Tag Archives: vuono

Nordkapp, Honningsvåg ja Magerøyan talvi

Lyngenillä viime talvena käytyä, Jäämeren rantojen talvi jäi kiehtomaan, joskus mahdollisesti pitemmänkin projektin aiheena – Vuonot ja vuoret, sula Jäämeri, korkea revontulitodennäköisyys ja kaikin puolin arktiset olosuhteet. Sopivaa ajankohtaa ja eri kohteita on tullut vähintään toisella silmällä tuijoteltua koko alkutalvi.

Alkuviikosta oli muutaman päivän sauma, niin sääennusteen puolesta kuin ajankäytöllisestikin tehdä parin päivän pikavisiitti Nordkappiin. Sääennusteen puolesta ennen kaikkea siksi, että Pohjois-Norjan talvi on ollut toistaiseksi todella ailahteleva myrskyineen ja vähine lumineen – Eikä kehnoissa olosuhteissa olisi mitään nähtävää saati kuvattavaa, joten reissun optimointi sääolojen mukaan oli tärkeää.

Magerøyan saari on toki karu ja arktinen kesälläkin, mutta talvella vuonojen ja tunturiylänköjen vuorottelu, säiden voimakas vaihtelevuus, kovat tuulet, metriset lumikinoskerrostumat, sekä kulkua teillä rajoittavat (ja samalla varmistavat) puomit ovat kokemisen arvoisia jo sinänsä. Nimittäin esimerkiksi perille Nordkappin kärkeen ei talvisin pääse kuin kaksi kertaa päivässä, aura-auton vetämässä saattueessa. Puomeja ja kolonna-ajon aikataulua osoittavia kylttejä on Honningsvågista eteenpäin paljon muitakin, mutta ne eivät ole aina kiinni.

Ja totta vie, tunturiylängöllä lunta kinostava ja autoa vavisuttava tuuli, tienmutkissa olevat metrien korkuiset lumiseinämät, sekä paikoin peilijäiset vuononreunatiet ovat kotimaisiin, vähän kehnompiinkin talvioloihin verrattuna aika mielenkiintoisia. Puomit siis puoltavat paikkaansa ja norjalaiset vaikuttavat ottavan tienhoidon tosissaan.

Olosuhteiden puolesta parin päivän pikavisiitti osui aika lailla täydellisesti nappiin. Menomatkalla Kautokeinosta eteenpäin paistoi aurinko täysin pilvettömältä taivaalta. Etenkin Altassa olisi houkuttanut pysähtyä pitemmäksikin aikaa, mutta vaikka välietappina oli edellinen yö oltu Galdotievassa Enontekiön Palojärvellä, niin ajomatkaa Honningsvågiin oli edelleen reippaasti.

 

_K2C0152

_K2C0162

_K2C0868

_K2C0920

Revontulia ei ennalta ollut juuri suurempaa syytä odottaa, joskin näin pohjoisessa todennäköisyydet revontulten näkymiselle lienevät joka tapauksessa vähintään Kilpisjärven luokkaa (>70%). Illalla käppyröistä pystyi lukemaan, että aurinkotuulen nopeus ei ollut kummoinen, mutta hiukkastiheys oli korkea ja magneettikenttäkin suotuisassa asennossa; Nopealla päätöksellä siirtyminen ulkoilmaan ja kauemmas Honningsvågin valoista. Kovassa tuulessa jalustaa oli vaikea saada pysymään vakaana, mutta värikkäät ja massiiviset leimut olivat komeaa katseltavaa.

_K2C0942

_K2C0943

_K2C0964

_K2C0966

_K2C0971

_K2C0975

_K2C0989

_K2C0997

Seuraava aamu valkeni alkuperäisistä sääennusteista poiketen edelleen lähes täysin pilvettömänä. Tuuli oli edellistäkin päivää kovempi, ja vaikka pakkasta ei ollut kuin viitisen astetta, niin tunturiylängöllä oli oikeasti kylmä. Päätimme käydä Gjesværissa ja Kamøyværissa, mutta jättää itse Nordkappin turistirysän välistä – Onhan siellä tullut käytyä jo aika monesti. Päivällä pohjoistaivaalle alkoi kerääntyä pilvilauttoja, mutta takaisin etelään ajellessa aurinko paistoi komeasti aina lähes Lakselviin saakka.

_K2C1037

_K2C1065

_K2C1131

_K2C1155

_K2C1144

_K2C1159

_K2C1211

_K2C1230

_K2C1274

_K2C1286

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kåfjorden – Vuonolta tunturiylängölle

Skibotnista, Storfjordin kunnasta seuraava ylöspäin on Kåfjordenin kunta, eli Gáivuotna (saam.) tai Kaivuono (suom./kveeni). Moni ajaa paikasta ohitse matkalla Norjan E6-tietä etelään tai pohjoiseen. Kåfjorden-vuonon pohjukassa sijaitsevasta Birtavarrista lähtee kuitenkin poikkeamisen arvoinen tie sisämaahan päin. Tie on varmasti tuttu ainakin niille, jotka ovat tavoitelleet kaikista lyhintä reittiä Suomen huipulle, Haltille: Tie mutkittelee serpentiininä vuonolta tunturiylängölle ja aina Guolásjavrille saakka. Norjan Ráisduottarháldille ja Suomen puolen Haltille ei ole siitä enää kuin kivenheitto.

Vuonon ja tunturiylängön väliin mahtuu varsin leveästi ja pitkästi vehreää laaksoa ja peltoalueita. Lampaita tuntuu laiduntavan joka paikassa alhaalta laaksosta aina ylös tunturiin saakka. Holmenin merisaamelaistila on vierailemisen arvoinen, entisöidyn kulttuurimiljöön taustalla jyrkät vuorenrinteet ja Okselvan putoukset. Viime viikolla tie päättyi lumihankeen Sabetjohkan kohdilla, vajaan 600 metrin korkeudessa. Tähän oli moni muukin autonsa jättänyt. Tunturiylängöllä oli reilusti lunta ja poutasäästä huolimatta huomattavan koleaa, ilmankosteus sateli harvakseltaan räntänä alas.

Hieman alempaa lähtee vajaan 2 kilometrin mittainen polku Gorsa-kanjonille. Kyseisen kanjonin sanotaan olevan Pohjois-Euroopan syvin rotko, ja sen yli on valmistunut vuonna 2011 omintakeinen riippusilta. Sillalle ensimmäistä kertaa astuminen nostatti kylmiä väreitä, alla 150 metriä tyhjää, silta huojui kevyesti tuulessa ja rotkoon putoavasta Sabetjohkasta nousi sumua – Hetken sitä mietti, luottaako norjalaiseen rakentamiseen. Sabetjohkan putous on kuitenkin komea, tulva-aikaan vielä näyttävämpi, mutta nytkin ehdottomasti nähtävyys.

 

Holmenes_2014_06_25_Exp-blend_3

_K2C0669

_K2C0725

_K2C0769

Gorsa_2014_06_25_Exp-blend_5

_K2C0957

Gorsa_2014_06_25_Exp-blend_4

Birtavarre_2014_06_25_001_BW

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Kesäyö Lyngenillä

Pohjois-Norjassa, kuten Suomenkin Lapissa, kesäyöt ovat valaistusoloiltaan usein erittäin hienoja. Valon yltäkylläisyys ei ole tasapaksua, vaan vuoria ja vuonoja myötäillen alati muuttuvaa, sekä keskiyön tunteina muutenkin pehmeää. Päivärytmin voisikin aika huoletta kääntää, valvoa yöt ja nukkua päivät.

Tein viime viikon alkupuolella öisen kierroksen Signaldalenissa ja Lyngenillä yrittäen poimia maisemasta parhaita valoja ja yksityiskohtia.

——

Signaldalen; Mannfjellet, Signalneselvan putous, Vassdalstinden ja Kilpisjärven maisemastakin tuttu Paras eli Bárrás pohjoisen suunnalta nähtynä.

Signaldalen_2014_06_24_Exp-blend_1

_K2C0141

_K2C0159

_K2C0166

Oteren ja Signaldalen nähtynä vuononpohjukan toiselta puolen, lähimpänä omintakeinen Hatten, eli Hattu.

Lyngen_2014_06_24_Exp-blend_1

Luoteis-Lyngenillä; Stortinden, Jaegervasstindane & Lenangstindane.

Jaegervatnet_2014_06_25_Exp-blend_2

Jaegervatnet_2014_06_25_Exp-blend_1

Nord-Lenangen; Straumen ja taustalla Kvasstinden.

_K2C0365

Isskardtindane sumussa.

Lyngen_2014_06_25_Exp-blend_1

Sekä seuraavalta illalta Signaldalenista tunnusomainen Otertinden.

Signaldalen_2014_06_26_Exp-blend_1

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Jaegervatnet & Sør-Lenangen

Pikavisiitti Kilpisjärvellä ja Jäämeren rannoilla, hyvän sääennusteen (pilvetöntä!) houkuttelemana ja pääasiassa revontulten perässä – Mutta joista ei sitten oikeastaan kummoisia ruutuja irronnut, ei vaikka piti olla hyvä koronan massapurkaus tulossa. No, avaruussää on yhtä lailla oikukasta kuten tämä maanpäällinenkin sää. Osansa toki silläkin, että viivyttelin vaihteeksi mökillä koneen äärellä ennusteita seuraten, piikkiä odotellen. No kunnollista piikkiä ei tullut, mutta reposet yllättäen syttyivät juuri kun olin pakkaamassa kamppeita. Niinpä parhaista leimuista tuli roiskaistua puolipaniikissa muutama ruutu Ala-Kilpisjärven rantamilta, liki mökin portailta. Tavoitteena ennalta oli reposet Jäämeren rannoilta käsin kuvattuna, mutta ehtiessäni Skibotniin ei taivaalla ollut enää kummoista nähtävää. Noh, se revontulista, reissulla näkyi onneksi muutakin kuvaamisen arvoista.

Jaegervatnet, tai oikeammin Jægervatnet sijaitsee Lyngenin niemimaan länsireunalla, kuin myös piskuinen Sør-Lenangen-vuonokin. Kartalta etukäteen katseltuna alue vaikutti kiehtovalta, eikä tuolla ole aikaisemmin kunnolla tullut käytyä – Ainoastaan Tromssasta tullessa on tultu lautalla Breivikeidetistä Svensbyhyn, ja tuolloin pari kesää sitten oli niin pilvistä, ettei maisemien jylhyydestä saanut parasta mahdollista kuvaa; Lyngenin alpit kun nousevat 1400-1800 metriä ympäristöään korkeammalle. Vapaalaskijoiden suosima Lyngen on juuri vuorten, jäätiköiden ja kontrastien vuoksi kiehtova valokuvaajallekin.

Jægervatnetin komeus on siinä, että järven takana nousee vuoriryhmä, Stortinden, Trolltinden ja Jægervasstindan äkkijyrkkänä koko komeudessaan. Ajoitus olla paikalla oli juuri oikea laskevan auringon kulottaessa vuortenhuippuja. Vaikka en yleensä ylisanoja hirveästi viljele, niin tuossa hetkessä oli kyllä taikaa – Ja nopeasti se olikin ohitse.

Vaikka helmikuun lopulla päivällä on jo mittaa näin pohjoisessakin yli kahdeksan tuntia, niin hämärä lähestyi vääjäämättä. Matkanteko kapeita ja liukkaita vuononreunusteitä ei ole sama asia, kuin ajaa Suomessa pitkiä selkosia. Niinpä päätimme syödä eväät Sør-Lenangen-vuonon varrella ja kääntyä takaisin, vaikka alkuaan tarkoitus olikin käydä Nord-Lenangenissa asti katsomassa miltä näyttää aivan niemimaan pohjoispäässä. Pysähtyminen Sør-Lenangenilla kuitenkin kannatti, siksi kaunis maisema pienen vuonon varressa oli – Iltarusko ja lähestyvä sininen hetki, hiljalleen virtaava vuorovesi ja muutoin hiljaisella vuonolla jostain kauempaa kantava troolarin kurina. Tänne on tultava myöhemmin uudelleen!

 

_K2C0010

_K2C0032

_K2C0043

_K2C0053

_K2C0061

_K2C0074

_K2C0136

Sor-Lenangen_2014-02-20_0001

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Tromssasta Altaan

Seuraavana aamuna Tromssasta lähtiessä oli jälleen hieman pilvisempää. Ei kuitenkaan satanut muutamaa pisaraa enempää, ja pilvetkin makasivat hajanaisina vuorten lomassa itse asiassa varsin kuvauksellisesti.
Pilvisellä, kostealla, mutta liki tyvenellä ilmalla Skibotnin ennestään tutuilla rantakivikoilla piti pysähtyä talsimaan ja kuvaamaan. Vuoret taustalla eivät tosin oikein oikeuksiinsa päässeet.
Sumuisten vuorten lomasta pilkottavia jäätiköitä kuvissa myös Olderdalenista ja Djupvikista.
Myöhemmin piipahdettiin reitiltä sivuun ihmettelemään Øksfjordjøkelenin massiivista jäätikköä, jonka mittasuhteita ei alhaalta käsin kunnolla pysty hahmottamaan saati kuvaan tallentamaan.
Illalla Altaan saavuttaessa piti odottaa punaisissa valoissa liki kaksi tuntia massiivisten tietöiden vuoksi; Valtatietä E6 oikaistaan kaiketi kymmenisen kilometriä uudella sillalla ja tunnelilla, valmista pitäisi olla tälle syksylle ja kovin keskeneräiseltä vielä näytti. Majoitus, tunnelmallinen Thon Hotel Vica oli onneksi varattu ennakkoon, muuten olisi voinut vähän hermostuttaa.

 

_K2C0001

_K2C0002

_K2C0009

_K2C0050

_K2C0052

_K2C0075

_K2C0115

_K2C0118

_K2C0156

_K2C0166

_K2C0182

_K2C0209

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , , , , , , Kommentit poissa käytöstä

Grøtfjorden, Troms

Tromssassa aurinko alkoi paistaa iltaa myöten. Edellisen yön hieman vaatimattomammasta leirintäalueen mökistä hotelliin siirryttäessä sängyn pehmeys, televisio ja muut mukavuudet tuntuivat houkuttelevilta jäädä vain hotellihuoneeseen. Käytiin kuitenkin kaupungilla kävelemässä ja ostoksilla. Tromssassa on yli 70 000 asukasta, kaupunki palveluineen on käytännössä pakkautunut tiiviisti saarelle, jolla esimerkiksi parkkitilat ja osin teiden pääväylätkin on vedetty maan alle. Niinpä kaupungilla näkeekin paljon enemmän porukkaa kävellen kuin autolla.

Illalla sain vaimonkin vielä nipin napin houkuteltua katselemaan maisemia kaupungin ja saaren ulkopuolelle. Karttaa tutkiessa lähellä näytti olevan potentiaalisesti varsin komeitakin paikkoja, etenkin näin kauniina iltana. Oheiset maisemat löytyivät Grøtfjorden-vuonolta, reilun puolen tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Iltavalo oli taianomaista.

_K2C0507

_K2C0508

_K2C0523

_K2C0539

_K2C0543

_K2C0545

_K2C0571

_K2C0599

_K2C0612

_K2C0626

_K2C0639

_K2C0642

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä

Hurtigruten

Seuraavan päivän etappina oli laivamatka vuonoja pitkin Harstadista Tromssaan. Maineikas ja niin sanotusti tv:stäkin tuttu Hurtigruten seilaa Norjan rannikkoa ja vuonoja myöten aivan etelästä pohjoiseen ja takaisin. Toiseen suuntaan matka taitaa viedä kuusi ja toiseen suuntaan seitsemän päivää. Tyyristä huvia sikäli, että nuo pitemmät matkat kustantavat helposti tuhansia euroja.

Harstadissa aamu oli kuulas. Hyvästä valmistelusta ja muka ajoissa heräämisestä huolimatta laivalle meinasi tulla vähän kiire. Hurtigruten laivat eivät muuten ole mitään ruotsinlaivoja sikäli, että autopaikkoja meidän laivalla oli 15, ja ilmeisesti enimmillään uusimmissa laivoissakin vain pari-kolmekymmentä. Laivoilla ei myöskään ole massivisia ostos- ja ravintolapalveluja, ainoastaan pienehkö matkamuistotyylinen puoti, yksi suurempi ruokaravintola ja yksi illanviettotyylisempi pieni ravintola. Eipä silti, asiakkaatkin näyttävät olevan suurelta osin viisissä-kuusissa kymmenissä, niinpä laivamatka olikin varsin seesteistä maisemien katselua. Keulan ylimmässä kerroksessa olleessa panoraamatyylisessä oleskelutilassakin vallitsi lehtisalimainen tunnelma, jossa jostain syystä itsekin tuli ennemmin kuiskattua kuin puhuttua normaalisti ääneen. Aamupala kuitenkin oli hyvä ja runsas, nälkä siirtyi pitkälle iltaan.

Maisemien puolesta parhaat palat olivat oikeastaan alkumatkasta ilman ollessa parhain, aamuauringon loiva valo ja kohtalaisen tyven ilma; myöhemmin pilvistyi, aallokko kasvoi ja valokin latisti vuonomaisemia. Iltapäivällä Tromssaan saavuttaessa sen sijaan oli jälleen oikein nätin näköistä, iltaa kohti selkenevää.

_K2C0299

_K2C0307

_K2C0329

_K2C0337

_K2C0357

_K2C0404

_K2C0360

_K2C0467

_K2C0484

_K2C0482

_K2C0485

_K2C0499

Posted in Luontokuvat, Matkakertomukset | Also tagged , , , Kommentit poissa käytöstä