Tag Archives: suo

Suurin revontulimyrsky kymmeneen vuoteen

Viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (17.-18.3.) taivas täyttyi revontulista aivan eteläistä Suomea myöten. Auringosta paria päivää aikaisemmin lähtenyt koronan massapurkaus (CME) saavutti maan magneettikentän tiistaina varhain aamulla, noin 04:30 UT. Purkaus aihetti aluksi kohtalaisen voimakkaan G1- eli Kp=5 -tason magneettimyrskyn, joka kuitenkin pian voimistui aina G4 eli Kp=8 -tasolle.

Uudella mantereella revontuliovaali valahti reilusti etelään, mittarit osoittivat kaakkoon, ja pitkin päivää sosiaaliseen mediaan tulvi kuvia komeista ja värikkäistä revontulista. Pohjois-Euroopassa päivä kului jopa tuskallisen hitaasti tilannetta seuraten, riittäisikö magneettimyrskyssä ytyä vielä täkäläiseksi illaksi ja yöksi.
Päivän edetessä laantumisen merkkejä ei kuitenkaan näkynyt, aurinkotuulen nopeus ja hiukkastiheys olivat todella suuria ja magneettikentän Bz-arvot olivat tukevasti miinuksella – Kaikki viittasi siihen, että tulossa oli todella vaikuttava revontuliyö.

Ennalta olin suunnitellut muutamia jalustanpaikkoja kevättalvisille revontulikuvauksille. Liikahdin tiistaina auringon vielä kajastaessa vähän syrjempään kaupungista, Napapiirin retkeilyalueella sijaitsevalle Kivalonaavalle. Laajan suoalueen reunalla on tulentekopaikka ja päivätupa takkoineen; sopivan suojaisa paikka päivystää revontulia – Etenkin, kun luvassa ei ollut ihan sydäntalvisia pakkaslukemia, sillä tuvan avotakalla kämppää tuskin saisi kovin purevalla ilmalla juuri lämpenemään.

Taivaalla pystyi erottamaan revontulihuntua auringonlaskun vielä kajastaessa. Hämärän hiipiessä kävi myös selväksi, ettei valittu kuvauspaikka ollut paras mahdollinen juuri näin voimakkaan magneettimyrskyn aikaan: Revontuliovaalin ulottuessa kauas etelään, ovat käytännössä parhaat kuvaussuunnatkin näiltä korkeuksilta etelätaivaalle. Kivalonaavan tuossa suunnassa kajasti Rovaniemen kaupungin valot ja keinovaloja yleensä haluan karttaa revontulikuvissa viimeiseen asti. No valinta oli tehty eikä ollut enää aikaa alkaa vaihtaa paikkaa.
Revontulet eivät ensin olleet mitään järin ihmeellisiä; ihan kohtalaisen komeita toki, mutta odotukset olivat korkeammalla kun tiettävästi kyseessä oli kuluvan auringonpilkkusyklin voimakkain magneettimyrsky, eli toisin sanoen voimakkaimmat revontulet kymmeneen vuoteen.

Leimut tavoittelivat koronaa suoraan yläpuolella ensimmäisen kerran kymmenen jälkeen. Korona ei ollut yhtä hieno kuin parhaat näkemäni, mutta sitä seurannut käytännössä taukoamaton erilaisten revontulimuotojen näytös oli komeaa seurattavaa. Magneettimyrskyn voimakkuus sai aikaan paikoin erittäin kirkkaita revontulia, mutta myös sinänsä himmeämpiä muotoja, joissa kuitenkin erottui paljain silminkin sinisen-violetteja värejä sekä punaista. Selvää kuitenkin oli, että tämän näytelmän parhaat palat olivat Etelä-Suomen taivaalla.

Taivaan edelleen loimottaessa, kahden jälkeen päätin kasata kamppeet reppuun ja lähteä raahustamaan takaisin autolle. Matkalla revontulet himmenivät ja muuttuivat sykkiväksi, diffuuksiksi verhoksi, mikä usein ilmentää näytöksen olevan siltä erää lopussa. Magnetometreistä ja taivaskameroista pystyi aamulla lukemaan, että hiukan myöhemmin puoli neljän – neljän aikoihin oli vielä ollut ainakin yksi koko taivaankannen halkaissut näytös.

Sittemmin revontuliaktiivisuus on ollut koholla useina iltoina, mutta ei toki lähellekään tuon yön kaltaista. Vaisulta ei vaikuta jatkokaan, ennusteet ovat lupaavia aurinkotuulen nopeuden pysytellessä koholla. Revontulisesonki on ainakin pohjoisessa kohta lopuillaan, sillä yötaivas käy koko ajan vaaleammaksi. Kevät on pian läsnä eikä yöttömään yöhönkään ole enää niin kauaa.

 

_K2C0169

_K2C0250 _K2C0261

_K2C0253

_K2C0265

_K2C0277_2

_K2C0280

_K2C0305_2

_K2C0393_2 _K2C0470_2

_K2C0404_2

_K2C0476

_K2C0491

_K2C0510_2 _K2C0525

_K2C0521

_K2C0533

_K2C0555

_K2C0570_2

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kuuramaisemia ja kuukkeleita

Juttua muutaman viikon takaa; Kipakan pakkasen jäljiltä metsänpohja oli aamulla kauniisti kuurassa. Lämpötila ei päivälläkään noussut edes nollan tuntumaan, vaan pysytteli sitkaasti useamman asteen pakkasella. Aamuauringossa suonreuna hohkasi vastavaloon häikäisevän hopeisena; kameran kennolla tuo näkymä latistui väistämättä ollen kuvissa vain häivähdys paljain silmin nähdystä ja koetusta.

Juuri nämä loppusyksyn ja alkutalven välissä olevat hetket ovat oikeastaan ainutlaatuisia sikäli, että jalan pääsee vielä hyvin kulkemaan, ja luonnossa erottuu paljon yksityiskohtia – Jotka ovat parhaimmillaan juuri tällaisina huurteisen-hopeisina kuura-aamuina. Myöhemmin kun lunta alkaa kertyä, peittävät hanget maastosta paljon yksityiskohtia, ja samalla jalkojen alle tarvitsee pian lumikenkien tai metsäsuksien lisäkantavuutta.

Päivällä poikkesin Pallas-Yllästunturin kansallispuiston Hietajärvelle, jonne lähtee polku Ketomellan kupeesta. Maantien varressa on hyvät opasteet, mutta muuten polun merkkaus ja infotaulut ovat vähän vajavaisia. 2,5 kilometriä perille kävellään pitkälti metsäautotietä ja mönkijän uraa pitkin. Rakenteet ja opasteet selkeytynevät vielä, onhan polku sinänsä uusi, ja sillä on tausta-ajatuksena korvata Pippovuomalta purettavia (tai jo purettuja) huonokuntoisia pitkoksia.

Matkan varrella muutama pienempi järvi olivat jo kohtalaisen vahvalla jääkannella, mutta kirkasvetinen ja hiekkarantainen Hietajärvi lainehti vielä tyystin avoimena. Hietajärven laavulla pyöri muutama kuukkeli, joiden kanssa oli mukava seurustella. Pitkällä oleva iltapäivä pakotti kuitenkin suuntaamaan takaisin autolle, pitihän illaksi ehtiä vielä takaisin Rovaniemelle.

 

_K2C0017

_K2C0038

_K2C0230

_K2C0264

_K2C0414

_K2C0582

_K2C0653

_K2C0773

_K2C0784

_K2C0800

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kivalonaapa syksyn kynnyksellä

Napapiirin retkeilyalueelle sijoittuvat Vianaavan ja Kivalonaavan aapasuoalueet ovat hyviä ja kohtuullisen helposti tavoitettavia retkikohteita. Vianaavalla kiertää suoluontopolku ja Kivalonaavalla niittykulttuuripolku, molemmat Vika-Vaattunkikönkäiden väliseltä retkeilyreitiltä lähteviä rengasreittejä.

Itse asiassa Vika-Vaattunkikönkäiden välinen könkäiden polku on nyttemmin ilmeisesti vedetty kiertämään Kivalonaavan vieritse, jolloin suon reunassa oleva ja päivätupana toimiva Niittypirtti jää reitin varrelle. Tämä lisännee jonkin verran muutoin aika rauhallisena kolkkana pysyneen Kivalonaavan liikennettä – Ei sillä, että kyllähän retkeilyalueen lukuisille taukopaikoille ja laavuille mahtuu.

Syksyn lähestyessä suon värimaailma alkoi olla paikoin vähän kellertävää. Lämmin päivä jäähtyi seesteiseksi, mutta viileäksi illaksi. Hallaöitä ei ole vielä juuri ollut, niinpä jokunen sääski, mäkärä ja polttiainenkin vielä lenteli, ei kuitenkaan häiriöksi asti.

 

Kivalonaapa_Exp-blend_0003

Kivalonaapa_Exp-blend_0002

_K2C0092

Kivalonaapa_Exp-blend_0005

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Jängän laidasta ja niityn reunasta

Kesäkuu alkoi helteisissä merkeissä, mutta heti kuun toisella viikolla Lapin kesä alkoi osoittaa viileämpää puoltaan. Siitä eteenpäin onkin ollut varsin koleaa, eikä juuri alkanut juhannusviikko taida muutosta tuoda. Rovaniemellä muutamina päivinä sateinen +5 asteen sää on tuntunut miltei syksyiseltä. Aurinkoisempinakin päivinä pohjoistuuli on pitänyt huolen, ettei lämpötila pääse liikaa nousemaan. Kontrasti parin viikon takaiseen on suuri.

Niityillä ja ojanpientareilla kullero kuitenkin kukkii täyttä päätä. Karaistunut kasvi ei koleudesta piittaa. Sama on tilanne jängänlaidassakin, jossa suokukkien vaaleanpunaisina hohtavat mättäiköt ovat kohta parhaan kukintansa jo ohittaneet. Limittäistä ja osin seuraavaa aaltoa edustava metsätähti vielä vähän odottelee, suopursukaan ei ole vielä aivan täydessä terässä. Hilla sen sijaan kukkii runsaana, osin myöskin jo terälehtensä tipauttaneena.

 

_K2C0009_BW

_K2C0180

_K2C0317

_K2C0455

_K2C0204

_K2C0121

_K2C0038

_K2C0283

_K2C0357_BW

_K2C0342_BW

_K2C0435

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä