut viime päivinä aika paljon liikkeellä, blogiin nyt samalla rupeamalla päivityksiä useammalta reissulta.

Reilu viikko sitten tuli oltua viikonvaihde Kilpisjärvellä. Ruska oli lupaavasti aluillaan, alempana Käsivarressa oikeastaan parhaimmillaan. Ruostetta tai sen ja kuivuuden myötä jo lehtensä tiputtaneita koivikkoja näkyi vain harvassa. Kilpisjärvellä sen sijaan tunturikoivikot olivat monin paikoin vielä hyvinkin vihreitä, esimerkiksi Saanan eturinne näytti pikemmin kesäiseltä vaikka syyskuuta olikin kohta takana jo ensimmäinen viikko. Paikalliset tuntuivat tietävän, ettei koko syksynä ole ollut lainkaan hallaa saati pakkasia. Lämpimän leuto syksyn alku lieneekin viivyttänyt ruskan etenemistä.

Sieltä täältä hakemalla kuitenkin löytyi ihan kauniin-keltaisia kohtia kuvattavaksi ja maaruskaakin paikoin komeasti. Etenkin Norjan puolella Birtavarrin takaisella tunturiylängöllä ja Guolasjavrin tienoolla maaruska hehkui muutoin harmaan tunturiylängön kivikossa todella värikkäänä. Tuolta ylängöltä löytyi myös röykkiöitääin kultarikkoa, täysin vielä kukassa, mikä kertoo sekin osuvasti syksyn leutoudesta.

Viikonvaihteessa leudot ilmat jatkuivat, päivällä oli lämmintä eikä öisinkään kovin kylmää. Seuraavalle viikolle kuitenkin näytti mahdollisesti viilenevän – Käsivarressa täytyykin piipahtaa uudemman kerran, kunhan ruska ehtii kunnolla Kilpisjärvellekin.

 

_K2C0251

_K2C0405

_K2C0417

_K2C1025

Kilpisjarvi_Exp-blend_002

Kilpisjarvi_Exp-blend_001

_K2C0584

_K2C0806