Tag Archives: Jäämeri

Nordkapp, Honningsvåg ja Magerøyan talvi

Lyngenillä viime talvena käytyä, Jäämeren rantojen talvi jäi kiehtomaan, joskus mahdollisesti pitemmänkin projektin aiheena – Vuonot ja vuoret, sula Jäämeri, korkea revontulitodennäköisyys ja kaikin puolin arktiset olosuhteet. Sopivaa ajankohtaa ja eri kohteita on tullut vähintään toisella silmällä tuijoteltua koko alkutalvi.

Alkuviikosta oli muutaman päivän sauma, niin sääennusteen puolesta kuin ajankäytöllisestikin tehdä parin päivän pikavisiitti Nordkappiin. Sääennusteen puolesta ennen kaikkea siksi, että Pohjois-Norjan talvi on ollut toistaiseksi todella ailahteleva myrskyineen ja vähine lumineen – Eikä kehnoissa olosuhteissa olisi mitään nähtävää saati kuvattavaa, joten reissun optimointi sääolojen mukaan oli tärkeää.

Magerøyan saari on toki karu ja arktinen kesälläkin, mutta talvella vuonojen ja tunturiylänköjen vuorottelu, säiden voimakas vaihtelevuus, kovat tuulet, metriset lumikinoskerrostumat, sekä kulkua teillä rajoittavat (ja samalla varmistavat) puomit ovat kokemisen arvoisia jo sinänsä. Nimittäin esimerkiksi perille Nordkappin kärkeen ei talvisin pääse kuin kaksi kertaa päivässä, aura-auton vetämässä saattueessa. Puomeja ja kolonna-ajon aikataulua osoittavia kylttejä on Honningsvågista eteenpäin paljon muitakin, mutta ne eivät ole aina kiinni.

Ja totta vie, tunturiylängöllä lunta kinostava ja autoa vavisuttava tuuli, tienmutkissa olevat metrien korkuiset lumiseinämät, sekä paikoin peilijäiset vuononreunatiet ovat kotimaisiin, vähän kehnompiinkin talvioloihin verrattuna aika mielenkiintoisia. Puomit siis puoltavat paikkaansa ja norjalaiset vaikuttavat ottavan tienhoidon tosissaan.

Olosuhteiden puolesta parin päivän pikavisiitti osui aika lailla täydellisesti nappiin. Menomatkalla Kautokeinosta eteenpäin paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta. Etenkin Altassa olisi houkuttanut pysähtyä pitemmäksikin aikaa, mutta vaikka välietappina oli edellinen yö oltu Galdotievassa Enontekiön Palojärvellä, niin ajomatkaa Honningsvågiin oli edelleen reippaasti.

 

_K2C0152

_K2C0162

_K2C0868

_K2C0920

Revontulia ei ennalta ollut juuri suurempaa syytä odottaa, joskin näin pohjoisessa todennäköisyydet revontulten näkymiselle lienevät joka tapauksessa vähintään Kilpisjärven luokkaa (>70%). Illalla käppyröistä pystyi lukemaan, että aurinkotuulen nopeus ei ollut kummoinen, mutta hiukkastiheys oli korkea ja magneettikenttäkin suotuisassa asennossa; Nopealla päätöksellä siirtyminen ulkoilmaan ja kauemmas Honningsvågin valoista. Kovassa tuulessa jalustaa oli vaikea saada pysymään vakaana, mutta värikkäät ja massiiviset leimut olivat komeaa katseltavaa.

_K2C0942

_K2C0943

_K2C0964

_K2C0966

_K2C0971

_K2C0975

_K2C0989

_K2C0997

Seuraava aamu valkeni alkuperäisistä sääennusteista poiketen edelleen lähes täysin pilvettömänä. Tuuli oli edellistäkin päivää kovempi, ja vaikka pakkasta ei ollut kuin viitisen astetta, niin tunturiylängöllä oli oikeasti kylmä. Päätimme käydä Gjesværissa ja Kamøyværissa, mutta jättää itse Nordkappin turistirysän välistä – Onhan siellä tullut käytyä jo aika monesti. Päivällä pohjoistaivaalle alkoi kerääntyä pilvilauttoja, mutta takaisin etelään ajellessa aurinko paistoi komeasti aina lähes Lakselviin saakka.

_K2C1037

_K2C1065

_K2C1131

_K2C1155

_K2C1144

_K2C1159

_K2C1211

_K2C1230

_K2C1274

_K2C1286

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Lofooteilla

Pohjois-Norjaa on tullut kahlattua aika laajasti, Lofooteille ei kuitenkaan tie ollut toistaiseksi vienyt. Tuo puute oli syytä korjata, niinpä suuntasimme viime viikonvaihteessa sinne.

Siinä missä useimmat Pohjois-Norjan kohteet aina Varankia ja Nordkappia myöten ovat kohtuudella tavoitettavissa Suomen puoleltakin, on Kilpisjärveltä matkaa Lofooteille vielä siksi paljon, että matkaan on syytä varata koko päivä. Mutkaisen tien ohella matkan varrella on runsaasti taajama-alueita ja nopeusrajoituksia. Varsinkin ilmojen sattuessa kohdilleen nähtävääkin maisemissa toki on, minkä vuoksi pysähtyä.

Kilpisjärveltä ei kauas ehditty, kun Didnujoen sillan kupeessa nouseva sumu kiinnitti huomion. Koski pauhasi valtoimenaan, ilmeisesti helteet ovat saaneet tuntureilta sulamisvedet kunnolla liikkeelle. Muistuu mieleen, kun viime syksynä yritin kuvailla jokiuomassa pahaista puron lirua. Kovin eri maailmasta oli joen ärjyntä nyt.

 

_K2C0015

Kilpisjärveltä Lofooteille päin mennessä alkupään maisemat olivat aikaisemmilta reissuilta tuttuja: Lyngenin ohi Nordkjosbotniin, josta Bardufossin ja Setermoenin kautta aina Harstadin kupeeseen, josta tie erkanee sillan jälkeen kohti Lofootteja. Tuosta eteenpäin mennessä maisemat vaihtelivat vähemmän jännittävistä seuduista erityisen komeisiin paikkoihin – Matkan varrella on aika paljon metsäisiä alueita, mutta paljon myös avoimia maisemia ja jyrkkiä vuorenrinteitä, toisaalta leveitä peltotasankoja, sekä ennen kaikkea siltoja, tunneleita ja monenmuotoisia vuonoja. Tämä vuorensolasta tippuva putous kirvoitti pysähtymään.

Lofootit_Exp-blend_001

Majapaikkana oli Kræmmervika Rorbuer Ballstadissa. Vanhat kalastajamajat, rorbuat, ovat elävä osa kulttuuriperintöä. Niitä tuntuu olevan erityisesti täällä Lofooteilla paljon entisöitynä ja matkailukäytössä, ilmeisen suosittujakin. Pitkistä etäisyyksistä ja ylipäätään ennen käymättömästä seudusta johtuen päätimme pitää Kræmmervikaa tukikohtana pari päivää.

Lofootit_Exp-blend_003

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Lofoottien lounaisinta ja kauimmaisinta kärkeä, josta tien päästä löytyy kylä nimeltä Å. Matkalla oli paljon pysähdeltävää ja nähtävää, lähtien heti Viktenin lasipuhaltamosta ja komeista maisemista ei juuri kivenheittoa kauempana Ballstadista. Viktenin Glasshyttassa kannattaakin ehdottomasti piipahtaa, Lofooteista ja merestä inspiroidut lasiesineet ovat uniikkeja.

_K2C0151

Reine on varmasti Lofoottien kuvauksellisempia ja idyllisimpiä paikkoja. Niemeen sijoittuva kylä, ympärillä siniset vedet ja taustalla ryppäinä erityisen jyrkkäpiirteiset vuorenrinteet.

Lofootit_Panorama_006

Å vaikutti olevan melkoinen turistirysä, tie kapeni loppua kohden ja aina vain enemmän kulkijoita ja haahuilijoita. Perillä täpötäysi parkkipaikka, porukkaa käveli ristiin rastiin joko kylän keskustaan tai läheiselle näköalapaikalle. Löytyi kalliolta sentään rauhallinenkin paikka istuskella. Näköalapaikkaa vastapäiseltä kalliolta kantoi aikamoinen meteli, kiikareita ei vain sattunut mukaan ja pitkän telen ollessa edelleen huollossa, jäivät kallion sopukoissa metakoivat linnut tarkemmin määrittämättä. Ån keskusta olisi houkutelut kävelemään, mutta helteistä johtuen koiraa ei uskaltanut jättää autoon muutamaa minuuttia pitemmäksi aikaa. Niinpä päätimme ajella jonkun matkaa takaisin päin.

_K2C0289

_K2C0290

Kauas Åsta ei ehditty, kivenheiton päässä pian Moskenesin jälkeen on P-paikka, joka on merkitty näköalapaikaksi avomeren suuntaan. Samoilla sijoilla jokseenkin kuvaksellisempi oli kuitenkin näkymä iltapäivän kuulaassa auringossa värjöttelevälle Djupfjordenille ja takanaan oleville vuorille.

Lofootit_Exp-blend_004

_K2C0428

Seuraava idyllinen maisema pakotti pysähtymään ja kuvaamaan Hamnøyan kupeessa, punaiset rorbuat, sininen vuono, takana vuoret ja taustanaan kuulaan sininen taivas.

_K2C0495

Iltaa kohden pohjoisen suunnalta levisi navakan tuulen mukana pilvilauttoja. Helteisen päivän jälkeen vaihtunut säätila tuntui jopa mukavan viileältä.

Lofootit_Exp-blend_006

Yöllä lähdimme vielä katsomaan, jos keskiyön aurinko näkyisi, vaikka vuorten kupeilla matelevat pilvilautat eivät kummoisia lupailleet. Aurinko ei juuri pilkahdusta enempää pilvien takaa näyttäytynyt, mutta kesäyön valoilmiöt ja tunnelma olivat muuten komeita. Kuvia Leknesin kupeesta ja Flakstadin Skagsandenilta.

_K2C0523

Lofootit_Exp-blend_009

_K2C0693

_K2C0698

Tuulisen koleasta yöstä huolimatta seuraavana aamuna herätessä taivas oli jälleen pilvetön ja lämpötila lähenteli jo aamupäivällä 25 astetta. Tänään oli tarkoitus ajella takaisin Kilpisjärvelle viimeiseksi yöksi. Päivä osoittautui vielä edellistäkin helteisemmäksi, Svolværissa pysähdyttiin tankille ja käymään kaupassa lämpötilan ollessa tiiviisti 30 asteen tuntumassa. Ulkoilemaan ei juuri tehnyt mieli, kun hiki virtasi paikallaan ollessakin. Kaupasta mukaan tarttuneita norjalaisia mansikoita mentiin kuitenkin mutustamaan komealle rantakalliolle Austnesfjordenin kupeeseen.

Lofootit_Panorama_007

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Jaegervatnet & Sør-Lenangen

Pikavisiitti Kilpisjärvellä ja Jäämeren rannoilla, hyvän sääennusteen (pilvetöntä!) houkuttelemana ja pääasiassa revontulten perässä – Mutta joista ei sitten oikeastaan kummoisia ruutuja irronnut, ei vaikka piti olla hyvä koronan massapurkaus tulossa. No, avaruussää on yhtä lailla oikukasta kuten tämä maanpäällinenkin sää. Osansa toki silläkin, että viivyttelin vaihteeksi mökillä koneen äärellä ennusteita seuraten, piikkiä odotellen. No kunnollista piikkiä ei tullut, mutta reposet yllättäen syttyivät juuri kun olin pakkaamassa kamppeita. Niinpä parhaista leimuista tuli roiskaistua puolipaniikissa muutama ruutu Ala-Kilpisjärven rantamilta, liki mökin portailta. Tavoitteena ennalta oli reposet Jäämeren rannoilta käsin kuvattuna, mutta ehtiessäni Skibotniin ei taivaalla ollut enää kummoista nähtävää. Noh, se revontulista, reissulla näkyi onneksi muutakin kuvaamisen arvoista.

Jaegervatnet, tai oikeammin Jægervatnet sijaitsee Lyngenin niemimaan länsireunalla, kuin myös piskuinen Sør-Lenangen-vuonokin. Kartalta etukäteen katseltuna alue vaikutti kiehtovalta, eikä tuolla ole aikaisemmin kunnolla tullut käytyä – Ainoastaan Tromssasta tullessa on tultu lautalla Breivikeidetistä Svensbyhyn, ja tuolloin pari kesää sitten oli niin pilvistä, ettei maisemien jylhyydestä saanut parasta mahdollista kuvaa; Lyngenin alpit kun nousevat 1400-1800 metriä ympäristöään korkeammalle. Vapaalaskijoiden suosima Lyngen on juuri vuorten, jäätiköiden ja kontrastien vuoksi kiehtova valokuvaajallekin.

Jægervatnetin komeus on siinä, että järven takana nousee vuoriryhmä, Stortinden, Trolltinden ja Jægervasstindan äkkijyrkkänä koko komeudessaan. Ajoitus olla paikalla oli juuri oikea laskevan auringon kulottaessa vuortenhuippuja. Vaikka en yleensä ylisanoja hirveästi viljele, niin tuossa hetkessä oli kyllä taikaa – Ja nopeasti se olikin ohitse.

Vaikka helmikuun lopulla päivällä on jo mittaa näin pohjoisessakin yli kahdeksan tuntia, niin hämärä lähestyi vääjäämättä. Matkanteko kapeita ja liukkaita vuononreunusteitä ei ole sama asia, kuin ajaa Suomessa pitkiä selkosia. Niinpä päätimme syödä eväät Sør-Lenangen-vuonon varrella ja kääntyä takaisin, vaikka alkuaan tarkoitus olikin käydä Nord-Lenangenissa asti katsomassa miltä näyttää aivan niemimaan pohjoispäässä. Pysähtyminen Sør-Lenangenilla kuitenkin kannatti, siksi kaunis maisema pienen vuonon varressa oli – Iltarusko ja lähestyvä sininen hetki, hiljalleen virtaava vuorovesi ja muutoin hiljaisella vuonolla jostain kauempaa kantava troolarin kurina. Tänne on tultava myöhemmin uudelleen!

 

_K2C0010

_K2C0032

_K2C0043

_K2C0053

_K2C0061

_K2C0074

_K2C0136

Sor-Lenangen_2014-02-20_0001

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kaamosvaloa Kilpisjärvellä ja Skibotnissa

Kilpisjärvi oli viikonvaihteessa hetken aikaa Suomen kylmin paikka, ja on edelleen lumisin paikka. Eilen aamusta Sodankylän Vuotsossa vielä paranneltiin kuluvan talven pakkasennätystä edellisestä -37,4 asteesta -39,7 asteeseen. No joitakuita pakkaset tietysti riemastuttavat, toisia harmittavat, mutta kauaa ei sitä riemua/harmia kestä: Viikonloppuna Käsivarren Lapista alaspäin levinnyt kylmä ilmamassa väistyy ja huomenissa ollaan kauttaaltaan jo plussan puolella. Loppuviikosta pitäisi taas pakastua uudelleen. Kovin ailahtelevaa on.

Viikonlopun pakkasia tuli omakätisesti ja -jalkaisesti tunnusteltua Kilpisjärvellä. Tokihan ilma oli sen verran raikas, että vaatetta sai päälle laittaa, mutta ei se silti estänyt, eikä edes juuri hidastanut kameran ulkoilutusta. Jos virallisten mittausten mukaan (jotka siis Ilmatieteenlaitoksen anturit ovat kahden metrin korkeudessa) pakkasta oli tuon 37 astetta, niin maanpinnan tasalla on mitä luultavimmin ollut paikkoja, jossa neljäkymppiä on rikkoutunut reilustikin. No tuntuihan se, minulla ja vaimolla naamat kuurassa, auto vikisi ja kurisi, kuin myös tassujen palelusta kärvistellyt koira – muutoinhan samojedeilla toki turkkia riittää.

Kaamoksen sinihämärä on tähän aikaan vuodesta aika lailla kauneimmillaan. Kilpisjärvellä vielä ollaan sen verran korkealla, ikään kuin tunturissa koko ajan, että päivän kajastuksessa, valon laadussa ja sävymaailmassa on ihan oma tuntumansa. Selkeästi valoisa aika rajoittuu muutamaan tuntiin, mutta pitkä aamu- ja iltahämärä jatkavat päivää. Ihan koko ajan ei siis otsalamppu päässä tarvitse kulkea.

Muutoin komeissa maisemissa ja valoissa pisti silmään, että puut olivat aika paljaita. Kuuraiset puut kuitenkin tuovat tämän vuodenajan kuviin usein sitä tiettyä tunnelmaa. Lumisia puita näytti olevan jossain Iiton-Saarikosken-Pousun välimaastoissa, mutta ei siis Kilpisjärvellä, eikä toisaalta alempana Käsivarressa.

Viikonloppuna oli myös kohtalaisen komeat revontulet; ei mitään ihan järisyttävän kirkasta, mutta massiivisia muotoja. Mukavana lisänä, luultavasti aurinkotuulen korkean hiukkastiheyden vuoksi punaisiakin sävyjä kuviin tarttui. Tunturissa oli inversion myötä hieman lauhempaa, mutta pureva viima piti huolen, ettei liian lämmin ehtinyt tulla.

Sunnuntaina käväistiin Skibotnissa ennen nokan suuntaamista kohti etelää. Jäämeren rannalla pakkasta oli vain vajaat kymmenen astetta, ja piti olla ennalta vähän pilvisempää. Pilvisyyttä ei ollut onneksi liikaa, vaan juuri sopivasti heijastelemaan kaamoksen värejä vuorten ylle.

Etelään ajaessa pakkasta oli koko ajan yli 30 astetta, vasta Rovaniemellä vähän vähemmän.

 

_K2C0118

_K2C0216

_K2C0231

_K2C0242

_K2C0299

_K2C0300

_K2C0480

_K2C0578

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Tunturikukkia ja meriharakoita

Parin päivän täsmäisku pohjoiseen Muonion, Kilpisjärven kautta Jäämerelle, jolla reissulla oli pääasiallisesti tavoitteena katsastaa muutamien tunturikukkien tilanne.

Pallastunturilla yleiset kurjenkanerva ja sielikkö olivat näyttävästi kukassa, mutta uuvana oli monin paikoin jo kukintansa ohittanut. Vuosi taaksepäin kuvasin Palkaskerolla uuvanoita täyttä päätä vielä heinäkuun alussa.
Aamuvarhaisella hieman yllättäenkin suon notkelmassa oli käväissyt halla, siitä merkkinä vieno huurre hillan kukassa. Kauniilta näyttivät vastavalossa, vaikka pakkanen kukille tai oikeammin marjoille onkin turmiollinen.

Kilpisjärvellä kesän aikaisuus ei näkynyt samalla tavoin kuin etelämpänä. Kesää jouduttaneet parhaimmat helteet eivät tainneet täydessä mitassa Käsivarteen ehtiä. Alhaalla tunturikoivikkolehdot ja puronvarret olivat vielä aivan alkutekijöissä. Ylhäällä tunturissa liekovarpio oli massiivisesti kukassa, samoin lumileinikkiä näkyi paljon. Ilahduttavasti sinirikkojakin löytyi ja muutama lapinalppiruusukin, joskaan eivät vielä olleet täydessä terässä.
Keskiyöllä tunturiin könyäminen jälleen kannatti, sillä vietävän kylmästä ja ärsyttävästi kukkia heiluttavasta tuulesta (varmaan 9 ruutua 10:stä heilahtaneita) huolimatta valo kyllä oli varsin komea.

Tunturimittarin toukkia on Kilpisjärven seudulla nyt runsaasti, ensimmäiset paljaaksi syödyt koivikot tulivat vastaan Muotkatakan tuntumassa. Onpahan toukissa ainakin linnuille ruokaa, mutta saa nähdä miten paljaaksi seudun syövät, ja esimerkiksi miten vaatimaton ruska sitä myötä uhkaa näille seuduille tulla.

Piipahdus Jäämeren rannalla, jossa tarkoitus oli kuvata tyrskyjä navakassa tuulessa. Maisemakuvat jäivät puolitiehen kun kyseisellä rantatilkulla varoitteli meriharakkapariskunta äänekkäästi ja pyöri aivan jaloissa. Muutama kuva talteen ja etäämmäksi tarkkailemaan. Kauempaa kiikaroituna rannalla vipelsi vain yksi poikanen, lieneeköhän lokit vieneet vai muuten pesimäonni koetellut.

 

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Jäämerimaisemia & Revontulet Kilpisjärven yllä

Matkakuumetta pohjoiseen (yllättäen taas) potien päätimme tehdä parin päivän pikavierailun Kilpisjärvelle ja Skibotniin. Asiahan oli ollut vireillä jo jonkun viikon ajan, ajatuksena lähinnä, että reissuun lähdettäisiin heti kun pari päivää aurinkoa näyttää sopivan todennäköiseltä. Hyvän sään merkitystä ei sovi väheksyä, sillä se on suoraan verrannollinen maiseman näkyvyyden ja ns. yleisfiiliksen kanssa.
Rovaniemeltä lauantaiaamuna lähtiessä pakkanen paukkui 25 asteessa ja pitkin matkaa Kilpisjärvelle oltiin varsin hyytävissä lukemissa. Hyytävissä on erityisen sopiva termi tässä ennen kaikkea siksi, että auton mittari jämähtää 30 asteeseen jättäen kertomatta siitä kylmemmät lukemat. Eväitä syömään pysähtyessä jäi siis täysin näppituntumalla arvioitavaksi, paljonko pakkasta itse asiassa olikaan.
Edellisiin pakkaslukemiin liittyen, Kilpisjärveltä Skibotniin on talvisaikaan usein aikamoinen lämpötilashokki. Nimittäin siinä missä Kilpisjärvellä värjötellään edellä mainitun kaltaisissa lukemissa, on Skibotnissa usein aika reippaasti lauhempaa. Niin oli nytkin, sillä reilun 50 kilometrin matkalla lämpötila nousi -6 asteeseen, eli perillä sai toppahousua ja takkia raottaa reippaasti. Itse asiassa tähän kontrastiin liittyvänä hauskana yksityiskohtana Kilpisjärvellä kaupassa käyvät norjalaiset ovat lähes poikkeuksetta pakkaseen nähden kevyellä varustuksella tyyliin tennarit jalassa ja takki auki. Noh, Skibotnissa käytyään sen ymmärtää.
Jäämeren rannalle ehdittiin juuri parahiksi laskevan auringon kajastuksia katsomaan.
Samana iltana Kilpisjärven revontulivarmuus tuli jälleen todistettua. Jos nyt ei mitään ilmiömäistä myrskyä (sellainen oli ilmeisesti ollut edellisenä iltana), niin tasaisen varmaa tulitusta. Täysin kirkkaasta yötaivaasta ja uuden kuun ajasta johtuen tähdet näkyivät erityisen kirkkaina ja selkeinä ollen melkein se vaikuttavampi juttu revontulten ohella. Ala-Kilpisjärveltä päin katsoen revontulikaari elehti laajana kaarena Saanan yllä. Kuviin on myös tarttunut Kilpisjärven kylän valojen punertava hehku.
Seuraava aamu sarasti hieman lauhemman pakkasen ja puolpilvistyvän taivaan muodossa. Juuri sopivan ilma lumikenkäilylle.

 

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä