Tag Archives: talvimaisema

Pakkaspäivä Riisitunturilla

Vuodenvaihteessa pakkaset lauhtuivat nollakeliksi. Lauhaa ei kuitenkaan montaa päivää kestänyt, ja 6.1. oli jälleen laajalti kolmisenkymmentä astetta pakkasta. Inversion vuoksi tunturissa on usein huomattavasti lauhempaa. Niinpä pakkanen ei liikaa jännittänyt, ja päätettiin lähteä vaimon ja koiran kanssa piipahtamaan päiväreissu Riisitunturilla.

Riisille olin toki suunnitellut tykkymaisemien vuoksi kuvausreissua jo tovin, vaikka paikka onkin toisaalta aika paljon – ehkä liikaakin – kuvattu. Oivallisia ja jopa parempia tykkyspotteja löytyy paljon muualtakin. Muutamaa päivää aikaisemmin, täydenkuun aikaan Riisitunturin autiotuvalla oli tiettävästi ollut enempi vähempi porukkaa täydenkuun tykkymaisemia kuvaamassa.

Riisitunturin paikoitusalueelle ehdittyä vähän ennen puoltapäivää, oli porukkaa juuri purkautumassa tunturista pois. Niinpä tunturissa saatiin kulkea aika rauhassa. Ja eittämättä, onhan se Riisitunturi komea paikka, matalalta paistavan auringon kimmellys tykkypuiden välissä, auringonlaskun kulta ja kontrastina tunturissa syvän siniset sävyt. Tovia myöhemmin auringon laskettua sininen hetki ja vastaruskon värit tunturinselänteen takana. Kaiken kukkuraksi, nämä maisemat ovat erittäin helposti saavutettavissa – Jos siis on suunnilleen näillä tienoilla noin muuten. Rovaniemeltä ajomatkaa tietysti tulee suunnilleen 160 kilometriä, mutta parkkipaikalta parhaat tykkymaisemat tavoittaa vain reilun kilometrin kävelymatkalla. Polkukin oli tampattu lumikengillä niin tukevaksi, että liekö kierroksesta olisi selvinnut ihan nappaskengilläkin.

 

_K2C0336
_K2C0346
_K2C0356
_K2C0372
_K2C0398
_K2C0467
_K2C0552
_K2C0563
_K2C0602
_K2C0740
_K2C0768
_K2C0818

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Huttutunturin tykkymaisemia

Mitä tulee tykkymaisemiin, niin yleensä Riisitunturi nousee hakutuloksissa ensimmäisenä. Myös Kuusamon Valtavaaraa ja muutamia sen seudun vaaroja, Iso-Syötettäkin ja Kaakois-Suomessa etenkin Kolia kuvataan paljon. Eittämättä jokainen omalla tavallaan jylhänkomeita paikkoja, ja talvisaikaan tunnettuja tykyistään. Luontokuvaajalle hyviä spotteja kuitenkin löytyy paljon muualtakin.

Omiin suosikkeihini kuuluu Pallas-Yllästuntureiden alueelta Lommol- ja Sammaltunturit. Toisaalta Länsi-Lappi on olosuhteiden puolesta oikukas, sillä luoteisesta sijainnista johtuen tuuliset ja toisinaan lauhatkin ilmat voivat varistavaa maisemaa paljaaksi säännöllisin väliajoin, jolloin kunnollista tykkykertymää ei pääse syntymään. Alueellinen vaihtelukin on suurta, sillä esimerkiksi Pallastunturin juurella, hotellin ja luontokeskuksen kupeessa harvemmin on järin runsasta tykkykertymää, mutta kivenheiton päässä juuri Lommoltunturilla sitä on yleensä paljon enemmän. Yleisesti ottaen, Keski- ja Etelä-Lapin sekä ennen kaikkea Koillismaan vaaramailla tykkykertymä on usein Tunturi-Lappia vakaampaa.

Kaikkein suurin vaikutus maiseman yleisilmeeseen tykyllä ja kuuraisilla puilla on Utsjoen ja Käsivarren tunturikoivikkovyöhykkeellä, jolla talvinen maisema on parhaimmillaan kauttaaltaan valkoinen ja henkii jotain sellaista raikasta arktisuutta. Jos taas tunturikoivikko on tyystin paljas lumesta, taittuu valo maisemassa latteasti ja yleisilme on muisuttaa lähinnä risukkoa.

Myös Pyhä-Luoston kansallispuisto tarjoaa paljon mahdollisuuksia tykkymaisemien kuvaamiselle, mihin olen kunnolla paneutunut oikeastaan vasta viime talvena. Pyhä-Luoston tunturiselänteellä on mittaa selänteen myötäisesti Pyhätunturin viereiseltä Soutajalta aina Yli-Luostolle saakka nelisenkymmentä kilometriä. Korkeuserot ovat etenkin Pyhätunturin ja Luoston osalta suuria, kuten myös rinteiden jyrkkyys. Tykkymetsien kannalta parhaita paikkoja ovat selänteen hieman matalammat huiput, sekä ketjun myötäisesti olevat suojaisat satulat ja outamaat, joilta voi löytää laajalti valkohuurteisia metsiköitä.

Riisitunturille ehdoton etu on helppo saavutettavuus. Pyhä-Luostolla tunturiin päästäkseen joutuu usein ponnistelemaan hieman enemmän, osin jo pelkästään suuremmista korkeuseroista ja jyrkistä rinteistä johtuen. Tunturiketjun myötäisesti kulkevat pitemmät ladut ajetaan kansallispuistoon Pyhätunturin ja Luoston välille vasta hiihtolomaviikoiksi. Tykkymaisemien perässä tunturiin päästäkseen hankikelpoiset sukset tai lumikengät ovat siis välttämättömät.

Huttutunturi on viisikeroisen Pyhätunturin jälkeen seuraava tunturinhuippu pohjoiseen. Sulan maan aikaan Huttutunturille, kuten myös Pyhätuntureille pohjoisen suunnalta pääsee helpohkosti Huttujärventieltä käsin. Huttujärventietä ei aurata talvella, ja ennen kuin latu on vedetty Huttujärvelle, on tunturille päästäkseen kahlattava jokunen kilometri umpihangessa. Huttujärvelle menee kuitenkin kelkkaura, ja tiettävästi ainakin Kapustan päivätuvan huoltoa on tehty pohjoisen suunnalta Rykimäkurusta latureittiä pitkin. Umpihangessa, tyystin koskemattomalla tunturinrinteellä on tietysti oma viehätyksensä; ainakaan ihan vasta ei ole kukaan aivan samoilla sijoilla ollut kuvaamassa.

 

 

_K2C0133
_K2C0097
_K2C0120
_K2C0168
_K2C0181
_K2C0158_K2C0215
_K2C0135

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Keski-Luoston tykkymetsiä

Koko helmikuu on ollut Pohjois-Suomessa paitsi poikkeuksellisen lauhaa, myös harvinaisen pilvistä. Harvassa ovat olleet edes pienet auringonpilkahdukset tai tähtitaivaat, useimmilla paikkakunnilla varmaan kevyesti yhden käden sormilla laskettavissa.

Kovin kuvauksellista ei siis ole ollut, vaikka keskitalvinen hieman harmaampikin päivä voi olla olla ihan nätti. Helmikuinen valonlaatu, siis etenkin selkeillä ilmoilla, on erilaista kuin kaamoksen jälkeen tammikuussa, tai toisaalta kevättä kohti nojaavassa maaliskuussa – Siinä missä tammikuussa aurinko paistaa matalalta ja valoa on niukasti, niin maaliskuussa sitä on jo vähän liikaa ollen myös laadultaan aika kovaa. Helmikuussa voisi sanoa, että valoa sopivasti ja siinä on vielä tiettyä pehmeyttä keskipäivälläkin. No aurinkoa ei helmikuisten lumimaisemien värittäjäksi ole tänä vuonna näkynyt, mutta jos jotain positiivista, niin lauhoista säistä huolimatta talvi on kuitenkin pysynyt talvena.

Jos sääolot ovatkin olleet lauhoja ja pilvisiä, niin vaaranlakien ja tunturinrinteiden tykkykertymät ovat silti saaneet olla aika rauhassa. Sellainen valokuvauksellinen tykkykausi näyttäisikin jatkuvan maaliskuun puolelle. Monesti on ollut toisinkin, kun helmikuu on jo ravistanut lunta yltään, tuuliset ja lauhat säät vieneet ainakin sellaisen neitseellisimmän lumimaiseman mennessään.

Keski-Luosto on helposti lähestyttävä ja huiputettava tunturi, ja tähän aikaan usein oivallinen spotti tykkymaisemien kuvaamiseen. Luostonlomassa on P-paikka tuntureiden välissä, ja tien viertä juovattaa moottorikelkkareitti joka nousee suoraan tunturiin; ei siis tarvitse edes umpihankea äheltää, jollei erikseen halua. Itse asiassa Pyhä-Luoston alue vetää tykkymaisemissa hyvin vertoja Riisitunturille, Konttaiselle ja monille muille. Vaikka etenkin Riisitunturin kosteiden rinnesoiden mikroilmasto onkin edullinen tykkykertymille, niin muutoin paikka on kyllä armotta puhkikuvattu; sieltä ei hevillä mitään uutta kuvakulmaa löydä. Muuten toki reitteineen ja autiotupineen mainio kohde.

 

_K2C0018

_K2C0092

_K2C0119

_K2C0185

_K2C0279

_K2C0318

_K2C0350

_K2C0377

_K2C0381

_K2C0424

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Eväsreissu Santavaaralle

Sunnuntaipäivän ulkoiluannos ja eväsreissu Santavaaralle. Laavulla vanha hiillos valmiina, savunhaju, sinertävä maisema, lämmin kaakao, eväsleivät ja hiljaisuus.
Kuten aiemmin todettua, Santavaara on näppärä viikonlopun päiväretken kohde mukavilla maisemilla sekä ripauksella jotain, sanotaan nyt erämaantuntua.

 

Posted in Luontokuvat | Also tagged , Kommentit poissa käytöstä

Pakkaspäivä Santavaaralla

Santavaara ja Kuninkaanlaavu, talvisin moottorikelkkasafarien ja muutoinkin moottorikelkoilla liikkuvien varmaan yksi suosikkikohteista aivan Rovaniemen keskustan tuntumassa.
Varsin näppärät maisemathan vaara tarjoaa, ja kahdelle laavulle mahtuu hieman enemmänkin porukkaa. Silti ei voi olla jälleen ihmettelemättä, miten hankalasti paikka on loppujen lopuksi saavutettavissa mikäli et ole moottorikelkalla liikkeellä. Saati kesäaikaan, jolloin huonokuntoista ja ympäristöltään sotkuista tietä pääsee niukin naukin vaaran taakse puolen kilometrin päähän laavusta. Talvella auton joutuu jättämään valtatien varteen, jossa sille ei käytännössä ole tilaa. Ei sillä, että autolla nyt perille asti pitäisi päästäkään, varmaan useimmat olisivat valmiita kävelemään viihtyisää polkua useamman kilometriäkin. Etenkin, mikäli sekin vielä rakennettaisiin esteettömästi. Ounasjoen itäpuolentien varressa voisi olla kunnollinen levennyspaikka useammallakin autolle pysäköidä, siitä sitten polkua pitkin vaaralle. Suositussa lähiretkikohteessa olisi paljon kehittämispotentiaalia.
Tässä Santavaara on tammikuisen pakkaspäivän valossa.

 

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä