Tag Archives: kaamos

Marraskuun kuvia I – Lommoltunturi, Pallas, Kutuniva ja Levi

Koostetta lokakuun lopulta ja marraskuulta Kittilän-Muonion suunnalta:
Lokakuussa Länsi-Lapissa ei vielä ollut lunta kuin nimeksi, tunturissa jonkin verran enemmän kuin alempana. Sataneen lumen ohella Lommoltunturin ylärinteille oli huurtunut kauttaaltaan valkea kerros. Auringon paistaessa kontrasti tunturin sinisenä hohtavan kuuramaiseman ja suonreunan vihreän-kellerävän välillä oli vaikuttava. Seuraavan aamuna Pallastunturit loistivat auringon noustessa ensin punaisena ja sitten hohtavan kultaisena. Pallasjärvi oli rannoiltaan riitteessä ja maassa ohuelti lunta. Kaikkinensa kauniita alkutalven hetkiä, joita voisi erästä matkailuaiheista sivustoa lainaten kuvailla myös ”Only in Lapland” -hetkiksi.

 

_K2C0400
_K2C0516
_K2C0634
_K2C1126
_K2C1208

Vajaa kuukausi myöhemmin Muonion Kutunivalla, lyhyen talvipäivän valossa ja kaamoksen kynnyksellä. Kutunivalla talvehtii, voisi sanoa että nykyisin aika vakituisesti laulujoutsenia, joita ohi pyyhältävät matkailijat huomatessaan pysähtyvät ihmettelemään. Paikalliset taas ovat vieneet joutsenille talvisin evästä jäänreunaan. Niinpä linnut ovat vilkkaasti liikennöidyn tien ja nivan kupeessa pyörivän väen vuoksi kohtuudella tottuneet ihmisen läheisyyteen. Liian tuttavallisiksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä, vaan antaa lintujen olla rauhassa, ovathan ne talvipakkasten keskellä muutenkin aika äärirajoilla. Lähialueilta löytyy myös jokunen muu sula, joita joutsenet tarpeen mukaan hyödyntävät. Joutsenien ohella nivan vakioasukkaisiin kuuluu ainakin useita koskikaroja ja toisinaan saukko.

 

_K2C0067
_K2C0082
_23A0573

Etelämpänä Levillä maisema oli lokakuiseen Lommoltunturiin verrattuna jo jonkin verran lumisempi ja tuntureilla hieman tykkylumen alkuja. Kuuran kertyminen on etenkin alkutalvesta Levillä – ja myös muiden laskettelukeskusten ympäristössä – usein runsasta rinteiden lumetuksesta johtuen.

 

_K2C0047
_K2C0045
_K2C0041
_K2C0001

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Utsjoella, tunturissa ja jokivarsilla

Kaamoksen päättymisestä ei Utsjoella ole kuin vajaat kaksi viikkoa, mutta päivällä on mittaa jo nelisen tuntia. Aurinko ulottaa säteensä pitkälle Tenojoen laaksoihin, vaikka syrjäisemmät sopukat, laaksot ja kurut vielä varjoissa viipyvätkin. Tien varressa tunturiylängöllä Petsikon tietämillä ja toisaalta Kaamasmukan-Karigasniemen välillä tunturikoivikkoinen ylänkö oli komeasti kuurassa. Tenon varressa tuuli sen sijaan oli monin paikoin puhallellut maiseman paljaaksi. Siinä on suuri ero noin kuvauksellisesti, sydäntalvinen valo hohkaa ja taittuu lumisessa maisemassa ihan eri tavalla kuin puiden ollessa paljaina. Tämä eritoten tällaisella maltillisesti kumpuilevalla tunturikoivikkovyöhykkeellä.

Utsjoen kirkkotuvat on monelle vakiopysähdyspaikka. Vanhat hirsiset tuvat, läheinen pappila sekä taustalla Mantojärvi, Utsjoen Ailigas ja muut tunturit luovat ainutlaatuisen ja monelta kantilta myös kuvauksellisen miljöön. Kesäaikaan alueella toimii lähetyskahvila, josta saa hyvät vohvelikahvit.

Nuvvus ja Dalvadas ovat maisemineen ehkä Tenonvarren näyttävimpiä paikkoja. Näillä paikkeilla jokivarren tunturit nousevat erityisen jyrkkäseinäisinä. Mutkittelevaa jokea juovattavalta tieltä käsin maiseman kokonaiskuvaa ei hahmota, ainakaan ihan siltä kohdalta. Pysähtyminen siis kannattaa, kuin myös poikkeaminen maaston puolelle. Muutamilta kohdin tunturiinkin pääsee kohtuudella kunhan vain mukana on lumikengät tai hankikelpoiset sukset.

Sulaojan lähde, eli Suttesgáldu ja siitä lähtevä joki, Suttesjohka ovat erikoinen ilmestys tammikuun pakkasilla. Reunojaan myöten sula, vain hiljokselleen virtaava kapeahko joki höyryää pakkasessa ja lyhyen talvipäivän valossa. Ympärillä tunturikoivut ovat paksussa huurteessa. Sulaoja on Suomen suurin lähde, jonka on arvioitu tuottavan 35 000 kuutiota vettä vuorokaudessa. Se tarkoittaa yli 400 litraa sekunnissa, ja on yli puolet enemmän kuin seuraavaksi suurimman lähteen tuotto. Mielenkiintoisen geologiansa ohella Sulaoja on saamelaisen kulttuurihistorian kannalta arvokas alue. Se on osa laajempaa mytologista aluetta Karigasniemen ympäristössä, erityisiä pyhiä paikkoja ovat ainakin lähde itsessään kuin myös läheinen Ailigas-tunturi.

 

_K2C0029

_K2C0038

_K2C0086

_K2C0091

_K2C0243

_K2C0246

_K2C0253

_K2C0285

_K2C0317

_K2C0324

_K2C0374

_K2C0450

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Tykkymetsistä ja tuntureilta

Vielä joulukuussa 2013 olin kohtalaisen varma, että kunnollista tykkytalvea ei ole tulossa. Marras-joulukuun ailahtelevat säät eivät sitä ollenkaan tukeneet, jahka yhtään lunta pyrytti tai huurretta kerryttävää pakkasta piteli, niin heti kohta kovat tuulet ja lauhat ilmat varistivat vaaranlaet ja tuntureiden metsänrajat paljaiksi. Usein kun tykkykertymälle kriittistä aikaa on juuri marras-joulukuu ja varsinaista tykkyaikaa on jotakuinkin joulukuun puolivälistä helmikuun puoliväliin vuotuisesti hieman vaihdellen.

No joku voi ihmetellä, että mitäs ihmeellistä tykyssä sitten on, metsänomistajat ja sähköyhtiöt varmasti kiittelevätkin etenkin piinaavan nuoskatykyn poissaoloa (vaikka edellisillä on tietysti riesansa ollut voimakkaiden syysmyrskyjen myötä). Talvinen maisema on kuitenkin ihan omanlaisensa, kun puut ovat verhoutuneet paksuun huurteeseen.

Lumipeitteisessä vaaranlakimetsässä ja tuntureiden metsänrajoilla hiihdellessä tai lumikenkäillessä kokee olevansa talvisen luonnon sisimmässä. Tykkymetsän hiljaisuus ja sydäntalviset sävyt ovat pohjoisen valon parhaita ilmenemismuotoja. Ominaispiirteensä on sekin, että kaamoksen aikaan sävymaailma on yltäkylläistä sinihämärää. Helmikuuta kohti mentäessä valon määrä lisääntyy ja vähä vähältä korkeammalle nouseva aurinko loihtii lumiseen maisemaan monenlaisia keltaisen, jopa punaisen sävyjä.

Vaikka pessimisti ei koskaan petykään, niin täytyy sanoa, että alkuvuosi on muuttanut tyystin odotusarvoja näiden talvisten ja lumisten maisemien tavoittamisessa. Parin päivän pistokoe Pallastuntureiden  tuntumassa osoitti, että kuvattavaa kyllä löytyy. Tuttuun tapaan itse Pallaksella luontokeskuksen ja hotellin tuntumassa tuulet puhaltavat usein niin, että tykkyä ei välttämättä hurjasti pääse muodostumaan. Kivenheiton päässä Sammal- ja Lommoltuntureilla sen sijaan tykkykertymä on usein paljon parempaa. Kyseiset nyppylät tarjoavat myös mainioita tähyämispaikkoja ja näköaloja Pallaksen suuntaan.

Tällä hetkellä siis näyttää siltä, että otollisten olosuhteiden jatkuessa tykkymaisemista päästään nauttimaan vielä helmikuullakin, joskin edellisen pistokokeen ohella täytyy katsastaa tilannetta hieman muuallakin. Hyvää osviittaa voi antaa esimerkiksi tykkymaisemistaan tuttu Riisitunturi, josta mahdollisesti juttua myöhemmin.

 

_K2C0046

_K2C0154

_K2C0178

_K2C0304

_K2C0384

_K2C0399

_K2C0424

_K2C0476

_K2C0487

_K2C0635

_K2C0684

_K2C0728

_K2C0758

_K2C0760

_K2C0764

_K2C0774

_K2C0782

_K2C0795

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kaamosvaloa Kilpisjärvellä ja Skibotnissa

Kilpisjärvi oli viikonvaihteessa hetken aikaa Suomen kylmin paikka, ja on edelleen lumisin paikka. Eilen aamusta Sodankylän Vuotsossa vielä paranneltiin kuluvan talven pakkasennätystä edellisestä -37,4 asteesta -39,7 asteeseen. No joitakuita pakkaset tietysti riemastuttavat, toisia harmittavat, mutta kauaa ei sitä riemua/harmia kestä: Viikonloppuna Käsivarren Lapista alaspäin levinnyt kylmä ilmamassa väistyy ja huomenissa ollaan kauttaaltaan jo plussan puolella. Loppuviikosta pitäisi taas pakastua uudelleen. Kovin ailahtelevaa on.

Viikonlopun pakkasia tuli omakätisesti ja -jalkaisesti tunnusteltua Kilpisjärvellä. Tokihan ilma oli sen verran raikas, että vaatetta sai päälle laittaa, mutta ei se silti estänyt, eikä edes juuri hidastanut kameran ulkoilutusta. Jos virallisten mittausten mukaan (jotka siis Ilmatieteenlaitoksen anturit ovat kahden metrin korkeudessa) pakkasta oli tuon 37 astetta, niin maanpinnan tasalla on mitä luultavimmin ollut paikkoja, jossa neljäkymppiä on rikkoutunut reilustikin. No tuntuihan se, minulla ja vaimolla naamat kuurassa, auto vikisi ja kurisi, kuin myös tassujen palelusta kärvistellyt koira – muutoinhan samojedeilla toki turkkia riittää.

Kaamoksen sinihämärä on tähän aikaan vuodesta aika lailla kauneimmillaan. Kilpisjärvellä vielä ollaan sen verran korkealla, ikään kuin tunturissa koko ajan, että päivän kajastuksessa, valon laadussa ja sävymaailmassa on ihan oma tuntumansa. Selkeästi valoisa aika rajoittuu muutamaan tuntiin, mutta pitkä aamu- ja iltahämärä jatkavat päivää. Ihan koko ajan ei siis otsalamppu päässä tarvitse kulkea.

Muutoin komeissa maisemissa ja valoissa pisti silmään, että puut olivat aika paljaita. Kuuraiset puut kuitenkin tuovat tämän vuodenajan kuviin usein sitä tiettyä tunnelmaa. Lumisia puita näytti olevan jossain Iiton-Saarikosken-Pousun välimaastoissa, mutta ei siis Kilpisjärvellä, eikä toisaalta alempana Käsivarressa.

Viikonloppuna oli myös kohtalaisen komeat revontulet; ei mitään ihan järisyttävän kirkasta, mutta massiivisia muotoja. Mukavana lisänä, luultavasti aurinkotuulen korkean hiukkastiheyden vuoksi punaisiakin sävyjä kuviin tarttui. Tunturissa oli inversion myötä hieman lauhempaa, mutta pureva viima piti huolen, ettei liian lämmin ehtinyt tulla.

Sunnuntaina käväistiin Skibotnissa ennen nokan suuntaamista kohti etelää. Jäämeren rannalla pakkasta oli vain vajaat kymmenen astetta, ja piti olla ennalta vähän pilvisempää. Pilvisyyttä ei ollut onneksi liikaa, vaan juuri sopivasti heijastelemaan kaamoksen värejä vuorten ylle.

Etelään ajaessa pakkasta oli koko ajan yli 30 astetta, vasta Rovaniemellä vähän vähemmän.

 

_K2C0118

_K2C0216

_K2C0231

_K2C0242

_K2C0299

_K2C0300

_K2C0480

_K2C0578

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kaamosvaloa tunturissa

Otsikkoon viitaten, vaikka kaamos Nuorgamissa eilen alkoikin, niin Kittilän-Muonion tienoilla päivällä on mittaa vielä kolme-neljä tuntia. Korkealle aurinko ei kuitenkaan enää nouse, ja päivän valaistusolot ja värisävyt muistuttavat lähestyvästä polaariyöstä.

Viime viikon lopulla pakkanen paukkui 20-25 asteessa, mutta ylhäällä tunturissa sitä oli inversion myötä vain kymmenisen astetta. Purevasta viimasta huolimatta ulkoilusää tunturissa olikin mitä mainioin.

Kilpisjärveä lukuun ottamatta lunta ei ole vielä mitenkään runsain mitoin. Tunturissa sentään tuiverrus on kasannut nietoksia paikoin säären paksuudelta, kaukana ei ole sekään, että lumikengät saa kaivaa varastosta. Puissa näytti olleen hyvät tykkylumen alut, mutta ilmeisesti tuuliset säät ovat ravistelleet latvuksia osin paljaiksi. Toki ollaan vasta marraskuun lopulla, joten talvikin vasta alkutekijöissä.

 

_K2C0023

_K2C0125

_K2C0159

_K2C0132

_K2C0017

_K2C0055

_K2C0038

_K2C0163

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä