Tag Archives: koski

Kaamosvaloa Äkäslinkalla

Välipäivät ja vuodenvaihde oli tarkoitus viettää Kilpisjärvellä, enemmän lomailun merkeissä kuin kuvausreissuna. Joulunajan pakkasten ennustettiin lauhtuvan nollakeliksi suuressa osassa Lappia. Säiden puolestakaan ei siis ollut juuri varmuutta, miten hienoja tai latteita näkymiä Käsivarressa oli luvassa.

Menomatkalla pakkanen oli vielä laajalti kolmenkymmenen asteen kylmemmällä puolen. Matkan varrelle tähdättiin Äkäslinkalla eli -myllyllä piipahtaminen, joka oli pitkän ajomatkan sopivasti taittava mutka ja lenkki. Äkäslinkan paikoitusalue oli auraamatta ja risteyksen tuntumassa oleva ohituspaikka vaikutti jäljistä päätellen palvelevan kävijöiden parkkipaikkana. Noinkohan tienlevennys riittää kevättä kohden Äkäsmyllyllä ja sen ympäristössä kasvavan liikenteen tarpeisiin, vai liekö tuo varsinainen paikoitusalue vielä auki aurataan.

Edellisenä talvena Äkäslinkan ja -myllyn ympäristö vakuutti komeana kuvauspaikkana, hieno miljöö, läpi talven sulana pysyvä koski ja veden läheisyydestä johtuen usein komean lumi-kuuraiset puut. Tällä kertaa itse koski pulputti jääkannen alla, ylävirran puolella oli sulaa ja alapuolellakin niukalti. Pakkasessa ei viitsitty jäädä laavuilemaan pitemmäksi aikaa, mutta muutaman jalustanpaikan ja jokusen ruudun verran kuitenkin viivyttiin.

 

_K2C0030
_K2C0055
_K2C0105
_K2C0153
_K2C0170
_K2C0204

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Vikaköngäs -27˚C

Joulunpyhinä oli aurinkoisia pakkaspäiviä, joita sopi hyödyntää myös kinkunsulattelun merkeissä eli kameran kanssa ulkona. Piipahdetiin vaimon ja koiran kanssa Vikakönkäällä laavulla parinakin päivänä. Nämä kuvat ovat 27. päivältä, jolloin pakkasta oli napakat 27 astetta. Vikaköngäs höyrysi etenkin sillan alla ja alavirran puolella kohtalaisen massiivisesti, taustallaan kuulas taivas ja lyhyelle talvipäivälle ominainen kajastus. Rantajäitä ei kuitenkaan ollut vielä juuri nimeksikään, niinpä kuvakulmia piti tyytyä sommittelemaan rannoilta ja sillalta.

 

_K2C0321
_K2C0470
_K2C0591
_K2C0685

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Talveentuva Lammaskoski

Onpas ehtinyt kulua tovi edellisestä blogin päivityksestä, erinäisten kiireiden, projektien ja ehkä vähän joululomankin vuoksi. Kuvamateriaalia on kuitenkin kertynyt aika tasaiseen tahtiin, joten tuleepa nyt putkeen sitten useampi kirjoitus.

Könkämäenon Lammaskoski Käsivarressa, nelisenkymmentä kilometriä Kilpisjärveltä etelään, on kesäisin kalastajien suosiossa. Kuvauksellisesti koski on myös kiehtova, kirkasvetinen Könkämäeno mutkittelee s-muotoisen kaaren Lammasoaivin ja Ruotsin puoleisen Lammasvaaran välissä. Koskella on mittaa kaikkiaan reilun kilometrin verran. Etenkin alkukesän korkean veden aikaan Lammaskoski näyttää parastaan kuohuen täysimittaisena. Talvisin koski kuroo virrasta huolimatta päälleen sen verran paksun jääkannen, että maisema latistuu tavan jokivarsinäkymäksi.

Monesti olen talvisilla reissuilla miettinyt Käsivarren talvimaisemaa. Etenkin täällä tunturikoivuvyöhykkeellä puiden lumisuudella on valtava vaikutus maiseman yleisilmeeseen. Kauttaaltaan lumisessa maisemassa valo taittuu aivan eri tavalla verrattuna paljaaseen tuntukoivikkoon. Käsivarren aavoilla tuulet puhaltavat siksi arvaamattomasti, että nuo kuuramaisemat ovat varsin oikukkaita, usein lyhytkestoisia ja toisinaan niitä ei ehdi muodostua koko talvena.

Marraskuussa olosuhteet olivat vielä sen verran alkutalvisia, että Lammaskoski oli jäätymässä vasta reunoiltaan. Napakassa pakkassäässä kosken reunamien puut olivat huurtuneet koskesta nousevan höyryn ansiosta – Muualla maisema oli aika paljasta. Koskenkupeen jäät mahdollistivat sellaisia kuvakulmia, joita ei sulan veden aikaan olisi juuri mahdollista saavuttaa, ilman kahluuhousuja ainakaan.

Auringonkajon hohkatessa tuntureiden takaa, oli lähestyvä kaamos kosken kupeessa aika lailla käsinkosketeltavaa.

 

_K2C1177
_K2C1257
_K2C1289
_K2C1313

 

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven loppukevättä

Kun Rovaniemellä alkoi ilma käydä liian kuumaksi, oli suunnattava viikonloppuna pohjoiseen viileämpiin oloihin. Matkalla ensin loppuivat koivujen hiirenkorvat ja peltojen orastava vihreys Lohinivan tienoolla. Teiden varsilla näkyi tulvivia jokia ja kohisevia koskia. Ounasjoki ryöppysi Kaukosen vanhan sillan ahdistamana reilun 800 kuution sekuntivauhdilla. Kittilän kirkonkylässä tulvavahingoilta säästyttiin tänä vuonna, eikä jokakeväisenä ikiliikkujana ilmaantuva vesivoima-tulvasuojelu-koskiensuojelulaki -keskustelu ole käynyt kovinkaan kiivaana – Tai sitten itsesuojelullisista syistä ne lehtikirjoittelut on vain sivuuttanut.

Kittilän-Muonion välillä teiden varsille alkoi ilmaantua hangenrippeitä, paikoin paksujakin sellaisia. Levillä Immeljärven pintaa peitti enää ohut tumma sohjo, mutta pohjoisempana järvet olivat ainakin jossain määrin jääkantisia. Tosin pilkkijää tuskin kantavat enää juuri muualla kuin Käsivarressa. Pallasjärvellä aurinko jaksoi vielä lämmittää ilman +8-asteiseksi, mutta järvenselän takaa pohjoistuulessa oli kolea talvenhenkäys mukana.

Pallasjärveltä tavoittelin keväisiä kuvia, vedenpintaan heijastuvia vielä suurelta osin lumisia keroja, sekä virtavesiä. Järven ollessa vielä jään ja sohjon peittämää, täytyi sopivia kuvakulmia etsiä järveen laskevien purojen kohdilta sekä Pallasjoen juurelta. Yötöntä yötä lähestyvässä illassa oli muutama tuulenvireetön taianomaisen valon hetki, jossa mausteena rantajängältä kuuluva sinirinnan tiuku, männiköstä laulurastaan helähtävät tavut, sulassa nariseva ja niskojaan nakkeleva telkkä, sekä jostain kauempaa kantava joutsenten kalkatus. Viikonloppuna aurinko vielä painui hetkeksi taivaanrannan taa, mutta itse asiassa eilen (26.5.) auringon noustua, laskee se Pallasjärvellä Punaisen hiekan rannalla seuraavan kerran vasta 18.7.

Ensimmäisestä hieman sarkastisesta virkkeestä huolimatta, tosiasiassa näitä maisemia ja kuvakulmia olisi mielellään katsellut hieman kesäisemmissä oloissa. Reilu vuosi sitten toukokuun lopulla aurinko paahtoi Pallaksen keroilla +27 asteessa. Nyt ilma viileni illaksi ja yöllä puraisi pakkanen. Varhain aamulla oli hetken selkeää ja kuulasta, käkikin kukkui, mutta pohjoistuuli virisi sitten entistäkin koleampana, alkoi kasata pilvilauttoja, eikä lämpötila aamupäivään mennessä jaksanut montaakaan astetta plussalle. Kesä on silti täälläkin aivan nurkan takana.

 

_K2C0002

_K2C0090

_K2C0109

Pallasjärvi 2014_05_24-0006

Pallasjärvi 2014_05_24-0009

Pallasjärvi 2014_05_24-0011

Pallasjoki_2014-05-24_exp-blend_002

Pallasjoki_2014-05-24_exp-blend_001

_K2C0224

_MG_0049

_K2C0417_BW

_K2C0425

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kutunivan joutsenet lähikuvissa

Muonion Kutunivalla talvehti tänäkin vuonna kymmenkunta laulujoutsenta. Talvinen sulapaikka on aivan Raattaman tien varressa, kosken ylittävän sillan molemmilla puolin. Sydäntalven hyytävillä pakkasilla sula kuroutuu aina pieneksi ja pakkasessa höyryävän kosken äärellä tuntuu jotenkin epätodelliselta, että linnut selviävät kovimmillakin pakkasilla näin pohjoisessa ja näin pienessä sulassa. Karaistuneilla linnuilla ei kuitenkaan ole hätää niin kauan kun ravintoa on saatavilla. Tänä vuonna kovempia pakkasia ei tammikuun jälkeen juuri ole ollut, sikäli varmasti helpompi talvi joutsenillekin.

Pallakselle vievä tie on etenkin kevään lomaviikkoina todella vilkkaasti liikennöity. Pakkasten piinan ohella joutsenet joutuvatkin tottumaan paikalle yhtäkkiä pölähtäviin turistiparviin, onhan joutsentokka epäilemättä eksoottinen näky täällä hankien ja tuntureiden keskellä. Joutsenille ilmeisesti viedään säännöllisesti ruokaa, sillä ripaus pullasorsamaista käyttäytymistä lintuihin on tarttunut. Toki tarjoiltu eväs edesauttaa lintujen kuvaamista, tai voihan kyseessä olla puhtaasti myötätunto niitä kohtaan – Ruokitaanhan pikkulintujakin lintulaudoilla talvisin. Periaatteessa olisi tietysti parempi, että villit luontokappaleet eivät tottuisi ihmiseen liikaa, mutta ainakaan minulla ei ole tarvetta moralisoida, kunhan tuossa sulan reunalla muuten käyttäydytään ihmisiksi.

Nyttemmin kevättalvella laajentuvaa sulaa näyttää asuttavan enää kolme joutsenta, kaksi aikuista ja yksi nuori. Linnut lipuivat niin lähellä, että 70-200mm objektiivi riitti mainiosti lähikuviin useimmissa tilanteissa. Pitemmällä telellä oli siirryttävä selkeästi sivummalle, jotta kohteen sai ruutuun sopivasti.

 

_K2C0029

_K2C0023          _K2C0138

_K2C0326          _K2C0262

_K2C0335

_K2C0364

_K2C0392

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä

Kutunivan karat

Edellisille koskikarakuvauksille jatkoa. Mustavalkoinen koskipastori on auringonpaisteessa haastava valotettava; jyrkässä valossa kaulapuoli palaa helposti puhki samaan aikaan kun selkäpuoli voi jäädä tukkoiseksi. Kaiken kukkuraksi näissä oloissa huippuvalon ja varjon rajat ovat jyrkkiä muuallakin kosken kivikoissa, ja linnun valottamisen ohella taustakin pitäisi saada jollain lailla kiinnostavaksi – Tai että siellä ei ainakaan olisi liikaa häiriötekijöitä.

Kolmisen tuntia kosken kupeessa täytti muistikortin ja asetti oikeastaan muutenkin rajan, mitä siltä erää irtosi. Joutsenperhe killui kosken niskassa toisella puolen siltaa ja sulan reunamilla pörräsi pulmusia.

 

_MG_0066

_MG_0413

_MG_0437

_MG_0445

_MG_0460

_MG_0500

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , Kommentit poissa käytöstä

Vaattunkiköngäs kevään kynnyksellä

Vaattungissa laavulla muutamia kertoja käytyä on pistänyt silmään varsin pitkälle alavirtaan auki oleva köngäs, ja onpa Könkäänsaarten ympäristössä muutama muukin nätti sulapaikka. Keväisten ilmojen myötä koskien jääkannet ovat vetäytyneet ja virtaamat ainakin vähän kohonneet, vaikka varsinaiset kevättulvat vielä aika kaukana ovatkin.

Oheisten kuvien tausta-ajatus oli saada sopivan kuulaalla ilmalla ja tummalla harmaasuotimella jokunen pitkän valotuksen koskikuva, jossa virtaavan veden ohella taivaalle saisi sellaista syvää sinisyyttä (vaikka sitten päädyinkin kääntämään kuvat mustavalkoisiksi). Sopivat olosuhteet tuon mielikuvan toteuttamiseksi sattuivat osuvasti eiliselle päivälle, eli kevätpäiväntausaukselle. Osuvasti siksikin, että tänään taivaalta on tullut reilut parikymmentä senttiä lisää lunta ja tuntuma muuttui kertaheitolla keväisen sijaan ihan talveksi.

 

Vaattunkikongas_20140320_0002BW

Vaattunkikongas_20140320_0003BW

Vaattunkikongas_20140320_0004BW

Vaattunkikongas_20140320_0005BW

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Koskikara

Koskikara, tuo kevättalvisten virtapaikkojen pirteä tirskuja, valkokauluksinen vesipastori ja sympaattinen pyylevän ketterä ilmestys. Linnun vironkielinen nimi vesipapp, vesipappi kuvastaa hienosti karan ulkoasua. On sanottu, että valkoinen kaulus auttaisi lintua näkemään virran pohjasta kaivamaansa einestä. Etäältä pelkistetyn mustavalkoinen kara on oikeastaan monivivahteinen ilmestys: Höyhenpuvussa on monenlaista raitaa ja suomukuviota, väripalettikin on ennemmin sekoitus lumenvalkeaa, sekä harmaan ja ruskean sävyjä.

Koskikaroja pesii Suomessa vain kolmisensataa paria, mutta talvikanta voi olla 5000-10000 lintua. Tämä lähinnä siksi, että karat muuttavat meille talvehtimaan Ruotsin ja Norjan tunturiylängöiltä sekä Venäjältä. Parhaille paikoille, talvisin taatusti sulana pysyville kirkasvetisille koskille karoja voi kerääntyä jopa useita kymmeniä.

Koskikaran englanninkielinen vastine dipper viittaa linnun omintakeisiin elintapoihin. Jäänreunalla pönöttäessään kara voi vaikuttaa hyvinkin tanakan pyylevältä. Annas olla, kun ensivaikutelma pettää linnun hypätessä virran sekaan hyiseen veteen. Siellä se hyörii keskellä kuohuja ja virran pyörteissä kuin väkkärä. Ravinnon perässähän karat koskessa ovat, ne tonkivat kivien koloista äyriäisiä, nilviäisiä, vesihyönteisiä ja jopa pieniä kalanpoikasia. Virrassa puljaavan linnun liikkeitä voisi luonnehtia ennen kaikkea sulaviksi ja ruoan etsimisen tehokkuus kertoo myös melkoisesta tarkoituksenmukaisuudesta.

 

_MG_0054

_MG_0085

_MG_0086

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä

Vikaköngäs pakkasella

Säiden raju vaihtelu on jatkunut viime viikkoina, vuoron perään kipakoita pakkasia ja lauhoja nollakelejä. Tähän aikaan muutoinkin niukkavaloiset päivät ovat paksujen pilvien peitossa tuntuneet vieläkin hämärämmiltä. Siksi, jos mahdollista, poutaisten päivien muutama valoisa tunti on syytä käyttää tehokkaasti ulkona. Toisaalta olihan talvipäivänseisaus eilen, joten sydäntalvinen valo alkaa pikku hiljaa lisääntyä.

Vikaköngäs on Vaattunkikönkään ohella mukava ulkoilukohde lähellä Rovaniemen keskustaa. Noita Raudanjoen könkäitä yhdistää Napapiirin retkeilyalue reitteineen ja laavuineen. Mitään suuren suuria könkäitä Vika- ja Vaattunki- eivät ole, etenkään näin niukan veden aikaan. Tyypillisesti ero kevättulvien ryminään on suuri. Sen verran virtaa kuitenkin riittää, että talvisin sulapaikat ovat laajoja kummuten pakkasella höyryä ja parhaimmillaan kuorruttaen rantametsiä kuvauksellisen kuuranvalkeiksi.

Lyhyen talvipäivän niukkojen sävyjen jälkeen samat maisemat saavat kuutamoyönä vähän enemmän kontrastia; kosken kupeessa parikymmentä astetta pakkasta, vieno höyry tumman veden pintamilla, sekä hopeinen kuunsilta taustanaan talvinen metsä ja tähtitaivas. Toki tyvenempi ilma ja napakampi pakkanen kenties olisivat nostaneet usvaa enemmänkin ilmoille, mielellään sitä olisi valottanut.

 

_K2C0027

_K2C0040

_K2C0059

_K2C0065

_K2C0078_BW

_K2C0084_BW

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pakkaspäivä Äkäsmyllyllä

Äkäslinkka ei suuruudellaan huutele, mutta jotain kiehtovaa tuossa parimetrisessä putouksessa silti on. Äkäsjoen latvoilla olevalla kaksoisputouksella on alkuaan vuonna 1946 rakennettu, entisöity ja edelleen toimintakuntoinen vesimylly. Alueelle on sittemmin siirretty riihi ja muita vanhoja rakennuksia. Kulttuurihistoriaa henkivää miljöötä yhtä kaikki.

Kesä- ja syyssesonkeina paikalla toimii myllykahvila ja kosken kupeessa on laavu tulentekopaikkoineen. Eikä parkkialueelta kävelymatkaa ole kuin puolisen kilometriä. Talvisin paikka lienee tunnettu Ylläksen Myllyhiihdosta.

Menneen viikonlopun pakkasilla kosken viereiset koivut olivat kauniisti kuurassa. Koski hönki huurua ja pakkanen kiristeli 25 asteessa. Ruutuja valottaessa iltapäivän valo vaihtui punertavista sävyistä laskeutuvaan sinihämärään. Valokuvauksellisesti olosuhteet olivat varsin kiehtovat, pakkasen kipristelynkin huomasi vasta poispäin kävellessä.

 

_K2C0274

_K2C0284

_K2C0294

_K2C0301

_K2C0318

_K2C0366

_K2C0372

_K2C0354

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä