Tag Archives: kevät

Aronperän pulmuset

Pulmunen on arktinen laji. Se on maapallon pohjoisin varpuslintu, joka pesii meillä pohjoisimman Lapin korkeilla ja karuilla tuntureilla, ennen kaikkea Käsivarressa, mutta myös Utsjoen tunturiylängoillä, sekä Länsi-Lapissa Pallas-Yllästuntureilla. Pulmusen pesimäkannan on arvioitu taantuneen aikaisempina vuosikymmeninä, nykyisin kanta-arvio on elinvoimainen ja suuruudeltaan n. 10 000 paria. Vuotuiset kannanvaihtelut ovat kuitenkin suuria, ja pesimäkannan kasvun arvioidaan selittyvän osin parantuneella linjalaskentojen otannalla. Toisaalta verrattuna aikaisempiin lintuatlaksiin, pesimäruutujen kokonaismäärä on hieman suppeampi, mikä viitannee pesimäalueen supistumiseen.

Pohjoisessa ensimmäisiin paluumuuttajiin kuuluva pulmunen ei ole erityisen arka laji, se voi päästää varovaisen tarkkailijan pesimäaikaankin varsin lähelle. Muuttoaikoina, etenkin keväisin satapäisten pulmusparvien liikehdintä on toisinaan aika eläväistä, joskaan ei silti juuri tavanomaista haasteellisempaa havainnoida tai kuvata. Rovaniemen korkeudella pulmusten muutto on nyt huippuluvuiltaan jo ohitse, parhaimmillaan Aronperällä pyöri noin parisataa lintua. Birdlifen lintutietopalvelu Tiiran mukaan huhtikuun alussa Ylitorniolla havaittiin jopa 400 linnun parvi. Kuvaavaa on, että samaan aikaan kun nuo pulmusmassat olivat Etelä- ja Keski-Lapin korkeudella, olivat ensimmäiset pioneerit ehtineet jo Pohjois-Lappiin, josta yhytin tienreunasta lukuisia parttioita aina Tenonlaaksoa myöten.

Aronperän pulmuset vetävät keväisin kuvaajia puoleensa. Onhan parhaimmillaan satapäisinä parvina esiintyvien valkeiden sirkkulintujen muutto aina mukava keväänmerkki, ja linnut toki kuvauksellisia. Aronperällä on ollut tänä keväänä lumen läjitysalue liikenteineen, ja kentällä pyörii muutenkin paljon koiranulkoiluttajia ja muita kulkijoita, joten kauhean rauhallinen paikka se ei kuvausta ajatellen ole – Mikä ei keskellä kaupunkia tietysti ole mitään ihmeellistä. Eläväiset pulmusparvet kuitenkin tuntuvat pyrähtelevän ihan omia aikojaan, eivät juuri perusta häiriötekijöistä, ainakaan siten että kokonaan kaikkoaisivat. Kentällä olevat pälvipaikat tarjoavat linnuille murkinaa, mutta kuvaajien ja muiden harrastajien tuomat kaurat lienevät yhtä lailla vetovoimatekijä.

 

_23A0091

_23A0096

_23A0432

_23A0687

_23A0768

_23A1241

_23A0097

_23A0333

_23A1290

_23A1305

_23A1529

_23A1552

_23A1622

_23A0045

_23A0163

_23A0285

_23A0292

_23A0332

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven loppukevättä

Kun Rovaniemellä alkoi ilma käydä liian kuumaksi, oli suunnattava viikonloppuna pohjoiseen viileämpiin oloihin. Matkalla ensin loppuivat koivujen hiirenkorvat ja peltojen orastava vihreys Lohinivan tienoolla. Teiden varsilla näkyi tulvivia jokia ja kohisevia koskia. Ounasjoki ryöppysi Kaukosen vanhan sillan ahdistamana reilun 800 kuution sekuntivauhdilla. Kittilän kirkonkylässä tulvavahingoilta säästyttiin tänä vuonna, eikä jokakeväisenä ikiliikkujana ilmaantuva vesivoima-tulvasuojelu-koskiensuojelulaki -keskustelu ole käynyt kovinkaan kiivaana – Tai sitten itsesuojelullisista syistä ne lehtikirjoittelut on vain sivuuttanut.

Kittilän-Muonion välillä teiden varsille alkoi ilmaantua hangenrippeitä, paikoin paksujakin sellaisia. Levillä Immeljärven pintaa peitti enää ohut tumma sohjo, mutta pohjoisempana järvet olivat ainakin jossain määrin jääkantisia. Tosin pilkkijää tuskin kantavat enää juuri muualla kuin Käsivarressa. Pallasjärvellä aurinko jaksoi vielä lämmittää ilman +8-asteiseksi, mutta järvenselän takaa pohjoistuulessa oli kolea talvenhenkäys mukana.

Pallasjärveltä tavoittelin keväisiä kuvia, vedenpintaan heijastuvia vielä suurelta osin lumisia keroja, sekä virtavesiä. Järven ollessa vielä jään ja sohjon peittämää, täytyi sopivia kuvakulmia etsiä järveen laskevien purojen kohdilta sekä Pallasjoen juurelta. Yötöntä yötä lähestyvässä illassa oli muutama tuulenvireetön taianomaisen valon hetki, jossa mausteena rantajängältä kuuluva sinirinnan tiuku, männiköstä laulurastaan helähtävät tavut, sulassa nariseva ja niskojaan nakkeleva telkkä, sekä jostain kauempaa kantava joutsenten kalkatus. Viikonloppuna aurinko vielä painui hetkeksi taivaanrannan taa, mutta itse asiassa eilen (26.5.) auringon noustua, laskee se Pallasjärvellä Punaisen hiekan rannalla seuraavan kerran vasta 18.7.

Ensimmäisestä hieman sarkastisesta virkkeestä huolimatta, tosiasiassa näitä maisemia ja kuvakulmia olisi mielellään katsellut hieman kesäisemmissä oloissa. Reilu vuosi sitten toukokuun lopulla aurinko paahtoi Pallaksen keroilla +27 asteessa. Nyt ilma viileni illaksi ja yöllä puraisi pakkanen. Varhain aamulla oli hetken selkeää ja kuulasta, käkikin kukkui, mutta pohjoistuuli virisi sitten entistäkin koleampana, alkoi kasata pilvilauttoja, eikä lämpötila aamupäivään mennessä jaksanut montaakaan astetta plussalle. Kesä on silti täälläkin aivan nurkan takana.

 

_K2C0002

_K2C0090

_K2C0109

Pallasjärvi 2014_05_24-0006

Pallasjärvi 2014_05_24-0009

Pallasjärvi 2014_05_24-0011

Pallasjoki_2014-05-24_exp-blend_002

Pallasjoki_2014-05-24_exp-blend_001

_K2C0224

_MG_0049

_K2C0417_BW

_K2C0425

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Leskenlehtiä ja hiirenkorvia

Harvinainen toukokuinen helleaalto ulottui eilen Etelä-Suomesta pitkälle aina Etelä-Lappiin saakka. Siinä missä pohjoisessa on tuntureilla ja etenkin Käsivarressa vielä täysi talvi, tuntui kesä tulevan hetkessä Rovaniemen korkeudelle.

Koivujen hiirenkorvat ovat ilmestyneet laajasti ihan päivässä-kahdessa, muuttolinnuista järripeippojen surina on vaimentunut ja tilalle tullut pajulintujen, kirjosieppojen ja leppälintujen konsertti. Räkätti- ja punakylkirastaat käynnistelevät pesintää täyttä päätä, ja etenkin räkättirastaat ajavat hanakasti harakoita, variksia ja muita häiriötekijöitä pois reviiriltä. Suojaisimmilla paikoilla leskenlehtien kukinta on jo ohi, mutta muualla nuo vielä koristavat yleisesti ojien reunuksia.

Jängänlaidassa kantaa nyt taajaan kuovien, taivaanvuohien, lirojen ja valkoviklojen ääntely. Avosuolle keväämmällä ilmestyneet niittykirviset ovat jatkaneet matkaansa, ehkä tuntureille, ja tilalle suonlaidan metsikköön on tullut metsäkirvisten konsertti. Vaikka Lapin kesä onkin tunnetusti lyhyt, mutta vähäluminen, niin ainakin toistaiseksi lämpimät säät vaikuttaisivat jatkuvan.

 

_K2C0169

_K2C0084

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä

Järripeippoja ja muita kevääntuojia

Rovaniemen Ounasrinteellä on kaksi kevääntuojaa ylitse muiden: Järripeippo ja punakylkirastas. Suotuisten säiden ilmaantuessa järripeippojen ensimmäinen aalto saapuu leveänä ja paksuna rintamana usein huhtikuun lopulla. Lintuja on todella paljon, helposti useita satoja, ja ne viipyvät säistä riippuen muutamasta päivästä muutamaan viikkoon jatkaakseen sitten matkaansa pohjoiseen. Silloin kun järripeipot ovat runsaimmillaan, hallitsee niiden kiivas surina, ”järrääminen” äänimaisemaa suvereenisti.

Siinä missä järripeippojen meteli on keväisessä konsertissa ehkä jonkinlainen taustakuoro, ovat suunnilleen samoihin aikoihin saapuvat punakylkirastaat konsertin ehdottomia solisteja. Tämä yksi Suomen yleisimmistä linnuista on varsin taitava laulaja, harvalukuisempaan mutta ehkä tunnetumpaan serkkuunsa räkättirastaaseen verrattuna pienempi ja huomaamattomampi, ehkä vähän piilottelevakin.
Punakylkirastaat ovat myös siitä jänniä, että niillä on selkeitä alueellisia murteita, pelkästään Lapin alueella ne laulavat esimerkiksi Meri-Lapissa aivan eri tavalla kuin Rovaniemen seuduilla, josta taas muutos on yhtä selkeä verrattuna Ylä-Lappiin ja Käsivarteen. Niinpä linnuista tavallaan kuulee, ketkä ovat paikallisia ja ketkä todennäköisesti matkalla pohjoiseen. Maantieteellisen lauluvariaation ohella yksilöllistäkin vaihtelua laulussa toki. on.

Rovaniemen korkeudella lumien ensin sulettua on kevät sittemmin jarrutellut. Leskenlehti on hädintuskin ollut kukassa ja koleat ilmavirtaukset ovat pidätelleet muuttolinnuista etenkin kahlaajia ja hyönteissyöjiä. Lähellä asutusalueella vielä oleva ruokintapaikka on vetänyt hanakasti järripeippoja ja monia muita puoleensa – Sieltä siis alimmat punatulkku ja sinitiainenkin.

 

_MG_0187

_MG_0180

_MG_0206

_MG_0069

_MG_0076

_MG_0022

_MG_0089

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Vielä riittää talvea

Länsi-Lapissa pyrytti viime viikon alussa jopa reilut 30 senttiä uutta lunta. Pälvi peittyi kertaheitosta ja kevät otti pari selkeää askelta taaksenpäin. Pyryn myötä tuntureiden rinteille kertyi paikoin mukava kerros pehmeää puuteria, epäilemättä hieno kaudenpäätös niille vapaalaskijoille, jotka näille lumille ovat ehtineet.

Tuon pyryn jälkeen kevätaurinko on jälleen alkanut lämmittää hangen pintaa ja yöpakkaset sitä jäädyttää, korppumainen pinta siihen epäilemättä nopeasti muodostuu. Talvi tuntuu olevan sitkeässä, metriset hanget eivät sääennusteiden perusteellakaan ole ihan heti kaikkoamassa; Kun yöllä pakkasta on napakasti, eikä päivällä lämpömittari nouse montaa astetta nollan yläpuolelle.

Reilu kerros uutta lunta teki myös viittä vaille kesäteloille menossa olleet lumikengät taas tarpeellisiksi. Viikonloppuna tuntureita kolutessa hangilta löytyi tuulentuivertamia ja kilometritolkulla riekon- ja jäniksenjälkiä. Utkujärvellä aurinko kimmelsi vielä iltakymmeneltä Mielmukkavaaran takana. Valon määrä ainakin lisääntyy jatkuvasti, vaikka muuten talventuntu viipyileekin.

 

_K2C0059_BW

_K2C0019

_K2C0092

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kesänkijärven maisemia

Äkäslompolon Kesänkijärveltä tavoittaa epäilemättä yhden Ylläksen alueen tunnetuimmista maisemista. Aivan Äkäslompolon kupeessa, luontokeskus Kellokkaan, sekä kesä- ja talvireittien välittömässä läheisyydessä olevaa Kesänkijärveä ympäröi tunturit kahta puolta: Etelässä järvenpintaa kohti pudottautuu äkkijyrkkänä Kellostapuli ja pohjoisen puolella nousee yhtä lailla jyrkkänä Kesänkitunturi jylhine Pirunkuruineen.

Talvella latupohja menee järven eteläpuolitse Äkäslompolosta kohti latukahvila Kesängin Keidasta, joskin etenkin kevättalven hankikeleillä järven jäällä hiihdellään yleisesti. Keskemmäs järveä poikkeaminen kannattaakin, sillä järven jäältä ympäröivä maiseman panoraama avautuu paljon tehokkaammin kuin sulan maan aikaan järven rantamilta koskaan.

Tavoittelin Kesänkijärveltä maisemakuvaa kohti Kellostapulia aamun tai illan loivassa valossa, mikä vaati sopivien olosuhteiden ennakointia. Tallustin ensin päivällä Kesänkijärven laavulla mutkan katsastaen samalla kuvakulmia. Lumikenkiä nyt ei auringon paikoin peilipintaiseksi sulattamalla järvenjäällä olisi tarvinnut, mutta rantametsiköstä löytyneitä pyitä kuvatessa ne olivat ihan tarpeen.  Päivä pehmensi yli puolimetristä hankea täyttä päätä ja ilman lisäkantavuutta olisi kyllä menty pohjia myöten.

Illalla tein toisen visiitin järvelle. Aurinko paisteli kahdeksan-yhdeksän välillä kauniisti luoteen suunnalta värjäten Kellostapulin rinnettä kellertävillä sävyillä. Hieno iltavalo ja tunnelma, järven rantamilla tuli juuri viimeiset pilkkijät vastaan – Muutoin järvi oli tyystin tyhjentynyt hiihtäjistä ja kulkijoista. Tokihan se aurinko lämmittää keskellä päivää, mutta kameran kanssa kannattaa kyllä yhä ja edelleen olla kärppänä auringon nousu- ja laskuhetkinä.

 

 

_K2C0047

_K2C0096

_MG_0015

_MG_0087

_MG_0161

_K2C0225

_K2C0234

_K2C0286

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Utsjoelta ja Varangilta

Pikainen parin päivän kierros Suomen päälaella ja Norjan puolella Varanginvuonolla. Sopivassa raossa, kun vaimollakin sattui vapaata olemaan, on toisinaan parempi lähteä reissuun suuremmin suunnittelematta. Pääsiäisenä piti kuitenkin ehtiä myös Rovaniemi-Haapajärvi -akselille, joten aikaa ei ollut hukattavana. Torstaina aamulla siis nokka kohti pohjoista ja paluu seuraavana iltana.

Lähtiessä ei ollut esimerkiksi sellaisista olennaisista jutuista, kuten majapaikasta tietoakaan, mutta soittorumba matkan varrelta tuotti lopulta tulosta. Aika moni paikka tuntui olevan joko täynnä tai sitten ei auki ollenkaan, muutamasta numerosta ei tavoitettu ketään ja olipa eräällä majoituspalveluja tarjoavalla yrittäjällä puhelin kokonaan pois päältä – Erikoinen ratkaisu kun näin pääsiäisen aikaan tulijoita varmasti riittäisi. Seuraava sesonki taitaakin olla täällä vasta lohiaikaan.

Kuvien kannalta reissulla ei ollut kummoisia tavoitteita, lähinnä jos jotain osuisi eteen, ja toisaalta kartoittaa vähän tulevia reissuja kesemmällä. Iltapäivällä Varangilla käydessä ei maisemien ja valojen puolesta ollut mitään ihmeellistä. Kevät tuntui olevan vielä nurkan takana maiseman ollessa lumilaikkuineen aika mustavalkoinen. Nessebyssä rannoilla sentään näkyi meriharakoita ja isohko parvi pulmusia pörräsi kirkon tuntumassa.

Nessebyn rantamilta löytyi myös parinkymmenen talvipukuisen merisirrin parvi. Sympaattiset ja luottavaiset linnut olivat suopeita kuvattavia, keskipäivän valo vain ei tietysti mikään tunnelmallisin, joten asiaan ei kannattanut perehtyä siltä erää enempää. Merisirri on täällä varsin yleinen, mutta Suomessa hyvin harvalukuinen pesijä, suurin osa havainnoista tulee muuttomatkoilla ulkosaaristossa.

 

_MG_0107

_MG_0332

_MG_0350

_MG_0354

_MG_0437

Illalla valoisaa tuntui riittävän liki loputtomiin, yötön yökin on täällä enää vain kuukauden päässä. Taivas värjääntyi Tenon takana kauniin sini-punaiseksi, mikä kirvoitti tavoitella näkymää kameran kanssa Tenon rantamilta – Suoraan saunasta ja paljain jaloin. Jääpintainen ja upottava hanki raapi ilkeästi, mutta muutama tunnelmapala siitä talteen kuitenkin.

 

_K2C0032

_K2C0061

Perjantaina oli rauhallista, pyhäpäivä ja taajamassa joka paikka tuntui olevan kiinni eikä kulkijoita juuri liikkeellä. Kenesjärvellä pysähdyttiin käymään Kenespahdan jääputouksella. Aurinkoisessa säässä turkoosina ja topaasina kimmeltävä jää ei ollut helpoin tallennettava, sininen näytti paljain silmin paljon syvemmältä, kun kuviin se tallentui aika latteana. Niinpä päädyin veistelemään aiheesta muutaman mustavalkoversionkin.

 

_K2C0136_BW

_K2C0134

_K2C0172

_K2C0140_BW

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Vaattunkiköngäs kevään kynnyksellä

Vaattungissa laavulla muutamia kertoja käytyä on pistänyt silmään varsin pitkälle alavirtaan auki oleva köngäs, ja onpa Könkäänsaarten ympäristössä muutama muukin nätti sulapaikka. Keväisten ilmojen myötä koskien jääkannet ovat vetäytyneet ja virtaamat ainakin vähän kohonneet, vaikka varsinaiset kevättulvat vielä aika kaukana ovatkin.

Oheisten kuvien tausta-ajatus oli saada sopivan kuulaalla ilmalla ja tummalla harmaasuotimella jokunen pitkän valotuksen koskikuva, jossa virtaavan veden ohella taivaalle saisi sellaista syvää sinisyyttä (vaikka sitten päädyinkin kääntämään kuvat mustavalkoisiksi). Sopivat olosuhteet tuon mielikuvan toteuttamiseksi sattuivat osuvasti eiliselle päivälle, eli kevätpäiväntausaukselle. Osuvasti siksikin, että tänään taivaalta on tullut reilut parikymmentä senttiä lisää lunta ja tuntuma muuttui kertaheitolla keväisen sijaan ihan talveksi.

 

Vaattunkikongas_20140320_0002BW

Vaattunkikongas_20140320_0003BW

Vaattunkikongas_20140320_0004BW

Vaattunkikongas_20140320_0005BW

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Aurinkoisen kuusikon kuukkelit

Kevään eräs pienehkö kuvausprojekti on kuukkeli, tuo kaunis ja värikäs lintu, joka on luottavainen ja suopea kuvattava, monille ehdoton suosikki, jopa sellainen sielunlintu. Ajatuksena on jatkaa jotakuinkin siitä, mihin viime kevään kuvaukset jäivät ja jatkojalostaa vähän kuvakulmia, joskin tämä reissu meni noin kuvallisesti vielä vähän tuumaillessa.

Kuten sanottua, aurinkoinen ilma ja etenkin vastavalo saavat kuukkelin höyhenpuvun hohtamaan värikkäänä, erityisen näyttäviä ovat siipien ja pyrstön välähdykset. Tällä reissulla kirkkaalta taivaalta paistaneen auringon valo oli keskipäivällä aika kovaa, josta seurauksena siluetit meinasivat palaa paikoin puhki. Iltavalossa tai varhaisemmin aamulla olisi tässä suhteessa parempi kuvata. Lintujen tahtia ei kuitenkaan voi kuvaaja määrittää, ne ilmaantuvat ja kaikkoavat juuri silloin kuin tahtovat. Vaikka pari blogausta aikaisemmin arvelinkin lintuja olevan vain kaksi, niin ainakin kolme niitä näkyi nyt kerralla.

 

_K2C0504

_K2C0784

_K2C0816

_K2C0920

_K2C0923

_K2C0933

Posted in Luontokuvat | Also tagged , Kommentit poissa käytöstä

Kevättä ilmassa

Poikkeuksellisen lämpimästä helmikuusta huolimatta ehdin muutama viikko sitten vielä ennustella, että tykkykausi jatkuisi maaliskuun puolelle. Mutta niin vain juuri helmikuun lopussa etelä-lounainen ilmavirtaus pyyhki yli Lapin, sää lauhtui selvästi suojan puolelle tuntureita myöten ja kovat tuulet varistivat lauhan ilman pehmittämät tykkykertymät käytännössä joka paikasta. Esimerkiksi Levin huipun web-kamerassa tämä näkyi erittäin selvästi, ja nyttemmin selvästi näkyy myös se, että pilvisten ja sumuisten ilmojen jatkuessa huurretta alkaa puihin kertyä vielä uudelleen. Keskipitkät sääennusteet kuitenkin povaavat tavanomaista lauhemman sään jatkuvan koko maaliskuun ajan, varhainen kevät saattaa siis olla monin paikoin tosiasia.

Rovaniemen korkeudella lunta riittää, ihan heti ei virallisten mittausten mukainen liki 70 sentin lumipeite kaikkoa. Viime päivinä on muutenkin oltu rahtunen talven puolella, jokunen sentti satanut luntakin lisää. Auringonpuoleisilla rinteillä ja muutoin vähälumisemmilla paikoilla, kuten suoaavoilla pälvi on kuitenkin paikoin näkyvissä. Sunnuntain suolenkillä hankien lomasta pilkotti suokukan kasvustoa, joka valkeaa hankea vasten näytti varsin värikkäältä. Muutama ruutu talteen siitä.

 

_K2C0236

_K2C0321

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä