Tag Archives: Sodankylä

Huttutunturin tykkymaisemat II

Edellisen reissun jäätyä vähän lyhyeksi, ainakin siis siltä osin, että aurinko ehti laskea ennen kuin ehdin tunturiin parhaille jalustanpaikoille, päätin käydä Huttutunturilla vielä uudemman kerran. Lyhyet talvipäivät ovat siitä haasteellisia, että kuvauksellisesti parhaat valot kestävät vain tunnin-pari puolenpäivän tienoolla. Vaikka esimerkiksi Rovaniemeltä Pyhä-Luostolle ei olekaan kuin puolentoista tunnin ajomatka, niin parhaiden valojen aikaan kuvauspaikoille ehtiäkseen on liikkeelle lähdettävä aamuhämärissä. Semminkin kun umpihangessa raskaan kamerarepun kanssa eteneminen ei ole maailman nopeinta hommaa. Olosuhteet olivat 12.1. ainakin sikäli kunnossa, että pakkasta oli rapiat 30 astetta ja sääennuste tosiaan lupasi kuulasta pakkaspäivää.

Luostolla taivas oli tyystin selkeä, mutta Pyhätunturin suunnalla metsien päällä makasi sumupilveä, kerojen huippujen toki ollessa pilven yläpuolella. Huttutunturin eteläisen ja matalamman huipun rinteillä aurinko kimmelsi komeiden halojen kera tuon sumupilven takaa. Onneksi pilvet eivät olleet yhtään korkeammalla, Huttutunturilla kun ei ole korkeutta kuin rapian päälle 400 metriä.

Huttutunturin huippujen välissä on satula, jonka lävitse pitää hiihtää aika tiheässä tykkymetsikössä. Alkuaan tähtäilin, että ehtisin jopa Kapustan päivätuvalle saakka auringon vielä kajastaessa ja takaisin sitten iltahämärissä. Hyviä kuvakulmia metsästäessä tuli kuitenkin sen verran mutkiteltua, että hylkäsin ajatuksen nopeasti – Lisäksi, vaikka tunturissa pakkanen olikin rutkasti miedompaa kuin outamailla, olisi kämppää pitänyt tovi lämmittää ennen kuin siellä olisi tarennut enempi murkinoida. Niinpä päätin keskittyä kuvaamiseen ja syödä eväät vasta autolla.

Aurinko pysyttelee tähän aikaan vuodesta vielä sen verran matalalla, että kovin runsasta ja yltäkylläistä valo ei metsän keskellä vielä ole. Puidenlatvukset kuitenkin punersivat komeasti ja tunturin lounaisrinteillä aurinko kultasi maisemaa.

Takaisinpäin hiihtäessä pakkanen tuntui kiristyneen. Paksulla parkatakilla kyllä tarkeni, mutta aika purevalta ilma kuitenkin tuntui. Jälkeenpäin katsoin, että Sodankylän virallisella mittauspisteellä pakkasta oli ollut 37 astetta. Viralliset lukemat tietysti saadaan kahden metrin korkeudelta, joten maanpinnalla pakkanen lienee paikoin ollut kovastikin neljänkympin hujakoilla.

 

_K2C0188
_K2C0206
_K2C0235
_K2C0296
_K2C0305
_K2C0331
_K2C0348
_K2C0362
_K2C0398
_K2C0482
_K2C0561
_K2C0598
_K2C0638
_K2C0641
_K2C0765
_K2C0783
_K2C0920

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Nattasilla

Blogin päivitys on taas vähän viivästynyt, tämä Nattasten reissukin oli melkein kuukausi takaperin heinäkuussa, jolloin aurinko painui vain muutamaksi tunniksi horisontin taakse. Tällä hetkellähän mennään pimenevien iltojen myötä kovaa vauhtia kohti syksyä.

Sompion luonnonpuisto oli heinäkuun loppupuolen reissulla tarkoitus olla itse asiassa vain välietappi. Matka olisi seuraavana päivänä jatkunut kohti Utsjokea. Toisin kuitenkin kävi, Pyhä-Nattasen epävakaassa kivikossa yöllinen varomattomuus oli siinä määrin kohtalokasta, että kyynärpää meni kaatuessa reippaasti pois sijoiltaan. Aamuyöllä tuskaisen tunturista alas kävelyn jälkeen oli mentävä ambulanssikyydillä Ivalon terveyskeskukseen.  Siitä eteenpäin käsi olikin pari viikkoa paketissa, ja nyttemminkin vaatii vielä paljon kuntouttamista. Hirveästi ei siis ole pystynyt uutta kuvamateriaalia tuottamaan.

Nattasilla oli kuitenkin komeaa. Illalla Rovaniemeltä lähdettyä ehdittiin luonnonpuiston kupeeseen yhdentoista maissa. Pyhä-Nattasen huipulla oltiin puolen yön kieppeillä punaisena hohtavan auringon juuri laskiessa. Tunturin huipulla oleva vanha palovartijan tupa on nykyisin päivätupana, ja on keskellä kivikkoa sympaattinen ilmestys.

Yöllä oli aika tyven ilma ja hyttysiä oli jonkin verran aivan huipulla asti, alempana metsässä ihan reilustikin. Tuvan ovet ja ikkunat olivat kuitenkin siksi tiiviitä, ettei sääskiä päässyt sisälle tupaan – Tästä kun on toisenlaisiakin kokemuksia, ainakin Punaisen hiekan tupaan Pallasjärvellä nuo inisijät osasivat eräällä reissulla laumoittain ja tekivät levollisista yöunista turhan toivon.

Auringon noustessa yöllä kahden maissa yhytin toorikivikon toiselta reunalta kiirunapoikueen. Emo päivysti kivipaaden reunalla huhuillen välillä jännällä kurkkuäänellä lähimaastossa viipottavan jälkikasvunsa perään. Poikaset olivat lähes täysin lentokykyisiä, joskin lentonsa vielä maata viistäviä räpellyksiä.

 

Nattaset_Exp-blend_001

Nattaset_Exp-blend_002

Nattaset_Exp-blend_003

_K2C0043

_K2C0148

_K2C0153

_K2C0294

_K2C0333

_K2C0405

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä