Tag Archives: koskikara

Helmikuun koskikarat Kutunivalla

Koskikara varsin mustavalkoisena lintuna on edukseen kun valoa on riittävästi. Hankien keskellä hämyssä, talvisen kosken kupeessa valon määrä saati laatu ei selkeinäkään sydäntalvisina päivinä ole kummoista, saati raskaan pilvisellä säällä.

Kutunivalle valonkajo käy marras-joulukuussa kaamoksen kynnyksellä hienosti Jerisjärven takaa, kosken myötäisesti. Myöhemmin kevättalvella etenkin keskipäivän aurinko porottaa korkealta ja siinä määrin voimalla, että kosken kupeessa huippuvalojen ja varjopaikkojen valaistuseroista alkaa tulla vaikeasti hallittavia. Samalla karojen valkeat kurkkulaput palavat kuvissa helposti puhki tummempien alueiden jäädessä tukkoisiksi. Siksi helmikuinen verrattain jo pitkä päivä, mutta jolloin aurinko ei vielä nouse liian korkealle, on karakuvauksien kannalta lupaavaa.

 

_23A0012

_23A0190

_23A0194

_23A0202

_23A0235

_23A0412

_23A0435

_23A0551

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Marraskuun kuvia I – Lommoltunturi, Pallas, Kutuniva ja Levi

Koostetta lokakuun lopulta ja marraskuulta Kittilän-Muonion suunnalta:
Lokakuussa Länsi-Lapissa ei vielä ollut lunta kuin nimeksi, tunturissa jonkin verran enemmän kuin alempana. Sataneen lumen ohella Lommoltunturin ylärinteille oli huurtunut kauttaaltaan valkea kerros. Auringon paistaessa kontrasti tunturin sinisenä hohtavan kuuramaiseman ja suonreunan vihreän-kellerävän välillä oli vaikuttava. Seuraavan aamuna Pallastunturit loistivat auringon noustessa ensin punaisena ja sitten hohtavan kultaisena. Pallasjärvi oli rannoiltaan riitteessä ja maassa ohuelti lunta. Kaikkinensa kauniita alkutalven hetkiä, joita voisi erästä matkailuaiheista sivustoa lainaten kuvailla myös ”Only in Lapland” -hetkiksi.

 

_K2C0400
_K2C0516
_K2C0634
_K2C1126
_K2C1208

Vajaa kuukausi myöhemmin Muonion Kutunivalla, lyhyen talvipäivän valossa ja kaamoksen kynnyksellä. Kutunivalla talvehtii, voisi sanoa että nykyisin aika vakituisesti laulujoutsenia, joita ohi pyyhältävät matkailijat huomatessaan pysähtyvät ihmettelemään. Paikalliset taas ovat vieneet joutsenille talvisin evästä jäänreunaan. Niinpä linnut ovat vilkkaasti liikennöidyn tien ja nivan kupeessa pyörivän väen vuoksi kohtuudella tottuneet ihmisen läheisyyteen. Liian tuttavallisiksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä, vaan antaa lintujen olla rauhassa, ovathan ne talvipakkasten keskellä muutenkin aika äärirajoilla. Lähialueilta löytyy myös jokunen muu sula, joita joutsenet tarpeen mukaan hyödyntävät. Joutsenien ohella nivan vakioasukkaisiin kuuluu ainakin useita koskikaroja ja toisinaan saukko.

 

_K2C0067
_K2C0082
_23A0573

Etelämpänä Levillä maisema oli lokakuiseen Lommoltunturiin verrattuna jo jonkin verran lumisempi ja tuntureilla hieman tykkylumen alkuja. Kuuran kertyminen on etenkin alkutalvesta Levillä – ja myös muiden laskettelukeskusten ympäristössä – usein runsasta rinteiden lumetuksesta johtuen.

 

_K2C0047
_K2C0045
_K2C0041
_K2C0001

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kutunivan karat

Edellisille koskikarakuvauksille jatkoa. Mustavalkoinen koskipastori on auringonpaisteessa haastava valotettava; jyrkässä valossa kaulapuoli palaa helposti puhki samaan aikaan kun selkäpuoli voi jäädä tukkoiseksi. Kaiken kukkuraksi näissä oloissa huippuvalon ja varjon rajat ovat jyrkkiä muuallakin kosken kivikoissa, ja linnun valottamisen ohella taustakin pitäisi saada jollain lailla kiinnostavaksi – Tai että siellä ei ainakaan olisi liikaa häiriötekijöitä.

Kolmisen tuntia kosken kupeessa täytti muistikortin ja asetti oikeastaan muutenkin rajan, mitä siltä erää irtosi. Joutsenperhe killui kosken niskassa toisella puolen siltaa ja sulan reunamilla pörräsi pulmusia.

 

_MG_0066

_MG_0413

_MG_0437

_MG_0445

_MG_0460

_MG_0500

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , Kommentit poissa käytöstä

Koskikara

Koskikara, tuo kevättalvisten virtapaikkojen pirteä tirskuja, valkokauluksinen vesipastori ja sympaattinen pyylevän ketterä ilmestys. Linnun vironkielinen nimi vesipapp, vesipappi kuvastaa hienosti karan ulkoasua. On sanottu, että valkoinen kaulus auttaisi lintua näkemään virran pohjasta kaivamaansa einestä. Etäältä pelkistetyn mustavalkoinen kara on oikeastaan monivivahteinen ilmestys: Höyhenpuvussa on monenlaista raitaa ja suomukuviota, väripalettikin on ennemmin sekoitus lumenvalkeaa, sekä harmaan ja ruskean sävyjä.

Koskikaroja pesii Suomessa vain kolmisensataa paria, mutta talvikanta voi olla 5000-10000 lintua. Tämä lähinnä siksi, että karat muuttavat meille talvehtimaan Ruotsin ja Norjan tunturiylängöiltä sekä Venäjältä. Parhaille paikoille, talvisin taatusti sulana pysyville kirkasvetisille koskille karoja voi kerääntyä jopa useita kymmeniä.

Koskikaran englanninkielinen vastine dipper viittaa linnun omintakeisiin elintapoihin. Jäänreunalla pönöttäessään kara voi vaikuttaa hyvinkin tanakan pyylevältä. Annas olla, kun ensivaikutelma pettää linnun hypätessä virran sekaan hyiseen veteen. Siellä se hyörii keskellä kuohuja ja virran pyörteissä kuin väkkärä. Ravinnon perässähän karat koskessa ovat, ne tonkivat kivien koloista äyriäisiä, nilviäisiä, vesihyönteisiä ja jopa pieniä kalanpoikasia. Virrassa puljaavan linnun liikkeitä voisi luonnehtia ennen kaikkea sulaviksi ja ruoan etsimisen tehokkuus kertoo myös melkoisesta tarkoituksenmukaisuudesta.

 

_MG_0054

_MG_0085

_MG_0086

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä