Tag Archives: Punainen hiekka

Kuutamoyön revontulet Pallasjärvellä

Joulukuun alussa oli hyvät saumat yhdistää myyntireissuun yö Punaisen hiekan tuvalla, lupaavien ennusteiden myötä kuutamoyön revontulia tavoitellen. Aika monta revontulinäytelmää oli taas mennyt ohitse joko säiden tai sen vuoksi ettei muilta kiireiltä ole ehtinyt päivystää saati liikahtaa maastoon.

Yöllä sitten oli ihan kohtalaiset revontulet, ei nyt mitään mahdottoman massiivista, kirkasta saati värikästä, mutta kuutamoyön leimuissa on aina oma tunnelmansa, joka pitkälti tulee kuun valaisemasta maisemasta. Harmillisesti Pallasjärven pohjoiseen päätyyn valui kerojonoa peittämään sumupilveä juuri kirkkaimpien revvontulikaarten aikaan.

 

_K2C0038
_K2C0074
_K2C0085
_K2C0109
_K2C0116
_K2C0126

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Panoraamoja Pallasjärveltä

Viikon takaa Pallasjärven Punaiselta hiekalta.
Vaikka revontuliennusteet olivatkin aika mitäänsanomattomat, niin illalla kymmenen-yhdentoista välillä pohjoisen taivaankannen halkaisi mukavat leimut. Kipakka pakkanen ja jäätyvän järven paukahtelu lisäsivät tunnelmaa; Railon muodostuminen järvenselällä saa paukahdukset kaikumaan ominaisesti, ja railon halkeamisen suuntautuessa suoraan kohti on kokemus todella vahva pimeässä ja muutoin äänettömässä yössä.
Aamulla kuulassa säässä rantajäiden muodostelmat ja värimaailma olivat kuvauksellisia. Kaamoksen lähestymisen voi aistia, sillä valo on pehmeää pitkälle keskipäivään, eikä aurinko enää nouse kovin korkealle näillä seuduin.

 

_K2C0159

_K2C0198

_K2C0283

Pallasjärvi 2014_11_01_Panorama_0012

Pallasjärvi 2014_11_01_Panorama_0006

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Tuntureiden kuvajaisia ja yöttömän yön tunnelmaa

Pallasjärven etelärannoilta, Punaiselta hiekalta pohjoiseen päin avautuva järvenselkä on harvoin aivan tyyni. Aika usein olen näillä rantamilla samoillut ja aika hienoja hetkiä ja tunnelmia kokenut, mutta vain muutaman kerran sellaisen seesteisen pysähtyneisyyden ja Pallastuntureiden täydellisen kuvajaisen tyvenessä järvenpinnassa.  Nuo hetket ovat usein lyhytkestoisia, ei se vaadi kuin aavistuksen tuulenhenkäystä sopivalta suunnalta rikkomaan järven peilin.

Toisinaan kesäiltoina auringon paistaessa lämpimästi Punainen hiekka on mitä miellyttävin paikka. Hiljaisuutta rikkoo vain sääskien ininä, sekä etäämpää rantametsiköstä vielä kantavat laulurastaan tavut, käki ja leppälintu. Lintujen laulukausi alkaa olla ohi, vaikka ahkerimmat toki veisaavatkin läpi kesän. Tuossa seesteisyydessä muistuu mieleen eräskin talvinen reissu näillä sijoilla, kun öinen myrskytuuli vavisutti autiotuvan nurkkia. Silloin mitattiin Pallastuntureilla liki hirmumyrskylukemia. Toista on nyt, kun ilma on lempeä ja järvenpintakin liki täysin tyyni.

Likkeelle lähdettyä piipahdan Pyhäjoen luontopolulla, Pallasjärven toisella puolen. Pyhäjoen kotkansiipilehto on vasta varttumassa näyttävimpiin mittoihinsa, kullerotkin vielä nupulla puhumattakaan talvikeista ja monista muista. Sääskiä ja mäkäriä täällä sen sijaan riittää yllin kyllin.

Selkeän ja tyvenen ilman innoittamana päätän yöllä lähteä tavoittelemaan Sarvijärveä, joka on tunnettu niinikään komeista maisemistaan, sekä enemmän talvisaikaan (jo parhaat päivänsä nähneestä) laavustaan, joka sijoittuu Pallaksen itäpuolitse juovattavan ladun varteen. Järvelle päästyä ensimmäinen ajatus on turhautuminen, järvellä aallokkoa ja aurinkokin peittyi pilvien taakse – Ei juuri kuvauksellista, olisi ennemmin vain pitänyt mennä nukkumaan ja herätä aamulla aikaisin. Sarvijärvi kuitenkin kapenee pohjoispäätä kohden ja sieltä löytyy suojaisempia paikkoja. Eväiden ja kahvikupin jälkeen aurinkokin alkaa pilkottaa ja näkymät ovat loppujen lopuksi juuri sitä mitä lähdin hakemaan.

Aamuyöstä muutama tunti unta ja takaisin Pallasjärvelle aamukahveja keittelemään. Aamulla on edellistä iltaakin seesteisempää, järven pinta aivan täydellinen peili. Taivaalla olevat pilvenhattarat ennakoivat kehittyvää ukkoskuuroa. Kittilässä päin jyrähtelikin pian.

 

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_004

_K2C0673

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_005

_K2C0485

Pallas_2014_06_30_Exp-blend_006

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_002

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_004

Pallas_2014_07_01_Exp-blend_006

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven kevättalvea

Viime viikon lopulla ja vielä nyt alkuviikosta pohjoisessa annettiin tuulivaroituksia. Keskituulennopeus pyyhki tuntureilla paikoin yli 30 m/s, esimerkiksi Saanalla viime lauantaina jopa 37 m/s ja kovin puuska taisi olla yli 44 m/s.

Pallasjärvellä, Punaisen hiekan tuvallakin tuuli tuntui alkuviikosta, ei toki ihan yhtä voimalla kuin tuntureilla, mutta pohjoiseen avautuva järvenselkä antoi puhurille tilaa. Puuskat vavisuttivat rantametsikköä ja tuvan nurkkia, etenkin yöllä kovimmat puuskat tuntuivat heiluttavan koko kämppää. Harhatuntemusta tietysti, onhan tupa seissyt näillä sijoilla Pallasjärven rannalla jo niin pitkään, ettei pienet tai vähän isommatkaan myrskyt sitä liiemmin hetkauta. Eipä silti, taisi olla alkutalvesta kun myrsky repi Meekonjärven varaustuvan katon irti Käsivarressa.

Maanantaina iltarusko värjäsi taivasta kauniisti Lommoltunturin yllä. Punaista näkyi toisellakin puolen, tuvan yllä ja Aittaniemen suunnalla, josta taivaan värit peilautuivat jääpintaiselle hangelle. Tiistaiaamu valkeni kirkkaan kuulaana ja tuulikin oli vähän tyyntynyt. Aurinko paistoi häikäisevästi Pallaslompoloon, täällä lumikenkäillessä naama ottaisi taatusti nopeasti väriä. Lompolonsaarten välisestä matalikosta paljastui yllättäen sula paikka, vaikka muuten jääkantta onkin yli puoli metriä.

Takaisin tuvalle päästyä kuukkelit piipahtivat pihapiirissä, nyt ilmeisesti vain pariskunta kun joskus lintuja on ollut neljä-viisikin.

 

_K2C0023

_K2C0012

_K2C0060

_K2C0070

_K2C0121

Pallaslompolo

_K2C0193

_K2C0215

_K2C0293

_K2C0379

 

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Ruskan äärellä

Ruskan ajankohta puhututtaa joka syksy kaikenkarvaisia luonnossa liikkujia, sen kuvaajia, ja myös monia muita, joita asia tavalla tai toisella koskettaa. Totuus on joka vuosi yhtä ailahtelevaa ja paikallista: Yleisesti puhutaan, että ruska on parhaimmillaan syyskuun puolivälissä, tai haarukassa 10.-15.9. Legendaarisimmat väitteet menevät päivämäärä- ja kellonaikatasolle, ”ruska alkaa 9.9. klo 12″.  Perimätietoon perustuessa saattaa se osoittaa suunnilleen jopa oikeaan suuntaan, mutta tällaisissa ennusteissa lienee kuitenkin usein ripaus ironiaa mukana.

Joka tapauksessa, idyllisillä postikorttikuvilla mielensä kyllästäneet ruskan perässä lomiaan varailevat matkailijat joutuvat vuosittain vähän arpomaan – Etenkin kun todellisuus pohjoisen syksyssä usemmiten on jotain muuta kuin kyltymätöntä väriloistoa ja auringonpaistetta. Yleisesti ottaen syyskuun alkupuoliskolle kun ruskaretkensä tahi -matkansa osuttaa, niin ei se kovin paljoa metsään mene.
Ajankohdan ohella paikallinen vaihtelu on myös merkittävää ainakin kahdesta eri näkökulmasta: Ruska alkaa ensin Pohjois-Lapissa ja Käsivarressa valuen sieltä pikku hiljaa alemmas. Toisaalta makrotasolla lähekkäisten tuntureiden välillä voi olla eroa kuin yöllä ja päivällä; yhtäällä liki harmaata ja samaan aikaan toisaalla täyttä värien hehkua.

Ruskan värien täydelliseen hehkuun pitääkin sitten monen jutun osua kohdalleen: Ei saa olla liian kuivaa, mutta ei liian sateistakaan. Eikä liian lämmintä tai kylmää. Itse asiassa subliimien ruskakuvien idylli ei toistu sellaisenaan likikään joka syksy – Ja silti joka syksy vaikka vähän vaatimattomammassakin ruskassa on jotain omalaatuista, näkemisen ja kokemisen arvoista.

Kaiken kukkuraksi eritoten Lapin ruskamatkailussa on monenlaisia muitakin piirteitä kuin itse luonnon värikirjo; ruskalla myydään jos jonkinlaista tapahtumaa, säpinää, maratonia ja kulttuuririentoa. Säpinän suosiosta päätellen kysyntä ja tarjonta kyllä kohtaavat.

Ohessa on kuvakertomus Muoniosta ja Kilpisjärveltä 5.-10.9.

——

Pallasjärven Punaisella hiekalla tähtikirkkaan taivaan alla kuvaan tarttui pätkä linnunrataa kämpän yläpuolella. Revontulista ei ollut tietoakaan, itse asiassa koko reissulla.

_IMG_Blogi_13-09-06-0001

Ruska oli paikoin vielä parasta teräänsä vailla. Kohtalaisen kuvauksellista silti.

_IMG_Blogi_13-09-06-0004

Sään ollessa kehno (tuntureiden huiput pilvessä) tyydyttiin piipahtamaan Olostunturin rinteillä alunperin suunnitellun Särkitunturin sijaan.

_IMG_Blogi_13-09-06-0007

Matkalla Kilpisjärvelle aurinko paistoi jälleen kuulaasti, joskin pysähdys Iiton palsasoilla osoitti tuulen olevan koleanpuoleinen.

_IMG_Blogi_13-09-07-0001

Siilaskoskea iltavalossa.

_IMG_Blogi_13-09-07-0003

Auringon laskiessa parhaita valoja metsästämässä Jehkaksen alarinteillä.

_IMG_Blogi_13-09-07-0005

_IMG_Blogi_13-09-07-0006

Aamuidylliä Siilasjärvellä.

_IMG_Blogi_13-09-08-0001

Jehkaksen alarinteillä jälleen.

_IMG_Blogi_13-09-08-0005

_IMG_Blogi_13-09-08-0007

Saana nähtynä Salmivaaralta päin, parhaita iltavaloja metsästämässä.

_IMG_Blogi_13-09-08-0015

_IMG_Blogi_13-09-08-0014

Ennalta jokunen pakkasyö oli toiveissa, niitä ei sitten mahtunut reissuun kuin yksi. Syksy onkin tähän saakka ollut Lapissa poikkeuksellisen lämmin. Sumua Siilaskosken päällä.

_IMG_Blogi_13-09-09-0009

_IMG_Blogi_13-09-09-0010

Saana nähtynä Tsahkaljärveltä päin. Aamun valo ehti jo aavistuksen koventua, kun varhaisimmat tunnit vierähtivät Siilasjärvellä.

_IMG_Blogi_13-09-09-0012

Mallan luonnonpuistossa.

_IMG_Blogi_13-09-09-0016

_IMG_Blogi_13-09-09-0019

Unto on tunturissa kuin kotonaan. Leutsuvaara.

_IMG_Blogi_13-09-10-0003

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Revontulet Lommoltunturissa & Aamuaurinko Punaisella hiekalla

Sääennuste näyttää hyvältä, luvassa kuulas kuutamoyö ja sitä seuraten aurinkoinen päivä. Revontuliennustekin lupaava, eli pikainen päätös lähteä ajamaan Pallasjärvelle.
Pikalähdöstä huolimatta ilta ehtii siksi pitkälle, että perille Punaiselle hiekalle saa könytä otsalampun kera. Tuvassa on pieni pohjalämpö tallella, vieraskirja kertoo säännöllisestä käytöstä. Niinpä lämmittäminen ei ole järin suuritöistä, vaikka ulkona pakkanen kiristelee kahdenkymmenen kylmemmällä puolella.
Ensimmäinen valju ja rauhallinen revontulikaari ilmaantuu koilliselle taivaalle yhdeksän maissa. Siinä ei vielä kuvattavaa liiemmin ole. Myöhemmin illalla Lommoltunturiin kiivetessä kliimaksi ehtii suoraan päälle ennen kuin ehdin ennalta parhaille tähyämispaikoille. Lisäksi luoteesta lähestyy pilvilauttoja uhkaavasti peittäen pian taivaan ja latistaen kontrastit. Muutama varsin onnistunut ruutu lohduttaa silti, eikä kymmenen astetta lauhemmasta pakkasesta johtuen tunturissa varpaitakaan palelllut yhtä lailla kuin Pallasjärvellä. Aamulla aurinko punertaa Pallastunturit, kaikkiaan ihan elämyksellistä tähän saakka.

 

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä