Tag Archives: revontulet

Suurin revontulimyrsky kymmeneen vuoteen

Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (17.-18.3.) taivas täyttyi revontulista aivan eteläistä Suomea myöten. Auringosta paria päivää aikaisemmin lähtenyt koronan massapurkaus (CME) saavutti maan magneettikentän tiistaina varhain aamulla, noin 04:30 UT. Purkaus aihetti aluksi kohtalaisen voimakkaan G1- eli Kp=5 -tason magneettimyrskyn, joka kuitenkin pian voimistui aina G4 eli Kp=8 -tasolle.

Uudella mantereella revontuliovaali valahti reilusti etelään, mittarit osoittivat kaakkoon, ja pitkin päivää sosiaaliseen mediaan tulvi kuvia komeista ja värikkäistä revontulista. Pohjois-Euroopassa päivä kului jopa tuskallisen hitaasti tilannetta seuraten, riittäisikö magneettimyrskyssä ytyä vielä täkäläiseksi illaksi ja yöksi.
Päivän edetessä laantumisen merkkejä ei kuitenkaan näkynyt, aurinkotuulen nopeus ja hiukkastiheys olivat todella suuria ja magneettikentän Bz-arvot olivat tukevasti miinuksella – Kaikki viittasi siihen, että tulossa oli todella vaikuttava revontuliyö.

Ennalta olin suunnitellut muutamia jalustanpaikkoja kevättalvisille revontulikuvauksille. Liikahdin tiistaina auringon vielä kajastaessa vähän syrjempään kaupungista, Napapiirin retkeilyalueella sijaitsevalle Kivalonaavalle. Laajan suoalueen reunalla on tulentekopaikka ja päivätupa takkoineen; sopivan suojaisa paikka päivystää revontulia – Etenkin, kun luvassa ei ollut ihan sydäntalvisia pakkaslukemia, sillä tuvan avotakalla kämppää tuskin saisi kovin purevalla ilmalla juuri lämpenemään.

Taivaalla pystyi erottamaan revontulihuntua auringonlaskun vielä kajastaessa. Hämärän hiipiessä kävi myös selväksi, ettei valittu kuvauspaikka ollut paras mahdollinen juuri näin voimakkaan magneettimyrskyn aikaan: Revontuliovaalin ulottuessa kauas etelään, ovat käytännössä parhaat kuvaussuunnatkin näiltä korkeuksilta etelätaivaalle. Kivalonaavan tuossa suunnassa kajasti Rovaniemen kaupungin valot ja keinovaloja yleensä haluan karttaa revontulikuvissa viimeiseen asti. No valinta oli tehty eikä ollut enää aikaa alkaa vaihtaa paikkaa.
Revontulet eivät ensin olleet mitään järin ihmeellisiä; ihan kohtalaisen komeita toki, mutta odotukset olivat korkeammalla kun tiettävästi kyseessä oli kuluvan auringonpilkkusyklin voimakkain magneettimyrsky, eli toisin sanoen voimakkaimmat revontulet kymmeneen vuoteen.

Leimut tavoittelivat koronaa suoraan yläpuolella ensimmäisen kerran kymmenen jälkeen. Korona ei ollut yhtä hieno kuin parhaat näkemäni, mutta sitä seurannut käytännössä taukoamaton erilaisten revontulimuotojen näytös oli komeaa seurattavaa. Magneettimyrskyn voimakkuus sai aikaan paikoin erittäin kirkkaita revontulia, mutta myös sinänsä himmeämpiä muotoja, joissa kuitenkin erottui paljain silminkin sinisen-violetteja värejä sekä punaista. Selvää kuitenkin oli, että tämän näytelmän parhaat palat olivat Etelä-Suomen taivaalla.

Taivaan edelleen loimottaessa, kahden jälkeen päätin kasata kamppeet reppuun ja lähteä raahustamaan takaisin autolle. Matkalla revontulet himmenivät ja muuttuivat sykkiväksi, diffuuksiksi verhoksi, mikä usein ilmentää näytöksen olevan siltä erää lopussa. Magnetometreistä ja taivaskameroista pystyi aamulla lukemaan, että hiukan myöhemmin puoli neljän – neljän aikoihin oli vielä ollut ainakin yksi koko taivaankannen halkaissut näytös.

Sittemmin revontuliaktiivisuus on ollut koholla useina iltoina, mutta ei toki lähellekään tuon yön kaltaista. Vaisulta ei vaikuta jatkokaan, ennusteet ovat lupaavia aurinkotuulen nopeuden pysytellessä koholla. Revontulisesonki on ainakin pohjoisessa kohta lopuillaan, sillä yötaivas käy koko ajan vaaleammaksi. Kevät on pian läsnä eikä yöttömään yöhönkään ole enää niin kauaa.

 

_K2C0169

_K2C0250 _K2C0261

_K2C0253

_K2C0265

_K2C0277_2

_K2C0280

_K2C0305_2

_K2C0393_2 _K2C0470_2

_K2C0404_2

_K2C0476

_K2C0491

_K2C0510_2 _K2C0525

_K2C0521

_K2C0533

_K2C0555

_K2C0570_2

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Nordkapp, Honningsvåg ja Magerøyan talvi

Lyngenillä viime talvena käytyä, Jäämeren rantojen talvi jäi kiehtomaan, joskus mahdollisesti pitemmänkin projektin aiheena – Vuonot ja vuoret, sula Jäämeri, korkea revontulitodennäköisyys ja kaikin puolin arktiset olosuhteet. Sopivaa ajankohtaa ja eri kohteita on tullut vähintään toisella silmällä tuijoteltua koko alkutalvi.

Alkuviikosta oli muutaman päivän sauma, niin sääennusteen puolesta kuin ajankäytöllisestikin tehdä parin päivän pikavisiitti Nordkappiin. Sääennusteen puolesta ennen kaikkea siksi, että Pohjois-Norjan talvi on ollut toistaiseksi todella ailahteleva myrskyineen ja vähine lumineen – Eikä kehnoissa olosuhteissa olisi mitään nähtävää saati kuvattavaa, joten reissun optimointi sääolojen mukaan oli tärkeää.

Magerøyan saari on toki karu ja arktinen kesälläkin, mutta talvella vuonojen ja tunturiylänköjen vuorottelu, säiden voimakas vaihtelevuus, kovat tuulet, metriset lumikinoskerrostumat, sekä kulkua teillä rajoittavat (ja samalla varmistavat) puomit ovat kokemisen arvoisia jo sinänsä. Nimittäin esimerkiksi perille Nordkappin kärkeen ei talvisin pääse kuin kaksi kertaa päivässä, aura-auton vetämässä saattueessa. Puomeja ja kolonna-ajon aikataulua osoittavia kylttejä on Honningsvågista eteenpäin paljon muitakin, mutta ne eivät ole aina kiinni.

Ja totta vie, tunturiylängöllä lunta kinostava ja autoa vavisuttava tuuli, tienmutkissa olevat metrien korkuiset lumiseinämät, sekä paikoin peilijäiset vuononreunatiet ovat kotimaisiin, vähän kehnompiinkin talvioloihin verrattuna aika mielenkiintoisia. Puomit siis puoltavat paikkaansa ja norjalaiset vaikuttavat ottavan tienhoidon tosissaan.

Olosuhteiden puolesta parin päivän pikavisiitti osui aika lailla täydellisesti nappiin. Menomatkalla Kautokeinosta eteenpäin paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta. Etenkin Altassa olisi houkuttanut pysähtyä pitemmäksikin aikaa, mutta vaikka välietappina oli edellinen yö oltu Galdotievassa Enontekiön Palojärvellä, niin ajomatkaa Honningsvågiin oli edelleen reippaasti.

 

_K2C0152

_K2C0162

_K2C0868

_K2C0920

Revontulia ei ennalta ollut juuri suurempaa syytä odottaa, joskin näin pohjoisessa todennäköisyydet revontulten näkymiselle lienevät joka tapauksessa vähintään Kilpisjärven luokkaa (>70%). Illalla käppyröistä pystyi lukemaan, että aurinkotuulen nopeus ei ollut kummoinen, mutta hiukkastiheys oli korkea ja magneettikenttäkin suotuisassa asennossa; Nopealla päätöksellä siirtyminen ulkoilmaan ja kauemmas Honningsvågin valoista. Kovassa tuulessa jalustaa oli vaikea saada pysymään vakaana, mutta värikkäät ja massiiviset leimut olivat komeaa katseltavaa.

_K2C0942

_K2C0943

_K2C0964

_K2C0966

_K2C0971

_K2C0975

_K2C0989

_K2C0997

Seuraava aamu valkeni alkuperäisistä sääennusteista poiketen edelleen lähes täysin pilvettömänä. Tuuli oli edellistäkin päivää kovempi, ja vaikka pakkasta ei ollut kuin viitisen astetta, niin tunturiylängöllä oli oikeasti kylmä. Päätimme käydä Gjesværissa ja Kamøyværissa, mutta jättää itse Nordkappin turistirysän välistä – Onhan siellä tullut käytyä jo aika monesti. Päivällä pohjoistaivaalle alkoi kerääntyä pilvilauttoja, mutta takaisin etelään ajellessa aurinko paistoi komeasti aina lähes Lakselviin saakka.

_K2C1037

_K2C1065

_K2C1131

_K2C1155

_K2C1144

_K2C1159

_K2C1211

_K2C1230

_K2C1274

_K2C1286

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Revontulipurkaus Kilpisjärvellä

Välipäivät ja uusi vuosi vierähti Kilpisjärvellä. Yhtenä päivänä käytiin Tromssassa ja useampanakin iltana päivystettiin revontulia. Sain sitten vaimonkin innostumaan revontulista, yleensä se ei ole keskellä yötä pakkasessa kuppaamisesta oikein perustanut.

Ensimmäisen illan leimut ilmaantuivat taivaalle nopeasti, ennustekäppyrät piikkasivat ja tuli kiire kuvauspaikoille. Jos Kilpisjärvellä haluaa saada revontulikuvien puitteiksi avointa tunturia, eikä Kilpisjärven keinovalot saati Saanan masto toisaalta kiehdo, yksi parhaista ja näköaloiltaan laajimmista paikoista on Jehkaksen ylänkö vähän tullin pohjoispuolella. Ala-Kilpisjärveltä Kilpisjärven pohjoispäätyyn tulee kuitenkin sen verran matkaa, ettei ylimääräiselle säätämiselle jäänyt juuri aikaa: auto parkkiin ja juoksujalkaa jonkun kymmenen metriä hangen puolelle, jalusta pystyyn, tarkennusetäisyyden tarkistus ja valottamaan. Purkaus oli voimakas, mutta nopeasti ohitse.

Seuraavana iltana myrskytuuli ja pilvisyys kiusasivat, välillä näytti siltä, ettei ulos kannattanut nokkaansa pistää lainkaan. Käytiin kuitenkin samoilla sijoilla kääntymässä, Jehkaksen kohdalla P-paikalla oli nyt muitakin revontulia vartomassa. Pilvilauttoja tuli ja meni, välillä oli täysin selkeää ja hetken kuluttua taas tyystin pilvessä. Voimakas tuuli vavisutti autoa ja ulkona ei meinannut kamera jalustoineen pysyä pystyssä. Välillä näytti, että pilvilauttojen lomasta pilkottavat revontulikaaret kirkastuisivat, mutta ne hiipuivat kerta toisensa jälkeen takaisin hädin tuskin paljain silmin erottuviksi. Tuon illan tulokset jäivätkin siksi laihoiksi ja vaatimattomiksi, ettei niitä kannata edellisiltaisiin verrata.

 

_K2C0214
_K2C0217
_K2C0237

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kuutamoyön revontulet Pallasjärvellä

Joulukuun alussa oli hyvät saumat yhdistää myyntireissuun yö Punaisen hiekan tuvalla, lupaavien ennusteiden myötä kuutamoyön revontulia tavoitellen. Aika monta revontulinäytelmää oli taas mennyt ohitse joko säiden tai sen vuoksi ettei muilta kiireiltä ole ehtinyt päivystää saati liikahtaa maastoon.

Yöllä sitten oli ihan kohtalaiset revontulet, ei nyt mitään mahdottoman massiivista, kirkasta saati värikästä, mutta kuutamoyön leimuissa on aina oma tunnelmansa, joka pitkälti tulee kuun valaisemasta maisemasta. Harmillisesti Pallasjärven pohjoiseen päätyyn valui kerojonoa peittämään sumupilveä juuri kirkkaimpien revvontulikaarten aikaan.

 

_K2C0038
_K2C0074
_K2C0085
_K2C0109
_K2C0116
_K2C0126

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Marraskuun kuvia II – Revontulia ja kuuramaisemia Kilpisjärvellä

Talven tulo viivytteli sittemmin ja ainakin Etelä-Lapissa marras- ja vielä joulukuullakin ehti moneen otteeseen sataa maan valkeaksi, mutta suojasäät vetivät kerta toisensa jälkeen kelit loskaisiksi ja maan paljaaksi. Ailahtelevaa oli pohjoisempanakin, monenlaisilla kaljamaliukkailla tuli alkutalvesta ajeltua.

Marraskuun lopulla piipahdettiin parin päivän reissu Kilpisjärvellä. Järvi oli jäätynyt kunnolla aika vastikään; voimakkaat säidenvaihtelut ja syysmyrskyt pitävät Kilpisjärveä usein aika pitkäänkin osittain sulana, vaikka olosuhteet muuten talvisia olisivatkin. Lunta ei ollut juuri nimeksikään, joten jääkansi oli melkein paljas, joskin rosoisen-kuurainen.

Illalla pilvisyys rakoili sen verran, että pakkanen pääsi kiristymään. Taivaalla kurotteli himmeähköjä revontulikaaria, kuitenkin sen verran lupaavasti, että kameran ja jalustan kanssa kannatti siirtyä mökin valoista hieman etäämmälle. Ala-Kilpisjärven jäät paukahtelivat voimakkaasti kiristyvässä pakkasessa, yhdessä revontulten kanssa elämys oli kokonaisvaltainen.

Revontulet kirkastuivat aika vaikuttaviksi, ja välillä leimut kiemurtelivat todella jännissä muodoissa. Vähän harmitti, ettei toistaiseksi ollut käytössä 24-millistä laajakulmaisempaa objektiivia. Revontulia olisi voinut riittää pitemmällekin yöhön, mutta alhaalla mateleva pilviharso peitti yötaivaan jossakin vaiheessa iltaa.

Seuraava aamu valkeni harmaana. Rantajäiltä erottui jäätymisen etenemisen rajoja ja aallot olivat loiskanneet rantakiville jääkuoren. Kuuraisen-harmaassa säässä rantamaisemat olivat aika mielenkiintoisia.

 

_K2C0323
_K2C0348
_K2C0350
_K2C0356
_K2C0428
_K2C0438
_K2C0474
_K2C0480
_K2C0507

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Panoraamoja Pallasjärveltä

Viikon takaa Pallasjärven Punaiselta hiekalta.
Vaikka revontuliennusteet olivatkin aika mitäänsanomattomat, niin illalla kymmenen-yhdentoista välillä pohjoisen taivaankannen halkaisi mukavat leimut. Kipakka pakkanen ja jäätyvän järven paukahtelu lisäsivät tunnelmaa; Railon muodostuminen järvenselällä saa paukahdukset kaikumaan ominaisesti, ja railon halkeamisen suuntautuessa suoraan kohti on kokemus todella vahva pimeässä ja muutoin äänettömässä yössä.
Aamulla kuulassa säässä rantajäiden muodostelmat ja värimaailma olivat kuvauksellisia. Kaamoksen lähestymisen voi aistia, sillä valo on pehmeää pitkälle keskipäivään, eikä aurinko enää nouse kovin korkealle näillä seuduin.

 

_K2C0159

_K2C0198

_K2C0283

Pallasjärvi 2014_11_01_Panorama_0012

Pallasjärvi 2014_11_01_Panorama_0006

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Revontulia Iso-Vietosella

Viime tiistain (14.10.) revontulet pääsivät vähän yllättämään. Ensimmäiset kaaret ilmaantuivat taivaalle ennen kahdeksaa, iltataivaan hädin tuskin kunnolla pimennyttyä. Himmeät ja mutta paikoin sykkivät kaaret kurottivat taivaankannen yli tapaillen koronaa, mutta himmenivät sitten. Noh, minä kotiin pakkaamaan kamppeita ja analysoimaan tilannetta käppyröiden perusteella.

Vartominen venähti vähän liian pitkäksi, sillä ajellessani Iso-Vietoselle, viime syksyn hyvälle revontulikuvauspaikalle, taivaalla oli yhdeksän aikaan jo aikamoinen mylläkkä. Pohjoistaivaan horisontista nousi neljä-viisi haaraa revontulikaaria, jotka venyttivät halki taivaan milloin missäkin muodossa. Jonkin verran jälkeen yhdeksän kuvauspaikalle päästyäni näyttävimmät leimut olivat siltä erää ohi ja järven takaa loimotti vaisummin, joskin silti ihan mukavasti – Kuten ensimmäiset kuvat kertovat.

Järven rannalla oli pureva viima, pakkastakin kymmenisen astetta. Pikaisesta lähdöstä johtuen varustautuminen ei ollut niin hyvää, että rannalla olisi jaksanut palella kovin montaa tuntia. Vaikka ensimmäinen näytös jäikin kameralla tavoittamatta, niin kuvattavaa oli kuitenkin aina välillä siellä täällä revontulten liikehtiessä. Vähän ennen kymmentä etelätaivaalla kirkastui huomattavan leveä ja aktiivinen revontulivyö. Vietosenhiedalta on tietysti esteettömin näkymä järvenselälle pohjoisen suuntaan, etelän puolella on suota, jolta olisi voinut löytyä ihan nättejäkin jalustanpaikkoja – Nopeassa tilanteessa en ehtinyt tienposkea pitemmälle rämeeseen.

Aktiivisuus jatkui voimakkaana, mutta revontulten muodot olivat niin massiivisia, että niitä oli hankala mahduttaa ruutuun mitenkään järkeviksi kokonaisuuksiksi. Hieman ennen puolta yhtätoista taivaalla oli muutaman häviävän lyhyen hetken ajan todella näyttävä korona, josta siitäkin jäi leimujen hännät ruudun ulkopuolelle. Tällaisina hetkinä taivaankannen kattava kalansilmäobjektiivi olisi tietysti näppärä, vaikka se kokonaan omanlaisensa kuvausfilosofian sitten vaatisikin.

Sain palelusta tarpeeksi revontulten hiipuessa yhdentoista jälkeen. Seuraavana aamuna Sodankylän Geofysiikan Observatorion keogrammissa näkyi, että yöllä yhden-kahden välillä paikallista aikaa on ollut vielä uusi aktiivisuuspiikki, ja mahdollisesti iltaan nähden vieläkin näyttävämmät revontulet. Ei se silti liikaa harmittanut, vaikka kyllä revontulten kuvaamisen ja havainnoinnin yksi suola on tietysti siinä, että koskaan ei voi varmaksi tietää kannattaako valvominen.

 

_K2C9920

_K2C9948

_K2C9960

_K2C9978

_K2C9984

_K2C9997

_K2C0001

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pallasjärven revontulet II

Matkalla Äkäslompolon ja Pallaksen kautta Kilpisjärvelle, päätin viime tiistaina piipahtaa Punaisella hiekalla. Edellisenä perjantaina näillä paikkeilla taivaalla leimusi värikkäästi ja voimakkaasti. Jotain saattoi olla luvassa tiistai-keskiviikko-yönäkin, joskaan ei varmasti edellisen myrskyn veroista.

Tuttuun tapaan, syksyllä näillä leveysasteilla taivaan kunnollinen pimeneminen vie myöhään selkeän kajastuksen viipyessä pohjoistaivaalla vielä pitkään yhdentoista jälkeen. Revontulet ilmaantuivat ehkä vähän poikkeuksellisesti itäiseltä taivaalta kohti pohjoista kurkottavina himmeinä kaarina pian kymmenen jälkeen. Puoli yhdentoista aikoihin kaarissa alkoi olla sen verran kirkkautta, että valotin ensimmäiset ruudut. Järven pinta oli jälleen lähes täysin tyven tarjoten hyvän heijastuspinnan leimuille.

Revontulikaaret voimistuivat ja kirkastuivat yhdentoista maissa. Revontulivyö venytti itäiseltä taivaalta metsän reunasta järvenselän halki aina Pallaksen kerojen toiselle puolen. Karkeasti arvioiden leveydeltään yli 150 astetta taivaanrantaa täyttänyt kaari ei mahtunut kokonaan 16mm:n laajakulman ruutuun. Staattisena paikoillaan pysynyt, mutta aktiivisesti elehtivä revontulivyö tallentui kuitenkin koko komeudessaan panoraamana.

Panoraamaksi koostettavien rinnakkaisruutujen yhdistäminen kuvankäsittelyohjelmalla on sitä vaivattomampaa, mitä tarkempaa on ollut työskentely kuvatessa; Jalusta ja kamera tarkasti vaaterissa ja kameran kiertäminen nodaalipisteen ympäri. Pimeässä ja kiireessä homma ei tietysti mene aina ihan kirjan mukaan, jolloin parasta onkin vain kuvata paljon ja koostaa sitten panoraamat parhaista paloista.

Kuten ennalta oli odotettavissa, mitään edellisen perjantain kaltaista revontulimyrskyä ei tullut, mutta omalla tavallaan kiehtovia hetkiä ja tunnelmia, joissa osansa oli punertavan-kellertävänä nouseella puolikuulla.

 

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_001

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_002

Pallasjarvi-Revontulet_Panorama_2014-09-16_012

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Revontulikauden avaus Pallasjärvellä

Viime perjantaille oli luvassa revontulia mahdollisesti Etelä-Suomea myöten, mistä uutisoitiinkin taajasti torstain-perjantain aikana. Kyse oli muutamia päiviä aikaisemmin, 9.9. ja 10.9. auringosta lähteneistä kahdesta voimakkaasta koronan massapurkauksesta, joista ensimmäisen ennustettiin osuvan myöhään 12.9. Sääennusteet näyttivät kauttaaltaan lupaavilta, niinpä suunnitelmat oli helppo pistää toteutukseen ja suunnata iltapäivästä kohti pohjoista.

Syksyn alku on ollut todella hyvä revontulten havaitsemiselle, leimuja on nähty ja kuvattu elokuun lopussa ja syyskuun alussa paikoin liki joka ilta. Omalla kohdalla kummoista ei kuitenkaan ollut kohdalle sattunut, lähinnä säät olleet epäsuotuisia, eivätkä muut kiireet mahdollistaneet liikkumista kauemmas. Ei siis ihme, että ennalta tämä ilta kuumotti kohtalaisesti.

Pallasjärven rannalle oli kerääntynyt muitakin saman asian äärelle. Oli kuvaajia ja muuten vain kiinnostuneita katselijoita, kaikkiaan illan mittaan kai toistakymmentä. Eipä ole aiemmin osunut vastaavaa laumaa kohdalle, vaikka autiotuvan vieraskirja toki revontulten metsästäjistä kertookin. Nuotiolle kuitenkin mahduttiin ja kyllähän rantaviivaa riittää jalustan aluseksi vaikka kuinka monelle.

Aivan kuten sääennusteet lupasivat, viimeisetkin pilvilautat vetäytyivät taivaalta illalla yhdeksän-kymmenen välillä. Ensimmäiset himmeät leimut ilmaantuivat pohjoistaivaalle puoli yhdentoista aikoihin. Pohjoisella taivaanrannalla on tähän aikaan vuodesta vielä aika pitkälle yöhön valonkajastus, mikä on alkusyksyn revontulikuvissa aina oma tunnelmatekijänsä, mutta syö toisaalta revontulten itsensä valovoimaa.

Revontulet olivat pitkään aika himmeitä ja rauhallisia, joskin kamera näki paljain silmin kohtalaisen vaatimattomissa leimuissa mukavasti värikkyyttäkin;  tavanomaisen vihreän ohella mukana voimakkaan sinivioletteja ja punertavia sävyjä. Ilmatieteenlaitoksen revontulipalvelu kertoi aurinkotuulessa oleva runsaasti nopeutta ja hiukkastiheyttä, ennemmin tai myöhemmin pitäisi siis leimahtaa kunnolla.

Vartominen tuntui pitkältä ja puheensorinan perusteella monille turhauttavaltakin. Hieman ennen kahtatoista revontulet venyttivät ensimmäisen kerran kunnolla taivaankannen yli. Hienon ja värikkään koronan viuhkat kallistuivat etelätaivaan puolelle. Värikästä näytelmää kesti viitisen minuuttia revontulten himmetessä sitten diffuusiksi verhoksi. Pohjoistaivaalla, Pallastunturin kerojen päällä juoksi kuitenkin pian jo uusia sykkivän-säteittäisiä revontulivöitä.

Kaikkiaan näytelmää riitti pitkälle yöhön, joskin kirkkaimmat ja näyttävimmät hetket olivat ohitse pian puolen yön jälkeen. Viimeisetkin kuvaajat poistuivat yhden maissa, itse päätin jäädä autiotupaan yöksi revontulten edelleen roihutessa puoli kolmelta.

 

_K2C0374

_K2C0410

_K2C0411

_K2C0418

_K2C0421  _K2C0437

_K2C0441

_K2C0459

_K2C0589

Posted in Luontokuvat | Also tagged , Kommentit poissa käytöstä

Pohjoistaivaan loimotuksesta koronaan

Pitkästä aikaa revontulia. Olosuhteet eivät tosiaankaan tänä talvena ole juuri kummoisia olleet, pitkähköjä vaisuja jaksoja auringon aktiivisuudessa ja silloinkin kun jotain voisi näkyä, niin usein pilvet ovat pilanneet ne mahdollisuudet.

Niinpä eilen illalla raportoitu koronan massapurkauksen isku maan magneettikenttään sai aikaan, jos nyt ei ihan paniikkia, niin kuitenkin nopeasti kamppeet kasaan, täydet akut ja tyhjät muistikortit ja kamera laajakulman kera valmiiksi jalustalle. Taivaskin oli selkeä, eikä pilvistä juuri vaaraa. Illalla sai jännityksellä seurata, mitä sieltä tulisi – vai tulisiko mitään. Revontulten suhteen kun toisinaan kaikki on epävarmaa siihen saakka, kun leimut faktisesti ovat taivaalla. Parin tunnin päivystyksen ja käppyröiden seurannan jälkeen päätin lähteä ulos. Sodankylän taivaskamerassa pohjoistaivaalla oli jo jonkin aikaa roikkunut himmeähkö, mutta silti selkeä revontulikaari.

Ennalta olin ajatellut erään aapasuon kuvauspaikaksi, viime talvena paikalla tuli käytyä muissa merkeissä. Pilkkopimeässä sopivan jalustanpaikan etsiminen ei ollut kaikista helpointa, kuvauspaikka pitäisikin käydä katsastamassa aina päivänvalolla ennakkoon. Kameran kennolla pohjoistaivaan revontulikaari näytti paljon selkeämmältä ja kirkkaammalta kuin paljain silmin. Staattisesta kaaresta oli helppo ottaa panoraamaa.

Tunnin odottelun jälkeen kaari oli edelleen paikoillaan, eikä osoittanut kummoisia elonmerkkejä. Päätin mennä autolle lämmittelemään ja seuraamaan puhelimella käppyröitä. Olin jo aikeissa lähteä kotiin, kun edelleen yhtä staattinen revontulikaari alkoi hitaasti nöystä ylemmäs. Näytelmä käynnistyi yhden aikaan todella nopeasti, halki taivaan kulkeva kaari alkoi liikehtiä ja muuttui säteittäiseksi. Tässä vaiheessa oli turha yrittää ehtiä takaisin suolle, parasta oli tähdätä parkkipaikalta kameralla taivaalle. Näytelmän kliimaksina oli paljain silminkin erittäin näyttävä revontulikorona, itse asiassa paras koko kautena nähdyistä – Ja niitähän ei kourallista enempää olekaan.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin huippu oli ohi, mutta jatkon toivossa päätin vielä vääntäytyä suolle takaisin. Pohjoistaivaalta irtosi muutama mukavahko ruutu ja hetken kuluttua leimut tapailivat vielä toistamiseen koronaa, joskin nyt selkeästi himmeämpinä. Tämän jälkeen taivaalla roikkuvat himmeät revontulet muuttuivat sykkiviksi, joka usein enteilee niiden sammumista. Pitkän odottelun jälkeen hektinen puolituntinen, mutta homma oli oikein sopiva päättää siihen tältä erää.

 

_K2C0022

Revontuli_panoraama_20140326_0003

_K2C0025

_K2C0042

_K2C0043

_K2C0051

_K2C0080

_K2C0081

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä