Tag Archives: Rovaniemi

Aronperän pulmuset

Pulmunen on arktinen laji. Se on maapallon pohjoisin varpuslintu, joka pesii meillä pohjoisimman Lapin korkeilla ja karuilla tuntureilla, ennen kaikkea Käsivarressa, mutta myös Utsjoen tunturiylängoillä, sekä Länsi-Lapissa Pallas-Yllästuntureilla. Pulmusen pesimäkannan on arvioitu taantuneen aikaisempina vuosikymmeninä, nykyisin kanta-arvio on elinvoimainen ja suuruudeltaan n. 10 000 paria. Vuotuiset kannanvaihtelut ovat kuitenkin suuria, ja pesimäkannan kasvun arvioidaan selittyvän osin parantuneella linjalaskentojen otannalla. Toisaalta verrattuna aikaisempiin lintuatlaksiin, pesimäruutujen kokonaismäärä on hieman suppeampi, mikä viitannee pesimäalueen supistumiseen.

Pohjoisessa ensimmäisiin paluumuuttajiin kuuluva pulmunen ei ole erityisen arka laji, se voi päästää varovaisen tarkkailijan pesimäaikaankin varsin lähelle. Muuttoaikoina, etenkin keväisin satapäisten pulmusparvien liikehdintä on toisinaan aika eläväistä, joskaan ei silti juuri tavanomaista haasteellisempaa havainnoida tai kuvata. Rovaniemen korkeudella pulmusten muutto on nyt huippuluvuiltaan jo ohitse, parhaimmillaan Aronperällä pyöri noin parisataa lintua. Birdlifen lintutietopalvelu Tiiran mukaan huhtikuun alussa Ylitorniolla havaittiin jopa 400 linnun parvi. Kuvaavaa on, että samaan aikaan kun nuo pulmusmassat olivat Etelä- ja Keski-Lapin korkeudella, olivat ensimmäiset pioneerit ehtineet jo Pohjois-Lappiin, josta yhytin tienreunasta lukuisia parttioita aina Tenonlaaksoa myöten.

Aronperän pulmuset vetävät keväisin kuvaajia puoleensa. Onhan parhaimmillaan satapäisinä parvina esiintyvien valkeiden sirkkulintujen muutto aina mukava keväänmerkki, ja linnut toki kuvauksellisia. Aronperällä on ollut tänä keväänä lumen läjitysalue liikenteineen, ja kentällä pyörii muutenkin paljon koiranulkoiluttajia ja muita kulkijoita, joten kauhean rauhallinen paikka se ei kuvausta ajatellen ole – Mikä ei keskellä kaupunkia tietysti ole mitään ihmeellistä. Eläväiset pulmusparvet kuitenkin tuntuvat pyrähtelevän ihan omia aikojaan, eivät juuri perusta häiriötekijöistä, ainakaan siten että kokonaan kaikkoaisivat. Kentällä olevat pälvipaikat tarjoavat linnuille murkinaa, mutta kuvaajien ja muiden harrastajien tuomat kaurat lienevät yhtä lailla vetovoimatekijä.

 

_23A0091

_23A0096

_23A0432

_23A0687

_23A0768

_23A1241

_23A0097

_23A0333

_23A1290

_23A1305

_23A1529

_23A1552

_23A1622

_23A0045

_23A0163

_23A0285

_23A0292

_23A0332

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Suurin revontulimyrsky kymmeneen vuoteen

Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (17.-18.3.) taivas täyttyi revontulista aivan eteläistä Suomea myöten. Auringosta paria päivää aikaisemmin lähtenyt koronan massapurkaus (CME) saavutti maan magneettikentän tiistaina varhain aamulla, noin 04:30 UT. Purkaus aihetti aluksi kohtalaisen voimakkaan G1- eli Kp=5 -tason magneettimyrskyn, joka kuitenkin pian voimistui aina G4 eli Kp=8 -tasolle.

Uudella mantereella revontuliovaali valahti reilusti etelään, mittarit osoittivat kaakkoon, ja pitkin päivää sosiaaliseen mediaan tulvi kuvia komeista ja värikkäistä revontulista. Pohjois-Euroopassa päivä kului jopa tuskallisen hitaasti tilannetta seuraten, riittäisikö magneettimyrskyssä ytyä vielä täkäläiseksi illaksi ja yöksi.
Päivän edetessä laantumisen merkkejä ei kuitenkaan näkynyt, aurinkotuulen nopeus ja hiukkastiheys olivat todella suuria ja magneettikentän Bz-arvot olivat tukevasti miinuksella – Kaikki viittasi siihen, että tulossa oli todella vaikuttava revontuliyö.

Ennalta olin suunnitellut muutamia jalustanpaikkoja kevättalvisille revontulikuvauksille. Liikahdin tiistaina auringon vielä kajastaessa vähän syrjempään kaupungista, Napapiirin retkeilyalueella sijaitsevalle Kivalonaavalle. Laajan suoalueen reunalla on tulentekopaikka ja päivätupa takkoineen; sopivan suojaisa paikka päivystää revontulia – Etenkin, kun luvassa ei ollut ihan sydäntalvisia pakkaslukemia, sillä tuvan avotakalla kämppää tuskin saisi kovin purevalla ilmalla juuri lämpenemään.

Taivaalla pystyi erottamaan revontulihuntua auringonlaskun vielä kajastaessa. Hämärän hiipiessä kävi myös selväksi, ettei valittu kuvauspaikka ollut paras mahdollinen juuri näin voimakkaan magneettimyrskyn aikaan: Revontuliovaalin ulottuessa kauas etelään, ovat käytännössä parhaat kuvaussuunnatkin näiltä korkeuksilta etelätaivaalle. Kivalonaavan tuossa suunnassa kajasti Rovaniemen kaupungin valot ja keinovaloja yleensä haluan karttaa revontulikuvissa viimeiseen asti. No valinta oli tehty eikä ollut enää aikaa alkaa vaihtaa paikkaa.
Revontulet eivät ensin olleet mitään järin ihmeellisiä; ihan kohtalaisen komeita toki, mutta odotukset olivat korkeammalla kun tiettävästi kyseessä oli kuluvan auringonpilkkusyklin voimakkain magneettimyrsky, eli toisin sanoen voimakkaimmat revontulet kymmeneen vuoteen.

Leimut tavoittelivat koronaa suoraan yläpuolella ensimmäisen kerran kymmenen jälkeen. Korona ei ollut yhtä hieno kuin parhaat näkemäni, mutta sitä seurannut käytännössä taukoamaton erilaisten revontulimuotojen näytös oli komeaa seurattavaa. Magneettimyrskyn voimakkuus sai aikaan paikoin erittäin kirkkaita revontulia, mutta myös sinänsä himmeämpiä muotoja, joissa kuitenkin erottui paljain silminkin sinisen-violetteja värejä sekä punaista. Selvää kuitenkin oli, että tämän näytelmän parhaat palat olivat Etelä-Suomen taivaalla.

Taivaan edelleen loimottaessa, kahden jälkeen päätin kasata kamppeet reppuun ja lähteä raahustamaan takaisin autolle. Matkalla revontulet himmenivät ja muuttuivat sykkiväksi, diffuuksiksi verhoksi, mikä usein ilmentää näytöksen olevan siltä erää lopussa. Magnetometreistä ja taivaskameroista pystyi aamulla lukemaan, että hiukan myöhemmin puoli neljän – neljän aikoihin oli vielä ollut ainakin yksi koko taivaankannen halkaissut näytös.

Sittemmin revontuliaktiivisuus on ollut koholla useina iltoina, mutta ei toki lähellekään tuon yön kaltaista. Vaisulta ei vaikuta jatkokaan, ennusteet ovat lupaavia aurinkotuulen nopeuden pysytellessä koholla. Revontulisesonki on ainakin pohjoisessa kohta lopuillaan, sillä yötaivas käy koko ajan vaaleammaksi. Kevät on pian läsnä eikä yöttömään yöhönkään ole enää niin kauaa.

 

_K2C0169

_K2C0250 _K2C0261

_K2C0253

_K2C0265

_K2C0277_2

_K2C0280

_K2C0305_2

_K2C0393_2 _K2C0470_2

_K2C0404_2

_K2C0476

_K2C0491

_K2C0510_2 _K2C0525

_K2C0521

_K2C0533

_K2C0555

_K2C0570_2

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Vikaköngäs -27˚C

Joulunpyhinä oli aurinkoisia pakkaspäiviä, joita sopi hyödyntää myös kinkunsulattelun merkeissä eli kameran kanssa ulkona. Piipahdetiin vaimon ja koiran kanssa Vikakönkäällä laavulla parinakin päivänä. Nämä kuvat ovat 27. päivältä, jolloin pakkasta oli napakat 27 astetta. Vikaköngäs höyrysi etenkin sillan alla ja alavirran puolella kohtalaisen massiivisesti, taustallaan kuulas taivas ja lyhyelle talvipäivälle ominainen kajastus. Rantajäitä ei kuitenkaan ollut vielä juuri nimeksikään, niinpä kuvakulmia piti tyytyä sommittelemaan rannoilta ja sillalta.

 

_K2C0321
_K2C0470
_K2C0591
_K2C0685

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kuusirinteen taviokuurnat

Pihlajanmarjavuosien mukavampia ja usein myös kuvaajille tavoitelluimpia lintuja ovat taviokuurnat. Kirkkaanpunaiset koiraat ja kellertävät naaraat ovat aika värikäs ilmestys talvisissa pihlajissa, ja taviokuurna luottavaisen luonteensa vuoksi ihaanteellinen havainnoitava ja kuvattava.

Rovaniemen korkeudelta marjalinnut, eli etupäässä tilhet, räkättirastaat ja taviokuurnat vaikuttivat siirtyvän aikaisemmin syksyllä nopeasti etelämmäs. Etenkin taviokuurnat ovat vaeltaneet normaaliin nähden runsaslukuisena, Kalajoella havaittiin lokakuun lopulla 4000 taviokuurnan muutto ja seuraavina viikkoina tuhansia lintuja länsirannikon ohella monessa muussakin suunnassa.

Rovaniemellä marjat jäivät paljolti pihlajiin, tilhet ja rastaat kaikkosivat ja taviokuurnille tunnusomainen viheltelykin oli pitkään tyystin kuulumattomissa. Kunnes joulukuussa Tiira-havaintopalveluun alkoi kertyä osumia, kuurnia näkyi etenkin Kuusirinteen-Korkalovaaran alueilla. Omilta perukoilta Ounasrinteeltä sen sijaan en edelleenkään lintuja löytänyt. En yleensä hirveästi perusta Tiiran havaintojen perässä juoksemisesta, mutta pitihän nuo Kuusirinteen kuurnat käydä katsomassa, kun kauniin aurinkoisia pakkaspäiviäkin oli joulun pyhinä useita.

 

_23A0030
_23A0193
_23A0400
_23A0681
_23A0737

Posted in Luontokuvat | Also tagged , Kommentit poissa käytöstä

Jängän laidasta ja niityn reunasta

Kesäkuu alkoi helteisissä merkeissä, mutta heti kuun toisella viikolla Lapin kesä alkoi osoittaa viileämpää puoltaan. Siitä eteenpäin onkin ollut varsin koleaa, eikä juuri alkanut juhannusviikko taida muutosta tuoda. Rovaniemellä muutamina päivinä sateinen +5 asteen sää on tuntunut miltei syksyiseltä. Aurinkoisempinakin päivinä pohjoistuuli on pitänyt huolen, ettei lämpötila pääse liikaa nousemaan. Kontrasti parin viikon takaiseen on suuri.

Niityillä ja ojanpientareilla kullero kuitenkin kukkii täyttä päätä. Karaistunut kasvi ei koleudesta piittaa. Sama on tilanne jängänlaidassakin, jossa suokukkien vaaleanpunaisina hohtavat mättäiköt ovat kohta parhaan kukintansa jo ohittaneet. Limittäistä ja osin seuraavaa aaltoa edustava metsätähti vielä vähän odottelee, suopursukaan ei ole vielä aivan täydessä terässä. Hilla sen sijaan kukkii runsaana, osin myöskin jo terälehtensä tipauttaneena.

 

_K2C0009_BW

_K2C0180

_K2C0317

_K2C0455

_K2C0204

_K2C0121

_K2C0038

_K2C0283

_K2C0357_BW

_K2C0342_BW

_K2C0435

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pulmusia

Rovaniemen Aronperällä on majaillut viime päivinä vähän toistasataa pulmusta. Muuttomatkallaan pysähtyneet linnut pörräävät vilkkaana parvena kentällä lintuharrastajien ja kuvaajien ilona. Parvi pysyy useimmiten vain lyhyitä aikoja paikoillaan, pelmahtaen lentoon milloin koiranulkoiluttajien tai petolintujen hätyyttämänä, tai toisinaan pakoreaktio laukeaa ilman mitään näkyvää häiriötekijää. Linnut tuntuvat kuitenkin pysyvän tuossa niemennokassa sitkeästi satunnaisista häiriötekijöistä huolimatta. Ainoastaan jatkuvamman häiriön seurauksena (jos vaikka vapaana juokseva koira sattuisi parvea ajattamaan) linnut karkaavat jonnekin toisaalle.

Kuvauksellisesti aktiivinen parvi on aika työläs, sillä usean tunnin päivystämisestä kuvaushetkiä jää vain kourallinen. Toisaalta kuvaajat ovat tuoneet erään lumipenkan päälle kauroja ja muuta evästä lintuja siihen hollille houkutellakseen. Alkuviikon lämpiminä ja aurinkoisina päivinä linnut tuntuivat saavan syötävää muualtakin kenturalta, mutta tämänaamuisen lumisateen jäljiltä lisäruokinta voi tulla tarpeeseen. Semminkin kun takatalvista säätä tuntuu olevan luvassa lisääkin.

Innostuin minäkin noita lintuja käydä katsomassa ja kuvaamassa, vaikka yleensä kartankin näitä ”massailmiöitä”, joiden perässä juoksee enempi vähempi väkeä – Mitä sinne tarvitsee minun mennä pällistelemään samoja asioita tai kuvaamaan samoja kohteita samoista kuvakulmista kaikkien muiden kanssa, olen usein ajatellut. No kipinä tarttui oikeastaan siitä, kun Muonion Kutunivalla koskikaroja ja laulujoutsenia kuvatessa siinä pyöri muutama pulmunenkin tien penkalla, luottavaisesti aivan vieressä. Äkkinäisessä tilanteessa ei ollut onnistunein objektiivivalinta ja kuva jäi tavan tilannetaltioksi. Olisipa noita enemmänkin kuvannut, muistan tuon hetken tunnelman. Tilaisuus siihen tuli melkein kuin tarjottimella tämän sadan linnun pulmusparven ja alkuviikon aurinkoisten ilmojen kera.

 

_MG_0272

_MG_0340

_MG_0360

_MG_0001

_MG_0082

_MG_0199

_MG_0282

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä

Pohjoistaivaan loimotuksesta koronaan

Pitkästä aikaa revontulia. Olosuhteet eivät tosiaankaan tänä talvena ole juuri kummoisia olleet, pitkähköjä vaisuja jaksoja auringon aktiivisuudessa ja silloinkin kun jotain voisi näkyä, niin usein pilvet ovat pilanneet ne mahdollisuudet.

Niinpä eilen illalla raportoitu koronan massapurkauksen isku maan magneettikenttään sai aikaan, jos nyt ei ihan paniikkia, niin kuitenkin nopeasti kamppeet kasaan, täydet akut ja tyhjät muistikortit ja kamera laajakulman kera valmiiksi jalustalle. Taivaskin oli selkeä, eikä pilvistä juuri vaaraa. Illalla sai jännityksellä seurata, mitä sieltä tulisi – vai tulisiko mitään. Revontulten suhteen kun toisinaan kaikki on epävarmaa siihen saakka, kun leimut faktisesti ovat taivaalla. Parin tunnin päivystyksen ja käppyröiden seurannan jälkeen päätin lähteä ulos. Sodankylän taivaskamerassa pohjoistaivaalla oli jo jonkin aikaa roikkunut himmeähkö, mutta silti selkeä revontulikaari.

Ennalta olin ajatellut erään aapasuon kuvauspaikaksi, viime talvena paikalla tuli käytyä muissa merkeissä. Pilkkopimeässä sopivan jalustanpaikan etsiminen ei ollut kaikista helpointa, kuvauspaikka pitäisikin käydä katsastamassa aina päivänvalolla ennakkoon. Kameran kennolla pohjoistaivaan revontulikaari näytti paljon selkeämmältä ja kirkkaammalta kuin paljain silmin. Staattisesta kaaresta oli helppo ottaa panoraamaa.

Tunnin odottelun jälkeen kaari oli edelleen paikoillaan, eikä osoittanut kummoisia elonmerkkejä. Päätin mennä autolle lämmittelemään ja seuraamaan puhelimella käppyröitä. Olin jo aikeissa lähteä kotiin, kun edelleen yhtä staattinen revontulikaari alkoi hitaasti nöystä ylemmäs. Näytelmä käynnistyi yhden aikaan todella nopeasti, halki taivaan kulkeva kaari alkoi liikehtiä ja muuttui säteittäiseksi. Tässä vaiheessa oli turha yrittää ehtiä takaisin suolle, parasta oli tähdätä parkkipaikalta kameralla taivaalle. Näytelmän kliimaksina oli paljain silminkin erittäin näyttävä revontulikorona, itse asiassa paras koko kautena nähdyistä – Ja niitähän ei kourallista enempää olekaan.

Vain muutamaa minuuttia myöhemmin huippu oli ohi, mutta jatkon toivossa päätin vielä vääntäytyä suolle takaisin. Pohjoistaivaalta irtosi muutama mukavahko ruutu ja hetken kuluttua leimut tapailivat vielä toistamiseen koronaa, joskin nyt selkeästi himmeämpinä. Tämän jälkeen taivaalla roikkuvat himmeät revontulet muuttuivat sykkiviksi, joka usein enteilee niiden sammumista. Pitkän odottelun jälkeen hektinen puolituntinen, mutta homma oli oikein sopiva päättää siihen tältä erää.

 

_K2C0022

Revontuli_panoraama_20140326_0003

_K2C0025

_K2C0042

_K2C0043

_K2C0051

_K2C0080

_K2C0081

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , Kommentit poissa käytöstä

Vaattunkiköngäs kevään kynnyksellä

Vaattungissa laavulla muutamia kertoja käytyä on pistänyt silmään varsin pitkälle alavirtaan auki oleva köngäs, ja onpa Könkäänsaarten ympäristössä muutama muukin nätti sulapaikka. Keväisten ilmojen myötä koskien jääkannet ovat vetäytyneet ja virtaamat ainakin vähän kohonneet, vaikka varsinaiset kevättulvat vielä aika kaukana ovatkin.

Oheisten kuvien tausta-ajatus oli saada sopivan kuulaalla ilmalla ja tummalla harmaasuotimella jokunen pitkän valotuksen koskikuva, jossa virtaavan veden ohella taivaalle saisi sellaista syvää sinisyyttä (vaikka sitten päädyinkin kääntämään kuvat mustavalkoisiksi). Sopivat olosuhteet tuon mielikuvan toteuttamiseksi sattuivat osuvasti eiliselle päivälle, eli kevätpäiväntausaukselle. Osuvasti siksikin, että tänään taivaalta on tullut reilut parikymmentä senttiä lisää lunta ja tuntuma muuttui kertaheitolla keväisen sijaan ihan talveksi.

 

Vaattunkikongas_20140320_0002BW

Vaattunkikongas_20140320_0003BW

Vaattunkikongas_20140320_0004BW

Vaattunkikongas_20140320_0005BW

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pakkasten päätös

Tammikuun lopulla oli vielä komeita aurinkoisia päiviä ja pakkastakin napakat parikymmentä astetta. Pakkashuuruiset talvimaisemat oli syytä ottaa talteen, sillä luvassa oli lauhtuvaa ja pilvistyvää. Tammikuun viimeisenä päivänä oli muutama muukin Vikakönkäällä kuvailemassa. Kukin omalla tontillaan sopivia kuvakulmia etsien, mutta selvästi hajuraon päässä toisista pysyen. Liian sosiaalista ei touhu tuntunut olevan, toki itsekin keskityin kuvaamiseen.

Tuon kuulaan pakkaspäivän jälkeen on nyt ollut viikon verran pilvistä ja lauhaa. Pakkasta useimpina päivinä vain muutaman asteen verran, taivas tiukasti alapilvessä, ja sama meno näyttää jatkuvan ensi viikollekin. No tänään sateli lunta, sentään jotain muutosta seesteiseen ja pysähtyneeseen harmauteen. Olkkajärveltä tarttui mukaan muutama ruutu, valo oli ainakin tasaista ja lumisessa metsässä muutenkin nättiä.

Matalapaineet ovat pyörittäneet pilviä jotenkin sopivasti Lapin ja koko Suomen päälle. Viime yönäkin saattoi vain katsella Abiskon revontulikameraa, pieni mutta ilmeisen pippurinen koronan massapurkaus tuotti ihan mukavia revontulia. Selkeää on ollut myös Tromssan tienoolla, sen sijaan Suomen puoli kokonaisuudessaan pilvessä. Laskujeni mukaan se oli ainakin kolmas hieman suurempi revontulipurkaus tälle vuodelle, joka meni sivu suun pilvisyyden vuoksi. No ehkäpä se vielä aurinko paistaa risukasaankin. Tai sitten pitää joskus vain repäistä ja ajaa tuonne Ruotsin tai Norjan apajille.

 

Vikakongas_20140131_0004

Vikakongas_20140131_0003

_K2C0035

_K2C0044

_K2C0070

_K2C0095

_K2C0108

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Talven niukkaa valoa

Uusi vuosi toi talven takaisin. Pohjois-Amerikan päälle valunut polaaripyörre on palannut takaisin oikealle paikalleen, Pohjoisnavan päälle, ja näinollen säätila on selkeästi talveentunut koko Skandinaviassa. Lumipeitettä on suurimmassa osassa Lappia yli puoli metriä, ja pakkasetkin ovat pysytelleet parin – jopa kolmenkymmenen asteen tuntumassa.
Kirkkaan kuulaita päiviä ei silti ole ollut Napapiirin tuntumassa kuin ihan viime aikoina. Pilvisen pakkaspäivän niukassa sävymaailmassa on siinäkin silti oma tuntumansa, sydäntalvista tunnelmaa lumisella vaaranlaella tai jääkantta raottavan kosken niskassa koettuna.

 

_K2C0109

_K2C0073

_K2C0099

_K2C0118

_K2C0097

_K2C0133

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä