Tag Archives: Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

Helmikuun koskikarat Kutunivalla

Koskikara varsin mustavalkoisena lintuna on edukseen kun valoa on riittävästi. Hankien keskellä hämyssä, talvisen kosken kupeessa valon määrä saati laatu ei selkeinäkään sydäntalvisina päivinä ole kummoista, saati raskaan pilvisellä säällä.

Kutunivalle valonkajo käy marras-joulukuussa kaamoksen kynnyksellä hienosti Jerisjärven takaa, kosken myötäisesti. Myöhemmin kevättalvella etenkin keskipäivän aurinko porottaa korkealta ja siinä määrin voimalla, että kosken kupeessa huippuvalojen ja varjopaikkojen valaistuseroista alkaa tulla vaikeasti hallittavia. Samalla karojen valkeat kurkkulaput palavat kuvissa helposti puhki tummempien alueiden jäädessä tukkoisiksi. Siksi helmikuinen verrattain jo pitkä päivä, mutta jolloin aurinko ei vielä nouse liian korkealle, on karakuvauksien kannalta lupaavaa.

 

_23A0012

_23A0190

_23A0194

_23A0202

_23A0235

_23A0412

_23A0435

_23A0551

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Hankiriekot

Vai olisivatko ennemmin tieriekkoja. Harmaan-tuulinen päivä Jerisjärventiellä ja puuskat lennättivät moskaa tienreunoilla. Aina ei ottanut selvää ovatko risut ja naavatupot eläviä otuksia, etenkin jos vähän antoi mielikuvitukselle tilaa. Juuri mielikuvista ja -kuvituksesta johtuen viiden riekon parttio tienlaidassa pääsi yllättämään – kun osoittautuivat oikeiksi linnuiksi. Liukkaalla tiellä jarruttaminen meni pitkäksi – onneksi riekot eivät olleet keskellä tietä – Vähän matkan päässä u-käännös ja hidasta valuttamista takaisinpäin, samalla toivoen ettei muuta liikennettä ilmaantuisi hätyyttämään lintuja tiehensä.

Riekot osoittautuivat varsin yhteistyökykyisiksi. Ensimmäiset ruudut etäältä sillä hetkellä keskellä tietä päivystävistä linnuista. Ilma oli harmaata tuhnua ja valo niukkaa, eikä valkoisista linnuista valkoista taustaa vasten oikein vaikuttanut irtoavan kummoista, vaikka miten valotusta ruuvasi plussalle.

Riekot pyörivät tiellä tovin etsien mitä lie jauhinkivia ja suolankokkareita, mutta hyppivät sitten kukin vuorollaan toiselle puolen tietä hangelle. Käänsin vähän matkan päässä auton uudelleen ja valutin taas hitaasti lähemmäs. Riekot olivat edelleen pientareella ja ojanluiskassa, eivätkä juuri perustaneet vaikka avoimesta ikkunasta kameralla sohimisen selvästi huomasivatkin. Mieleen palautui muutamia vuosia sitten tapaus Kilpisjärven tieriekoista, jotka eivät olleet lainkaan näin yhteistyökykyisiä kuvattaviksi.

 

_23A0274

_23A0297

_23A0376

_23A0396

_23A0431

_23A0499

_23A0522

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , Kommentit poissa käytöstä

Panoraamoja Pallasjärveltä

Viikon takaa Pallasjärven Punaiselta hiekalta.
Vaikka revontuliennusteet olivatkin aika mitäänsanomattomat, niin illalla kymmenen-yhdentoista välillä pohjoisen taivaankannen halkaisi mukavat leimut. Kipakka pakkanen ja jäätyvän järven paukahtelu lisäsivät tunnelmaa; Railon muodostuminen järvenselällä saa paukahdukset kaikumaan ominaisesti, ja railon halkeamisen suuntautuessa suoraan kohti on kokemus todella vahva pimeässä ja muutoin äänettömässä yössä.
Aamulla kuulassa säässä rantajäiden muodostelmat ja värimaailma olivat kuvauksellisia. Kaamoksen lähestymisen voi aistia, sillä valo on pehmeää pitkälle keskipäivään, eikä aurinko enää nouse kovin korkealle näillä seuduin.

 

_K2C0159

_K2C0198

_K2C0283

Pallasjärvi 2014_11_01_Panorama_0012

Pallasjärvi 2014_11_01_Panorama_0006

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Äkäslompolon kuuluisat kurut

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston eteläisen päätepisteen ja keskuksen, Äkäslompolon lähiympäristössä on kaksi kuuluisaa kurua ylitse muiden. Kurujahan Ylläksen ympäristössä ja Äkäslompolon lähituntureilla riittää paljon ja monenmuotoisia, mutta aivan luontokeskus Kellokkaan kupeessa oleva Varkaankuru velhopolkuineen ja saniaislehtoineen on varmasti kaikille alueella liikkuneille tuttu.

Kesäajan vehreyden sijaan Varkaankuru näyttää karumpaa puoltaan alkutalvesta. Kivien, sammalikkojen ja puunjuurakoiden lomitse virtaava Varkaanoja solisee vaatimattomasti ja piilottelevasti. Jääpuikot ja -muodostelmat koristavat purossa olevia kiviä ja oksia. Kuruun on satanut hivenen lunta ja pilvisen päivän myötä maisema on aika niukkasävyinen.

Kivenheiton päässä, Kesänkijärven toisella puolen on Pirunkuru, jolla on Varkaankuruun eroa kuin yö ja päivä. Pirunkuru nousee Kesänkijärveltä jyrkkänä ja louhikkoisena. Helposti vierivässä irtokivikossa askeleensa saa tällätä tarkoin. Kuru on kuin kirveellä veistetty Kesänkitunturin kylkeen. Retkeilyreitti kuitenkin viettää kurua määrätietoisesti ylöspäin tunturiin ja sen toiselle puolen Tahkokuruun. Tovin Kesänkitunturin rinteillä pyörittyä kurua pitkin ähelsi monenlaista kulkijaa, äkkijyrkkä nousu on hyväkuntoisellekin kohtalainen ponnistus. Vaikka syksyn varsinainen matkailusesonki onkin jo kaukana takana, oli väkeä liikkeellä aika paljon.

Siinä missä Varkaankurun ikikuusikossa oli hämärän hämyistä ja niukkasävyistä, Pirunkurun reunamilla puut ovat kuurasta valkoisena. Aurinko pilkottaa Ylläksen takaa peittyen välillä pilvihuntuun. Täällä on valoisaa ja raikas värimaailma, mutta kolean tuulen myötä aika kylmä – Noustessa tullut hiki alkaa pian kylmätä selässä ja tekee mieli jatkaa matkaa.

 

_K2C0214

_K2C0145

_K2C0509

_K2C0554

_K2C0706

_K2C0742

_K2C0744

_K2C0773

_K2C0905

_K2C1060

_K2C1093

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kuuramaisemia ja kuukkeleita

Juttua muutaman viikon takaa; Kipakan pakkasen jäljiltä metsänpohja oli aamulla kauniisti kuurassa. Lämpötila ei päivälläkään noussut edes nollan tuntumaan, vaan pysytteli sitkaasti useamman asteen pakkasella. Aamuauringossa suonreuna hohkasi vastavaloon häikäisevän hopeisena; kameran kennolla tuo näkymä latistui väistämättä ollen kuvissa vain häivähdys paljain silmin nähdystä ja koetusta.

Juuri nämä loppusyksyn ja alkutalven välissä olevat hetket ovat oikeastaan ainutlaatuisia sikäli, että jalan pääsee vielä hyvin kulkemaan, ja luonnossa erottuu paljon yksityiskohtia – Jotka ovat parhaimmillaan juuri tällaisina huurteisen-hopeisina kuura-aamuina. Myöhemmin kun lunta alkaa kertyä, peittävät hanget maastosta paljon yksityiskohtia, ja samalla jalkojen alle tarvitsee pian lumikenkien tai metsäsuksien lisäkantavuutta.

Päivällä poikkesin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Hietajärvelle, jonne lähtee polku Ketomellan kupeesta. Maantien varressa on hyvät opasteet, mutta muuten polun merkkaus ja infotaulut ovat vähän vajavaisia. 2,5 kilometriä perille kävellään pitkälti metsäautotietä ja mönkijän uraa pitkin. Rakenteet ja opasteet selkeytynevät vielä, onhan polku sinänsä uusi, ja sillä on tausta-ajatuksena korvata Pippovuomalta purettavia (tai jo purettuja) huonokuntoisia pitkoksia.

Matkan varrella muutama pienempi järvi olivat jo kohtalaisen vahvalla jääkannella, mutta kirkasvetinen ja hiekkarantainen Hietajärvi lainehti vielä tyystin avoimena. Hietajärven laavulla pyöri muutama kuukkeli, joiden kanssa oli mukava seurustella. Pitkällä oleva iltapäivä pakotti kuitenkin suuntaamaan takaisin autolle, pitihän illaksi ehtiä vielä takaisin Rovaniemelle.

 

_K2C0017

_K2C0038

_K2C0230

_K2C0264

_K2C0414

_K2C0582

_K2C0653

_K2C0773

_K2C0784

_K2C0800

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven revontulet II

Matkalla Äkäslompolon ja Pallaksen kautta Kilpisjärvelle, päätin viime tiistaina piipahtaa Punaisella hiekalla. Edellisenä perjantaina näillä paikkeilla taivaalla leimusi värikkäästi ja voimakkaasti. Jotain saattoi olla luvassa tiistai-keskiviikko-yönäkin, joskaan ei varmasti edellisen myrskyn veroista.

Tuttuun tapaan, syksyllä näillä leveysasteilla taivaan kunnollinen pimeneminen vie myöhään selkeän kajastuksen viipyessä pohjoistaivaalla vielä pitkään yhdentoista jälkeen. Revontulet ilmaantuivat ehkä vähän poikkeuksellisesti itäiseltä taivaalta kohti pohjoista kurkottavina himmeinä kaarina pian kymmenen jälkeen. Puoli yhdentoista aikoihin kaarissa alkoi olla sen verran kirkkautta, että valotin ensimmäiset ruudut. Järven pinta oli jälleen lähes täysin tyven tarjoten hyvän heijastuspinnan leimuille.

Revontulikaaret voimistuivat ja kirkastuivat yhdentoista maissa. Revontulivyö venytti itäiseltä taivaalta metsän reunasta järvenselän halki aina Pallaksen kerojen toiselle puolen. Karkeasti arvioiden leveydeltään yli 150 astetta taivaanrantaa täyttänyt kaari ei mahtunut kokonaan 16mm:n laajakulman ruutuun. Staattisena paikoillaan pysynyt, mutta aktiivisesti elehtivä revontulivyö tallentui kuitenkin koko komeudessaan panoraamana.

Panoraamaksi koostettavien rinnakkaisruutujen yhdistäminen kuvankäsittelyohjelmalla on sitä vaivattomampaa, mitä tarkempaa on ollut työskentely kuvatessa; Jalusta ja kamera tarkasti vaaterissa ja kameran kiertäminen nodaalipisteen ympäri. Pimeässä ja kiireessä homma ei tietysti mene aina ihan kirjan mukaan, jolloin parasta onkin vain kuvata paljon ja koostaa sitten panoraamat parhaista paloista.

Kuten ennalta oli odotettavissa, mitään edellisen perjantain kaltaista revontulimyrskyä ei tullut, mutta omalla tavallaan kiehtovia hetkiä ja tunnelmia, joissa osansa oli punertavan-kellertävänä nouseella puolikuulla.

 

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_001

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_002

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_012

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven pakkasaamu

Revontulten täyteisen yön jälkeen aamu valkeni kuulaana, pakkasta oli jokunen aste ja rantavarvikko kauniisti kuurassa. Järvenselällä oli usvaa, juuri sopivasti tunnelmaa luomaan, muttei kuitenkaan liikaa maisemaa peittämään.

 

_K2C0649

_K2C0650

_K2C0669

_K2C0673

_K2C0687

_K2C0737

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Tunturi-Lapin helmet

Pallastunturin luontokeskuksessa  on elokuun alussa auennut valokuvanäyttelyni, Tunturi-Lapin helmet – Valokuvia Pallas-Yllästuntureilta. Näyttely on koottu useiden vuosien aikana Pallas-Yllästuntureille suuntautuneilta retkiltä ja kuvausmatkoilta. Näyttelyssä on 12 kappaletta suurehkoja tauluja, alumiinikehyksineen kooltaan 50X70cm. Luontokeskuksen auditorion seinät täyttyvät niillä aika hyvin – Itse asiassa enemmänkin olisin kuvia tehnyt, mutta taulut eivät olisi edukseen liian tiiviisti aseteltuina. Loppumetreillä oli aika lailla valinnan vaikeutta, mitkä kuvat sisällyttää näyttelyyn ja mitkä jättää pois.

Tunturi-Lapin helmet on Pallaksen luontokeskuksessa lokakuun loppuun saakka. Ensi vuonna näyttely kiertänee Luontokeskus Kellokkaassa ja Tunturi-Lapin luontokeskuksessa, aikataulut ovat toistaiseksi vahvistumatta.

 

_K2C0143

_K2C0188

_K2C0126

_K2C0230

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , Kommentit poissa käytöstä

Tuntureiden kuvajaisia ja yöttömän yön tunnelmaa

Pallasjärven etelärannoilta, Punaiselta hiekalta pohjoiseen päin avautuva järvenselkä on harvoin aivan tyyni. Aika usein olen näillä rantamilla samoillut ja aika hienoja hetkiä ja tunnelmia kokenut, mutta vain muutaman kerran sellaisen seesteisen pysähtyneisyyden ja Pallastuntureiden täydellisen kuvajaisen tyvenessä järvenpinnassa.  Nuo hetket ovat usein lyhytkestoisia, ei se vaadi kuin aavistuksen tuulenhenkäystä sopivalta suunnalta rikkomaan järven peilin.

Toisinaan kesäiltoina auringon paistaessa lämpimästi Punainen hiekka on mitä miellyttävin paikka. Hiljaisuutta rikkoo vain sääskien ininä, sekä etäämpää rantametsiköstä vielä kantavat laulurastaan tavut, käki ja leppälintu. Lintujen laulukausi alkaa olla ohi, vaikka ahkerimmat toki veisaavatkin läpi kesän. Tuossa seesteisyydessä muistuu mieleen eräskin talvinen reissu näillä sijoilla, kun öinen myrskytuuli vavisutti autiotuvan nurkkia. Silloin mitattiin Pallastuntureilla liki hirmumyrskylukemia. Toista on nyt, kun ilma on lempeä ja järvenpintakin liki täysin tyyni.

Likkeelle lähdettyä piipahdan Pyhäjoen luontopolulla, Pallasjärven toisella puolen. Pyhäjoen kotkansiipilehto on vasta varttumassa näyttävimpiin mittoihinsa, kullerotkin vielä nupulla puhumattakaan talvikeista ja monista muista. Sääskiä ja mäkäriä täällä sen sijaan riittää yllin kyllin.

Selkeän ja tyvenen ilman innoittamana päätän yöllä lähteä tavoittelemaan Sarvijärveä, joka on tunnettu niinikään komeista maisemistaan, sekä enemmän talvisaikaan (jo parhaat päivänsä nähneestä) laavustaan, joka sijoittuu Pallaksen itäpuolitse juovattavan ladun varteen. Järvelle päästyä ensimmäinen ajatus on turhautuminen, järvellä aallokkoa ja aurinkokin peittyi pilvien taakse – Ei juuri kuvauksellista, olisi ennemmin vain pitänyt mennä nukkumaan ja herätä aamulla aikaisin. Sarvijärvi kuitenkin kapenee pohjoispäätä kohden ja sieltä löytyy suojaisempia paikkoja. Eväiden ja kahvikupin jälkeen aurinkokin alkaa pilkottaa ja näkymät ovat loppujen lopuksi juuri sitä mitä lähdin hakemaan.

Aamuyöstä muutama tunti unta ja takaisin Pallasjärvelle aamukahveja keittelemään. Aamulla on edellistä iltaakin seesteisempää, järven pinta aivan täydellinen peili. Taivaalla olevat pilvenhattarat ennakoivat kehittyvää ukkoskuuroa. Kittilässä päin jyrähtelikin pian.

 

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_004

_K2C0673

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_005

_K2C0485

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_006

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_002

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_004

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_006

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven loppukevättä

Kun Rovaniemellä alkoi ilma käydä liian kuumaksi, oli suunnattava viikonloppuna pohjoiseen viileämpiin oloihin. Matkalla ensin loppuivat koivujen hiirenkorvat ja peltojen orastava vihreys Lohinivan tienoolla. Teiden varsilla näkyi tulvivia jokia ja kohisevia koskia. Ounasjoki ryöppysi Kaukosen vanhan sillan ahdistamana reilun 800 kuution sekuntivauhdilla. Kittilän kirkonkylässä tulvavahingoilta säästyttiin tänä vuonna, eikä jokakeväisenä ikiliikkujana ilmaantuva vesivoima-tulvasuojelu-koskiensuojelulaki -keskustelu ole käynyt kovinkaan kiivaana – Tai sitten itsesuojelullisista syistä ne lehtikirjoittelut on vain sivuuttanut.

Kittilän-Muonion välillä teiden varsille alkoi ilmaantua hangenrippeitä, paikoin paksujakin sellaisia. Levillä Immeljärven pintaa peitti enää ohut tumma sohjo, mutta pohjoisempana järvet olivat ainakin jossain määrin jääkantisia. Tosin pilkkijää tuskin kantavat enää juuri muualla kuin Käsivarressa. Pallasjärvellä aurinko jaksoi vielä lämmittää ilman +8-asteiseksi, mutta järvenselän takaa pohjoistuulessa oli kolea talvenhenkäys mukana.

Pallasjärveltä tavoittelin keväisiä kuvia, vedenpintaan heijastuvia vielä suurelta osin lumisia keroja, sekä virtavesiä. Järven ollessa vielä jään ja sohjon peittämää, täytyi sopivia kuvakulmia etsiä järveen laskevien purojen kohdilta sekä Pallasjoen juurelta. Yötöntä yötä lähestyvässä illassa oli muutama tuulenvireetön taianomaisen valon hetki, jossa mausteena rantajängältä kuuluva sinirinnan tiuku, männiköstä laulurastaan helähtävät tavut, sulassa nariseva ja niskojaan nakkeleva telkkä, sekä jostain kauempaa kantava joutsenten kalkatus. Viikonloppuna aurinko vielä painui hetkeksi taivaanrannan taa, mutta itse asiassa eilen (26.5.) auringon noustua, laskee se Pallasjärvellä Punaisen hiekan rannalla seuraavan kerran vasta 18.7.

Ensimmäisestä hieman sarkastisesta virkkeestä huolimatta, tosiasiassa näitä maisemia ja kuvakulmia olisi mielellään katsellut hieman kesäisemmissä oloissa. Reilu vuosi sitten toukokuun lopulla aurinko paahtoi Pallaksen keroilla +27 asteessa. Nyt ilma viileni illaksi ja yöllä puraisi pakkanen. Varhain aamulla oli hetken selkeää ja kuulasta, käkikin kukkui, mutta pohjoistuuli virisi sitten entistäkin koleampana, alkoi kasata pilvilauttoja, eikä lämpötila aamupäivään mennessä jaksanut montaakaan astetta plussalle. Kesä on silti täälläkin aivan nurkan takana.

 

_K2C0002

_K2C0090

_K2C0109

Pallasjärvi 2014_05_24-0006

Pallasjärvi 2014_05_24-0009

Pallasjärvi 2014_05_24-0011

Pallasjoki_2014-05-24_exp-blend_002

Pallasjoki_2014-05-24_exp-blend_001

_K2C0224

_MG_0049

_K2C0417_BW

_K2C0425

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä