Tag Archives: tykky

Huttutunturin tykkymaisemat II

Edellisen reissun jäätyä vähän lyhyeksi, ainakin siis siltä osin, että aurinko ehti laskea ennen kuin ehdin tunturiin parhaille jalustanpaikoille, päätin käydä Huttutunturilla vielä uudemman kerran. Lyhyet talvipäivät ovat siitä haasteellisia, että kuvauksellisesti parhaat valot kestävät vain tunnin-pari puolenpäivän tienoolla. Vaikka esimerkiksi Rovaniemeltä Pyhä-Luostolle ei olekaan kuin puolentoista tunnin ajomatka, niin parhaiden valojen aikaan kuvauspaikoille ehtiäkseen on liikkeelle lähdettävä aamuhämärissä. Semminkin kun umpihangessa raskaan kamerarepun kanssa eteneminen ei ole maailman nopeinta hommaa. Olosuhteet olivat 12.1. ainakin sikäli kunnossa, että pakkasta oli rapiat 30 astetta ja sääennuste tosiaan lupasi kuulasta pakkaspäivää.

Luostolla taivas oli tyystin selkeä, mutta Pyhätunturin suunnalla metsien päällä makasi sumupilveä, kerojen huippujen toki ollessa pilven yläpuolella. Huttutunturin eteläisen ja matalamman huipun rinteillä aurinko kimmelsi komeiden halojen kera tuon sumupilven takaa. Onneksi pilvet eivät olleet yhtään korkeammalla, Huttutunturilla kun ei ole korkeutta kuin rapian päälle 400 metriä.

Huttutunturin huippujen välissä on satula, jonka lävitse pitää hiihtää aika tiheässä tykkymetsikössä. Alkuaan tähtäilin, että ehtisin jopa Kapustan päivätuvalle saakka auringon vielä kajastaessa ja takaisin sitten iltahämärissä. Hyviä kuvakulmia metsästäessä tuli kuitenkin sen verran mutkiteltua, että hylkäsin ajatuksen nopeasti – Lisäksi, vaikka tunturissa pakkanen olikin rutkasti miedompaa kuin outamailla, olisi kämppää pitänyt tovi lämmittää ennen kuin siellä olisi tarennut enempi murkinoida. Niinpä päätin keskittyä kuvaamiseen ja syödä eväät vasta autolla.

Aurinko pysyttelee tähän aikaan vuodesta vielä sen verran matalalla, että kovin runsasta ja yltäkylläistä valo ei metsän keskellä vielä ole. Puidenlatvukset kuitenkin punersivat komeasti ja tunturin lounaisrinteillä aurinko kultasi maisemaa.

Takaisinpäin hiihtäessä pakkanen tuntui kiristyneen. Paksulla parkatakilla kyllä tarkeni, mutta aika purevalta ilma kuitenkin tuntui. Jälkeenpäin katsoin, että Sodankylän virallisella mittauspisteellä pakkasta oli ollut 37 astetta. Viralliset lukemat tietysti saadaan kahden metrin korkeudelta, joten maanpinnalla pakkanen lienee paikoin ollut kovastikin neljänkympin hujakoilla.

 

_K2C0188
_K2C0206
_K2C0235
_K2C0296
_K2C0305
_K2C0331
_K2C0348
_K2C0362
_K2C0398
_K2C0482
_K2C0561
_K2C0598
_K2C0638
_K2C0641
_K2C0765
_K2C0783
_K2C0920

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Pakkaspäivä Riisitunturilla

Vuodenvaihteessa pakkaset lauhtuivat nollakeliksi. Lauhaa ei kuitenkaan montaa päivää kestänyt, ja 6.1. oli jälleen laajalti kolmisenkymmentä astetta pakkasta. Inversion vuoksi tunturissa on usein huomattavasti lauhempaa. Niinpä pakkanen ei liikaa jännittänyt, ja päätettiin lähteä vaimon ja koiran kanssa piipahtamaan päiväreissu Riisitunturilla.

Riisille olin toki suunnitellut tykkymaisemien vuoksi kuvausreissua jo tovin, vaikka paikka onkin toisaalta aika paljon – ehkä liikaakin – kuvattu. Oivallisia ja jopa parempia tykkyspotteja löytyy paljon muualtakin. Muutamaa päivää aikaisemmin, täydenkuun aikaan Riisitunturin autiotuvalla oli tiettävästi ollut enempi vähempi porukkaa täydenkuun tykkymaisemia kuvaamassa.

Riisitunturin paikoitusalueelle ehdittyä vähän ennen puoltapäivää, oli porukkaa juuri purkautumassa tunturista pois. Niinpä tunturissa saatiin kulkea aika rauhassa. Ja eittämättä, onhan se Riisitunturi komea paikka, matalalta paistavan auringon kimmellys tykkypuiden välissä, auringonlaskun kulta ja kontrastina tunturissa syvän siniset sävyt. Tovia myöhemmin auringon laskettua sininen hetki ja vastaruskon värit tunturinselänteen takana. Kaiken kukkuraksi, nämä maisemat ovat erittäin helposti saavutettavissa – Jos siis on suunnilleen näillä tienoilla noin muuten. Rovaniemeltä ajomatkaa tietysti tulee suunnilleen 160 kilometriä, mutta parkkipaikalta parhaat tykkymaisemat tavoittaa vain reilun kilometrin kävelymatkalla. Polkukin oli tampattu lumikengillä niin tukevaksi, että liekö kierroksesta olisi selvinnut ihan nappaskengilläkin.

 

_K2C0336
_K2C0346
_K2C0356
_K2C0372
_K2C0398
_K2C0467
_K2C0552
_K2C0563
_K2C0602
_K2C0740
_K2C0768
_K2C0818

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Huttutunturin tykkymaisemia

Mitä tulee tykkymaisemiin, niin yleensä Riisitunturi nousee hakutuloksissa ensimmäisenä. Myös Kuusamon Valtavaaraa ja muutamia sen seudun vaaroja, Iso-Syötettäkin ja Kaakois-Suomessa etenkin Kolia kuvataan paljon. Eittämättä jokainen omalla tavallaan jylhänkomeita paikkoja, ja talvisaikaan tunnettuja tykyistään. Luontokuvaajalle hyviä spotteja kuitenkin löytyy paljon muualtakin.

Omiin suosikkeihini kuuluu Pallas-Yllästuntureiden alueelta Lommol- ja Sammaltunturit. Toisaalta Länsi-Lappi on olosuhteiden puolesta oikukas, sillä luoteisesta sijainnista johtuen tuuliset ja toisinaan lauhatkin ilmat voivat varistavaa maisemaa paljaaksi säännöllisin väliajoin, jolloin kunnollista tykkykertymää ei pääse syntymään. Alueellinen vaihtelukin on suurta, sillä esimerkiksi Pallastunturin juurella, hotellin ja luontokeskuksen kupeessa harvemmin on järin runsasta tykkykertymää, mutta kivenheiton päässä juuri Lommoltunturilla sitä on yleensä paljon enemmän. Yleisesti ottaen, Keski- ja Etelä-Lapin sekä ennen kaikkea Koillismaan vaaramailla tykkykertymä on usein Tunturi-Lappia vakaampaa.

Kaikkein suurin vaikutus maiseman yleisilmeeseen tykyllä ja kuuraisilla puilla on Utsjoen ja Käsivarren tunturikoivikkovyöhykkeellä, jolla talvinen maisema on parhaimmillaan kauttaaltaan valkoinen ja henkii jotain sellaista raikasta arktisuutta. Jos taas tunturikoivikko on tyystin paljas lumesta, taittuu valo maisemassa latteasti ja yleisilme on muisuttaa lähinnä risukkoa.

Myös Pyhä-Luoston kansallispuisto tarjoaa paljon mahdollisuuksia tykkymaisemien kuvaamiselle, mihin olen kunnolla paneutunut oikeastaan vasta viime talvena. Pyhä-Luoston tunturiselänteellä on mittaa selänteen myötäisesti Pyhätunturin viereiseltä Soutajalta aina Yli-Luostolle saakka nelisenkymmentä kilometriä. Korkeuserot ovat etenkin Pyhätunturin ja Luoston osalta suuria, kuten myös rinteiden jyrkkyys. Tykkymetsien kannalta parhaita paikkoja ovat selänteen hieman matalammat huiput, sekä ketjun myötäisesti olevat suojaisat satulat ja outamaat, joilta voi löytää laajalti valkohuurteisia metsiköitä.

Riisitunturille ehdoton etu on helppo saavutettavuus. Pyhä-Luostolla tunturiin päästäkseen joutuu usein ponnistelemaan hieman enemmän, osin jo pelkästään suuremmista korkeuseroista ja jyrkistä rinteistä johtuen. Tunturiketjun myötäisesti kulkevat pitemmät ladut ajetaan kansallispuistoon Pyhätunturin ja Luoston välille vasta hiihtolomaviikoiksi. Tykkymaisemien perässä tunturiin päästäkseen hankikelpoiset sukset tai lumikengät ovat siis välttämättömät.

Huttutunturi on viisikeroisen Pyhätunturin jälkeen seuraava tunturinhuippu pohjoiseen. Sulan maan aikaan Huttutunturille, kuten myös Pyhätuntureille pohjoisen suunnalta pääsee helpohkosti Huttujärventieltä käsin. Huttujärventietä ei aurata talvella, ja ennen kuin latu on vedetty Huttujärvelle, on tunturille päästäkseen kahlattava jokunen kilometri umpihangessa. Huttujärvelle menee kuitenkin kelkkaura, ja tiettävästi ainakin Kapustan päivätuvan huoltoa on tehty pohjoisen suunnalta Rykimäkurusta latureittiä pitkin. Umpihangessa, tyystin koskemattomalla tunturinrinteellä on tietysti oma viehätyksensä; ainakaan ihan vasta ei ole kukaan aivan samoilla sijoilla ollut kuvaamassa.

 

 

_K2C0133
_K2C0097
_K2C0120
_K2C0168
_K2C0181
_K2C0158_K2C0215
_K2C0135

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kaamosvaloa Äkäslinkalla

Välipäivät ja vuodenvaihde oli tarkoitus viettää Kilpisjärvellä, enemmän lomailun merkeissä kuin kuvausreissuna. Joulunajan pakkasten ennustettiin lauhtuvan nollakeliksi suuressa osassa Lappia. Säiden puolestakaan ei siis ollut juuri varmuutta, miten hienoja tai latteita näkymiä Käsivarressa oli luvassa.

Menomatkalla pakkanen oli vielä laajalti kolmenkymmenen asteen kylmemmällä puolen. Matkan varrelle tähdättiin Äkäslinkalla eli -myllyllä piipahtaminen, joka oli pitkän ajomatkan sopivasti taittava mutka ja lenkki. Äkäslinkan paikoitusalue oli auraamatta ja risteyksen tuntumassa oleva ohituspaikka vaikutti jäljistä päätellen palvelevan kävijöiden parkkipaikkana. Noinkohan tienlevennys riittää kevättä kohden Äkäsmyllyllä ja sen ympäristössä kasvavan liikenteen tarpeisiin, vai liekö tuo varsinainen paikoitusalue vielä auki aurataan.

Edellisenä talvena Äkäslinkan ja -myllyn ympäristö vakuutti komeana kuvauspaikkana, hieno miljöö, läpi talven sulana pysyvä koski ja veden läheisyydestä johtuen usein komean lumi-kuuraiset puut. Tällä kertaa itse koski pulputti jääkannen alla, ylävirran puolella oli sulaa ja alapuolellakin niukalti. Pakkasessa ei viitsitty jäädä laavuilemaan pitemmäksi aikaa, mutta muutaman jalustanpaikan ja jokusen ruudun verran kuitenkin viivyttiin.

 

_K2C0030
_K2C0055
_K2C0105
_K2C0153
_K2C0170
_K2C0204

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Marraskuun kuvia I – Lommoltunturi, Pallas, Kutuniva ja Levi

Koostetta lokakuun lopulta ja marraskuulta Kittilän-Muonion suunnalta:
Lokakuussa Länsi-Lapissa ei vielä ollut lunta kuin nimeksi, tunturissa jonkin verran enemmän kuin alempana. Sataneen lumen ohella Lommoltunturin ylärinteille oli huurtunut kauttaaltaan valkea kerros. Auringon paistaessa kontrasti tunturin sinisenä hohtavan kuuramaiseman ja suonreunan vihreän-kellerävän välillä oli vaikuttava. Seuraavan aamuna Pallastunturit loistivat auringon noustessa ensin punaisena ja sitten hohtavan kultaisena. Pallasjärvi oli rannoiltaan riitteessä ja maassa ohuelti lunta. Kaikkinensa kauniita alkutalven hetkiä, joita voisi erästä matkailuaiheista sivustoa lainaten kuvailla myös ”Only in Lapland” -hetkiksi.

 

_K2C0400
_K2C0516
_K2C0634
_K2C1126
_K2C1208

Vajaa kuukausi myöhemmin Muonion Kutunivalla, lyhyen talvipäivän valossa ja kaamoksen kynnyksellä. Kutunivalla talvehtii, voisi sanoa että nykyisin aika vakituisesti laulujoutsenia, joita ohi pyyhältävät matkailijat huomatessaan pysähtyvät ihmettelemään. Paikalliset taas ovat vieneet joutsenille talvisin evästä jäänreunaan. Niinpä linnut ovat vilkkaasti liikennöidyn tien ja nivan kupeessa pyörivän väen vuoksi kohtuudella tottuneet ihmisen läheisyyteen. Liian tuttavallisiksi ei kuitenkaan kannata heittäytyä, vaan antaa lintujen olla rauhassa, ovathan ne talvipakkasten keskellä muutenkin aika äärirajoilla. Lähialueilta löytyy myös jokunen muu sula, joita joutsenet tarpeen mukaan hyödyntävät. Joutsenien ohella nivan vakioasukkaisiin kuuluu ainakin useita koskikaroja ja toisinaan saukko.

 

_K2C0067
_K2C0082
_23A0573

Etelämpänä Levillä maisema oli lokakuiseen Lommoltunturiin verrattuna jo jonkin verran lumisempi ja tuntureilla hieman tykkylumen alkuja. Kuuran kertyminen on etenkin alkutalvesta Levillä – ja myös muiden laskettelukeskusten ympäristössä – usein runsasta rinteiden lumetuksesta johtuen.

 

_K2C0047
_K2C0045
_K2C0041
_K2C0001

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Keski-Luoston tykkymetsiä

Koko helmikuu on ollut Pohjois-Suomessa paitsi poikkeuksellisen lauhaa, myös harvinaisen pilvistä. Harvassa ovat olleet edes pienet auringonpilkahdukset tai tähtitaivaat, useimmilla paikkakunnilla varmaan kevyesti yhden käden sormilla laskettavissa.

Kovin kuvauksellista ei siis ole ollut, vaikka keskitalvinen hieman harmaampikin päivä voi olla olla ihan nätti. Helmikuinen valonlaatu, siis etenkin selkeillä ilmoilla, on erilaista kuin kaamoksen jälkeen tammikuussa, tai toisaalta kevättä kohti nojaavassa maaliskuussa – Siinä missä tammikuussa aurinko paistaa matalalta ja valoa on niukasti, niin maaliskuussa sitä on jo vähän liikaa ollen myös laadultaan aika kovaa. Helmikuussa voisi sanoa, että valoa sopivasti ja siinä on vielä tiettyä pehmeyttä keskipäivälläkin. No aurinkoa ei helmikuisten lumimaisemien värittäjäksi ole tänä vuonna näkynyt, mutta jos jotain positiivista, niin lauhoista säistä huolimatta talvi on kuitenkin pysynyt talvena.

Jos sääolot ovatkin olleet lauhoja ja pilvisiä, niin vaaranlakien ja tunturinrinteiden tykkykertymät ovat silti saaneet olla aika rauhassa. Sellainen valokuvauksellinen tykkykausi näyttäisikin jatkuvan maaliskuun puolelle. Monesti on ollut toisinkin, kun helmikuu on jo ravistanut lunta yltään, tuuliset ja lauhat säät vieneet ainakin sellaisen neitseellisimmän lumimaiseman mennessään.

Keski-Luosto on helposti lähestyttävä ja huiputettava tunturi, ja tähän aikaan usein oivallinen spotti tykkymaisemien kuvaamiseen. Luostonlomassa on P-paikka tuntureiden välissä, ja tien viertä juovattaa moottorikelkkareitti joka nousee suoraan tunturiin; ei siis tarvitse edes umpihankea äheltää, jollei erikseen halua. Itse asiassa Pyhä-Luoston alue vetää tykkymaisemissa hyvin vertoja Riisitunturille, Konttaiselle ja monille muille. Vaikka etenkin Riisitunturin kosteiden rinnesoiden mikroilmasto onkin edullinen tykkykertymille, niin muutoin paikka on kyllä armotta puhkikuvattu; sieltä ei hevillä mitään uutta kuvakulmaa löydä. Muuten toki reitteineen ja autiotupineen mainio kohde.

 

_K2C0018

_K2C0092

_K2C0119

_K2C0185

_K2C0279

_K2C0318

_K2C0350

_K2C0377

_K2C0381

_K2C0424

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Utsjoella, tunturissa ja jokivarsilla

Kaamoksen päättymisestä ei Utsjoella ole kuin vajaat kaksi viikkoa, mutta päivällä on mittaa jo nelisen tuntia. Aurinko ulottaa säteensä pitkälle Tenojoen laaksoihin, vaikka syrjäisemmät sopukat, laaksot ja kurut vielä varjoissa viipyvätkin. Tien varressa tunturiylängöllä Petsikon tietämillä ja toisaalta Kaamasmukan-Karigasniemen välillä tunturikoivikkoinen ylänkö oli komeasti kuurassa. Tenon varressa tuuli sen sijaan oli monin paikoin puhallellut maiseman paljaaksi. Siinä on suuri ero noin kuvauksellisesti, sydäntalvinen valo hohkaa ja taittuu lumisessa maisemassa ihan eri tavalla kuin puiden ollessa paljaina. Tämä eritoten tällaisella maltillisesti kumpuilevalla tunturikoivikkovyöhykkeellä.

Utsjoen kirkkotuvat on monelle vakiopysähdyspaikka. Vanhat hirsiset tuvat, läheinen pappila sekä taustalla Mantojärvi, Utsjoen Ailigas ja muut tunturit luovat ainutlaatuisen ja monelta kantilta myös kuvauksellisen miljöön. Kesäaikaan alueella toimii lähetyskahvila, josta saa hyvät vohvelikahvit.

Nuvvus ja Dalvadas ovat maisemineen ehkä Tenonvarren näyttävimpiä paikkoja. Näillä paikkeilla jokivarren tunturit nousevat erityisen jyrkkäseinäisinä. Mutkittelevaa jokea juovattavalta tieltä käsin maiseman kokonaiskuvaa ei hahmota, ainakaan ihan siltä kohdalta. Pysähtyminen siis kannattaa, kuin myös poikkeaminen maaston puolelle. Muutamilta kohdin tunturiinkin pääsee kohtuudella kunhan vain mukana on lumikengät tai hankikelpoiset sukset.

Sulaojan lähde, eli Suttesgáldu ja siitä lähtevä joki, Suttesjohka ovat erikoinen ilmestys tammikuun pakkasilla. Reunojaan myöten sula, vain hiljokselleen virtaava kapeahko joki höyryää pakkasessa ja lyhyen talvipäivän valossa. Ympärillä tunturikoivut ovat paksussa huurteessa. Sulaoja on Suomen suurin lähde, jonka on arvioitu tuottavan 35 000 kuutiota vettä vuorokaudessa. Se tarkoittaa yli 400 litraa sekunnissa, ja on yli puolet enemmän kuin seuraavaksi suurimman lähteen tuotto. Mielenkiintoisen geologiansa ohella Sulaoja on saamelaisen kulttuurihistorian kannalta arvokas alue. Se on osa laajempaa mytologista aluetta Karigasniemen ympäristössä, erityisiä pyhiä paikkoja ovat ainakin lähde itsessään kuin myös läheinen Ailigas-tunturi.

 

_K2C0029

_K2C0038

_K2C0086

_K2C0091

_K2C0243

_K2C0246

_K2C0253

_K2C0285

_K2C0317

_K2C0324

_K2C0374

_K2C0450

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Tykkymetsistä ja tuntureilta

Vielä joulukuussa 2013 olin kohtalaisen varma, että kunnollista tykkytalvea ei ole tulossa. Marras-joulukuun ailahtelevat säät eivät sitä ollenkaan tukeneet, jahka yhtään lunta pyrytti tai huurretta kerryttävää pakkasta piteli, niin heti kohta kovat tuulet ja lauhat ilmat varistivat vaaranlaet ja tuntureiden metsänrajat paljaiksi. Usein kun tykkykertymälle kriittistä aikaa on juuri marras-joulukuu ja varsinaista tykkyaikaa on jotakuinkin joulukuun puolivälistä helmikuun puoliväliin vuotuisesti hieman vaihdellen.

No joku voi ihmetellä, että mitäs ihmeellistä tykyssä sitten on, metsänomistajat ja sähköyhtiöt varmasti kiittelevätkin etenkin piinaavan nuoskatykyn poissaoloa (vaikka edellisillä on tietysti riesansa ollut voimakkaiden syysmyrskyjen myötä). Talvinen maisema on kuitenkin ihan omanlaisensa, kun puut ovat verhoutuneet paksuun huurteeseen.

Lumipeitteisessä vaaranlakimetsässä ja tuntureiden metsänrajoilla hiihdellessä tai lumikenkäillessä kokee olevansa talvisen luonnon sisimmässä. Tykkymetsän hiljaisuus ja sydäntalviset sävyt ovat pohjoisen valon parhaita ilmenemismuotoja. Ominaispiirteensä on sekin, että kaamoksen aikaan sävymaailma on yltäkylläistä sinihämärää. Helmikuuta kohti mentäessä valon määrä lisääntyy ja vähä vähältä korkeammalle nouseva aurinko loihtii lumiseen maisemaan monenlaisia keltaisen, jopa punaisen sävyjä.

Vaikka pessimisti ei koskaan petykään, niin täytyy sanoa, että alkuvuosi on muuttanut tyystin odotusarvoja näiden talvisten ja lumisten maisemien tavoittamisessa. Parin päivän pistokoe Pallastuntureiden  tuntumassa osoitti, että kuvattavaa kyllä löytyy. Tuttuun tapaan itse Pallaksella luontokeskuksen ja hotellin tuntumassa tuulet puhaltavat usein niin, että tykkyä ei välttämättä hurjasti pääse muodostumaan. Kivenheiton päässä Sammal- ja Lommoltuntureilla sen sijaan tykkykertymä on usein paljon parempaa. Kyseiset nyppylät tarjoavat myös mainioita tähyämispaikkoja ja näköaloja Pallaksen suuntaan.

Tällä hetkellä siis näyttää siltä, että otollisten olosuhteiden jatkuessa tykkymaisemista päästään nauttimaan vielä helmikuullakin, joskin edellisen pistokokeen ohella täytyy katsastaa tilannetta hieman muuallakin. Hyvää osviittaa voi antaa esimerkiksi tykkymaisemistaan tuttu Riisitunturi, josta mahdollisesti juttua myöhemmin.

 

_K2C0046

_K2C0154

_K2C0178

_K2C0304

_K2C0384

_K2C0399

_K2C0424

_K2C0476

_K2C0487

_K2C0635

_K2C0684

_K2C0728

_K2C0758

_K2C0760

_K2C0764

_K2C0774

_K2C0782

_K2C0795

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kaamosvaloa tunturissa

Otsikkoon viitaten, vaikka kaamos Nuorgamissa eilen alkoikin, niin Kittilän-Muonion tienoilla päivällä on mittaa vielä kolme-neljä tuntia. Korkealle aurinko ei kuitenkaan enää nouse, ja päivän valaistusolot ja värisävyt muistuttavat lähestyvästä polaariyöstä.

Viime viikon lopulla pakkanen paukkui 20-25 asteessa, mutta ylhäällä tunturissa sitä oli inversion myötä vain kymmenisen astetta. Purevasta viimasta huolimatta ulkoilusää tunturissa olikin mitä mainioin.

Kilpisjärveä lukuun ottamatta lunta ei ole vielä mitenkään runsain mitoin. Tunturissa sentään tuiverrus on kasannut nietoksia paikoin säären paksuudelta, kaukana ei ole sekään, että lumikengät saa kaivaa varastosta. Puissa näytti olleen hyvät tykkylumen alut, mutta ilmeisesti tuuliset säät ovat ravistelleet latvuksia osin paljaiksi. Toki ollaan vasta marraskuun lopulla, joten talvikin vasta alkutekijöissä.

 

_K2C0023

_K2C0125

_K2C0159

_K2C0132

_K2C0017

_K2C0055

_K2C0038

_K2C0163

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Puolipilvistä Louevaaralla

Sunnuntaiaamu valkeni lupaavasti ulkoilun kannalta: Lämpötila keväisesti lähellä nollaa ja aurinko pilkisteli puolittain. Lauhan ilman innoittamana katselin retkikartta.fi:stä Rovaniemen lähialueita tavoitteena ketterä päiväreissu metsäsuksilla mielellään tulistelu- tai vastaavalla taukopaikkamahdollisuudella. Louevaara valikoitui kohteeksi autiotupineen ja palovartijan torneineen.
Louevaara on näppärästi saavutettavissa reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Rovaniemen keskustasta. Hiihtäminen oli ennalta vähän arvailujen varassa, joutuuko äheltämään umpisessa, mutta laelle osoittautui menevän varsin tukeva moottorikelkan ura. Olipa paria päivää aikaisemmin muitakin suksijoita ollut.
Paikan päällä aurinko ei paistellut aivan niin komeasti kuin toiveena olisi ollut. Vaaranlaen yllättävän hyvin säilyneet tykkylumet olisivat olleet vielä komeampi näky kuulaassa säässä. Eipä silti, leppeä kevääntuntuinen päivä näissä maisemissa maistui toki näinkin.

Posted in Luontokuvat | Also tagged , , Kommentit poissa käytöstä